IRC-Galleria

Kaikki mihin kosken muuttuu kullaksi!

Muistan kerran kun pienenä poikana, en ollut ehtinyt syntyäkään
Lauloi äitini minulle laulun, se hältä lopulta räjäytti pään!

Lumoutuneena tuon laulun voimasta
ryömin esiin kosteasta kätköstä.

Ulkona oli niin
kylmää ja kirkasta.
Ilmassa virtasi
tuoksuja maailmasta.
Tämän on oltava
elämää ajattelin.
kunnes huomasin
äitini räjähtäneen pään.

Kirkasta ja kosteaa
Tulista ja tummuvaa
On pään tuotosvoima tää

Mikä on maailman julmuuden ja jakoisuuden hinta
Ei pysy verettömänä ees asvaltin pinta

Asvaltin, joka nyt punaisena kiiltää, äitini aivonesteistä
Asvaltin, jossa lakaistavaa riittää, äitini laulun toimesta.

Äiti oli kaunis
Äiti oli reipas
Äiti oli pullantuoksuinen.

Pulla on hyvää
ilman sitä elämä olisi pelkkää
hylaa (http://en.wikipedia.org/wiki/Hyla)

Äidin silmät tuijottivat minua tienpinnasta vihreänä.
Nostin toisen niistä käteeni ja silmä sanoi minulle:
Mene ja tiedä!
Tuhoa maasta Hyla-pullaa

Hyvinkin Yltiömäisen Lipevää Alikulkua

Tiesin nyt
mitä tehtävä on
ja vaikka sieluni paloi
olin huoleton.
Empimättä enempää
ilman aatosta syvempää,
pakkasin laukkuni
ja juotin hevoseni.
Latasin kiväärini
ja teroitin kirveeni.

Ja niin kultaisen aamuauringon vielä synkkien, teräväreunaisten vuorien takana piileskellessä nousin ratsaille aloittaakseni loputtoman taipaleen täyttymystään huutaen vaativan tehtäväni ajamana kohti tuntematonta, synkkää, paheellista, kirkuvan kimeän happaman terveellistä, vähäkalorista ja ruokavammaisia paapovaa maailmaa.

Tapasin matkalla vanhan viisaan kojootin.
Kojootti kirkui kamalasti:
Mitä sitä siinä salakavalasti matkustat maillani, ryhdy taistoon jos rohkenet mailleni astua!

Vedin miekan, sivalsin ja kuulin ulahduksen.
Kojootti makasi maassa ketarat suorassa.
Hyvä veli, mieti mitä teet, senkin silakka!

Kuollut se ei, ketale, kumminkaan
vaikka hengettä makasikin aloillaan.
Kuin haudan takaa kostaen
kohotti kojootti kämmenen.
Maa järisi!
Kiviä putoili kuin rakeita keväisen kuuron aikana.
Pakenin luolaan huutaen
maan alle tuota koiraa kiroten!

Empä päätynytkään luolaan mihin vaan, vaan aitoon peliluolaan
Sieraimeni täyttyivät pian hajusta hien ja sormeni tunsivat jo kaipauksen
Löytyi halu, löytyi vehkeet
Kelkkaan muoviseen asettelin varovasti levyn jaloimman
Sen pintaan siloiseen oli kirjoitettu nuo maagiset sanat...

..., cee äs
Siinä minä pelailin
frägitin ja häsläsin
lopulta aloin wineen
kun otsaan tarttui hikee..

Tempaisin taskustani paperin.
Siihen otsaa hinkkasin.
Katsoin tarkemmin tuota märkää, rutattua kasaa
huomasin jotain kamalaa...

Oli ihoni irrallaan
paperissa selällään
pää poies syöpyy
nyt kun tarpeeksi
ääressä koneen yöpyy

Tälle on tultava
ajattelin loppu
heti nyt eikä
15. päivä

Totuushan, kuten tiedosto kertoo, on kuitenkin nimeomaan tuolla ulkona.
Niinpä kirjauduin ulos galleriasta ja kynäristä.
Ja lähdin pihalle.
Oikesti.
Ulos.
->

Tapasin siellä hilkan punaisen
Kedolla kukkien
Ja hänen kanssaan kävelin kohti sirkusta
Pilliä viheltäen

Torvet jo siellä ilmaa halkoivat
Lapset posket pullollaan nauroivat
Pellet ihmiskuulina tykeistä lensivät
Eikä loppunut heti nähtävät

Vaan karnivaali kauneinkin taaksensa
voi kätkeä synkän salaisuuden
Kutsui teltta tuo tuomittu luoksensa,
ja tajusin pian sen kauheuden
joka sinne eksyjää odotti
Sinne hän sielunsa kadotti

Raotin verhoa varovasti.
Astuin askeleen alati arvaamattoman.
Näin naisen nyrikki nyrjällään,
miehen rajut ranteet.

Mies liikkui luikerrelle lähemmäksi,
sormeaan heilutti merkiksi.
Astuin askeleen alttarille
huomasin hopeisen hahmon.
Parkaisin kovaakin kovemmin,
hopeinen valo valkeni.

Sitten pyörryin ja
aamulla varhain härän tapasin

Se oli hämärä härkä ja se härän pyllyä
heitteli ja lauleli "on pakarat nää
irrallaan". Melkoinen jonglööri.
Aikani katseltuani, tunnin tuhlattuani
päätin poistua ja paikalta haihtua.
Oven jälleen ulos avatessani ajattelin
millainen mahtaa seuraava olla skenaario vapaaäly mnea juodun tousta ovsta ulso as.t..uta.

Olin pyörtynyt kerran, nyt sen uudelleen tein.
Ei ulkona odottanut maailma tuttu,
oli kadonnut taivas ja moni muukin juttu.
Kirottujen sielut tanssivat ja nauroivat.
Oli sirkus tuo minutkin napannut,
kadotukseenko oli henkeni pudonnut?
Silloin näin sen. SEN. Klovnin kamalan.
Se nauroi, mutta naurua se ei ollut.
Tuo kamala,
raastava ruokapöytä.

Teemaa teemaaa!
Huutavat sissarit sisätiloissa.
Kehtaa nauraa, kehtaa valittaa.
Vittuakos ne mun mausta mitään tietää.
Päällään on uutta villaa vaan silti näyttäis kun hän vain sisällään pelleä grillais.

Tehkää nyt jotain!

Pelle pyöri vartaassa, jeee, wiii!
Oksensin sammakon siinä samassa, Purb.
Mitä helvettiä,
kultainen kökkö, mikä se on, mitä sillä tekee?
Puraisin sitä, ja kauas jäi klovnivarras!
Gabuum...

Siitäkin huolimatta
ikävä kyllä on todettava,
klovnin maku jättää toivomisen varaa.
Sinapinkin kera maistuu lähinnä
pienten lasten kyyneliltä.
Seuraavana listalla:
Unohdettua rock-tähteä


Ville Kuhmo, go ->