IRC-Galleria

Käsittämättömän hyvä fiilis olla koko päivän...oon oppinu oottaan kaikki mokat huumorilla, joten tästä päivästä tehtyy videoklippii vois kutsuu tragikomediaksi. Päivä alkoi erittäin iloisesti. Heräsin kauheella tohinalla ja lähin aivan innoissaan kouluun, ajattelematta juuri paljon mitään muuta kuin, että tänään on ruokavälkällä afrikkalaisen tanssin esiintyminen. Kun pääsin koululle 30min ennen koulun alkua aloin pohtimaan että miks h******ssä oon tähän aikaan täällä ihan hiestä märkänä... nooh, hengailinpa siellä sit jonku aikaa ku opettaja tuli poimiin mut kavereiden seasta niihin afrotanssin treeneihin. Siellä huomasin, että mulla ei oo esiintymisvaatteita mukana, mitäpä siitä!

Mantsan tunnilla oli karttatesti jonka olin täysin unohtanu (kymppi tuli) ja väittely johon en ollut muistanut valmistautua juuri ollenkaan ja kaiken lisäksi olin hukannut ne vähäisetkin muistiinpanot, jotka oli tullu tehtyä. En kuitenkaan halunnut tuottaa lempiopelleni <3 pettymystä, joten uskaltauduin maanviljelijän rooliin, johon en ollut YHTÄÄN valmistautunut. Mun persoona oli siis seuraavan 45 minuutin ajan "Esko, 54v, maanviljelijä, tuolta jostain maaseudulta" kannatin erittäin aktiivisesti kotimaisia energiantuotantokeinoja (totta kai omaa etuani ajatellen). En oikeen muuten päässyt rooliin sisälle niin piti sitten ottaa sellanen kiva möreä aksentti, jotta pääsisin irtautumaan omista mielipiteistä...oli siinä yleisöllä naurussa pidättelemistä.. "Kyllä tämä on nyt niin Eskon mielestä, että kotimaista pitää suosia! Mulla on ikioma pelto tuolla mökkini takapihalla ja sitä voitaisiin käyttää energiapajun viljelyyn oikein mainiosti" Juupeli joo...meni ihan jees. Mulla oli mukavaa! x)

Matikan läksyt olin unohtanu täysin tehä ja vihkokin oli jääny kotiin...Ranskan tunnille en ollu kahen viikon jälkeenkään muistanu vielä ostaa sitä oppikirjaa ja tiivistelmäki unohtu kotiin toista päivää peräkkäin :/ Toisella mantsan tunnilla en aluksi millään saanut tietokantaa auki ja naureskelin jo erittäin huvittuneesti sille tosiasialle, että kaikki voi todellakin mennä pieleen jos silleen sattuu. Siitä asti kaikki alkoi kuitenkin toimimaan kohtuu hyvin. Tein päivän hyvän työn askartelemalla 60-lukupäivä koristeita ja mun ohjaamat pikkutanhuujat oli jo toista viikkoo peräkkäin tosi ihanii...omatki treenit meni hyvin lukuunottamatta sitä tosiasiaa että mulla ei ollu harkkapaitaa eikä tanssikenkiä mukana...oli silti too-oosi mukavaa. Kiva saada vähän vaihtelua Tommiin, vaikka se onki ihana <3 :D

Ku tarkemmin ajattelee niin ei tää päivä niin paska ollutkaan, joten ehkä sen ei ois ees pitäny tuntua siltä...jokanen "moka" ja "unohus" kuitenki otti tapahtumahetkellä erittäin paljon päähän... Tuli vähän sellanen olo et hulluksko tässä on tulossa ku kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Pienistä vaikeuksistaki kyl selviää rennolla asenteella, kannattaa kokeilla! :D

Ai nii...vielä eilisestä sillä se häirittee mua TOSI paljon. Eilen aamunavauksessa (joka venyiJAvenyiJAvenyiJa...) mulle tuli yhtäkkii ihan sairaan kuuma, multa lähti kuulo ja sen jälkeen alko pyöryttää ja juuri kun oli päättänyt uskaltaa istua alas kesken päivänavausta (ei todellakaan sallittua Lyskalla) lähti tasapaino ja mulle tuli joku pakonomainen reaktio sulkea silmät. Takana seisonut Noora otti kopin ja kopsahdin turvallisesti takana olleelle violetille pehmeelle "sohvalle".

...En ihan heti uskaltanu avata silmiä, vaikka taju ei lähtenykkään...pelkäsin vaan että kun avaan silmät maailma pyörii yhtä lujaa kuin sillon kun laitoin ne kiinni. Kuitenkin kun kuulin että porukkaa juoksee ympärille ja tunsin ku mun jalat nostettiin ylös ja porukka alkoi olla paniikissa niin avasin "pienen" mietinnän jälkeen silmät mikä helpotti ympärillä seisonutta ihmismassaa kovasti. Oli siinä kaiken maailman ihmisiä hädissään, mutta kellään (mukaanlukien terkkari) ei ollu minkäänlaista käsitystä miksi se tapahtu. Minä kun olin syönyt hyvän aamiaisen, mulla oli hieman normaalia korkeampi hemoglobiini ja verenpaineet entisellään. Siinä mysteeri teille selvitettäväksi...häiritsee mulla nimittäin melko paljon. Eipä mua ennen ole pikkuinen stressi ja fyysinen rasitus haitannu vaikka lyskalla on tunnetusti ihan helvetin kuuma ja tunkkanen ilma...nämä nimittäin olivat ainoot selitykset tapahtuneelle.

T: tyttö, joka ei ole koskaan (aikasemmin?) "pyörtynyt" (jos sitä sellaiseksi voi ilman tajunnanmenetystä kutsua :))