IRC-Galleria

Torstai 06.09.2007 22:07

Kellon tikityksen rytmittämä
pimeässä kasvava tyhjyys
ohikuluvasta ajasta riippumaton
toisen lämmöstä
hetkeksi tyyntyvä
silti alati läsnä
painostavana
levon hetkellä
hiipien mieleen
hiljainen kuiskaus:
"Ei sinusta
maailma hyödy
eikä sinua kukaan
omakseen halua."

Ahdistuneena tihentyvä hengitys
koittaa tavoittaa unen
painajaisista raskaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.