IRC-Galleria

Niin, viikonloppuna oli isän häät, synttärit ja softikset. Ette usko kuinka outoo on kuunnella oman isänsä sanovan "tahdon" naiselle joka on oleellisesti ollut mukana pilaamassa siun elämää...

Nooh, häät meni hyvin, onneks oli Tero ja Ida mukana, olis ollut tylsää yksin. Viikonloppu oli kyllä yhtä tunteiden sekamelskaa: perjantaina kyrsiintymistä ja ärsytystä, lauantaina tylsistymistä, vitutusta, ärsyyntymistä, myötätuntua ja sääli, sunnuntaina iloa, väsymystä, pettymistä ja äärimmäistä katkeroitumista.
Tiedättekös, sitä joskus alkaa epäileen itseensä, se muuten on tyhmää. Muihin voisi kyllä luotta, mutta ei itseensä ja silloin ei tule luotettua niihin muihinkaan, tyhmää. Tyhmintä koko jutussa on se, ettei itseensä luota kun ei tiedä itsestään asioista...minulta kysyttiin viikonloppuna "oletko sie äärettömän kusipäinen valehtelija vai maailman ihanin ja auttavaisin ihminen". Tuollaiseen kysymykseen kun ei tiedä vastausta niin huh huh. Olis se kiva tietää, mutta kun ei tiedä. Mutta kun ei tiedä.