IRC-Galleria

mä en jotenki enää jaksa kiinnostua täst päiväkirjahommelista, mut kai sitä vois nyt sit taas jakaa jotain muidenki kaa: Paula's secrets

viime vuos oli kokonaisuudessaan ihan järkyttävä. tapahtuhan sillon kaikkee kivaaki ja sitä taas opittiin elämästä paljon (luojalle kiitos mun positiivisesta asenteesta, voisin ihan hyvin roikkuu jo narun jatkona jossain kaukana metikössä ja säikäyttää kuoliaaks mun löytäjän...) mut on se hassua miten ihminen tekee kaikkee typerää, vaikka järki sanoo että "älä koske" tai "nyt nainen ammu täysillä" tai "hymyile ja lähde". yksinkertasia ohjeita joita vaan päätetään olla noudattamatta?? mä voin myöntää et oon ollu tosi sinisilmänen, vaik kovasti vakuuttelinki et ne ajat on jo ohi. kai sitä vaan haluu aina uskoo hyvää kaikista ihmisistä, vaik ne ei oo.

ja niin ku kaikki nyt varmaan ymmärs et kyse on meidän kaikkien rakastamasta *toisen sukupuolen edustajasta*. mä en sano et mä oon katkera!! kummastuttaa vaan et miks joku ihminen leikkii toisella ja miten paljo tätä tapahtuu... niit on molempia, tytöt osaa pelata ihan yhtä lailla ku pojatki. ja siis oikeesti mä en enää osaa olla katkera!! uus vuos, uudet kujeet niin ku sitä sanotaan :) ja on uus poikaki (josta päästään tähän et ois pitäny kuunnella sitä kaverii tos olkapäällä, joka sano et "nainen anna mennä"joskus puol vuotta sitten) must on vaan tullu liian harkitsevainen ja sit päädyn aina siihen väärään vaihtoehtoon :) ja tää menee nyt tosi jankkaamiseks, mut ku on vaan niin hyviä esimerkkejä näille mun jutuille...

tää kaveri on jo vanha tuttu ja sen kanssa on aina tullu toimeen... se on sellanen täydellinen paketti; luonne ja ulkonäkö yhdistyy... ja etenki luonne on se mikä mua viehättää siinä kaikista eniten, mut sillon ku sen on nähny nii on ollu meneillä jotain muuta. sydämen JA KAIKEN JÄRJEN MUKAAN ois pitäny unohtaa kaikki muut ja keskittyä olennaiseen, mut ei!! ihminen on utelias olento ja aina pitää päästä tökkii tikulla jäätä ja kokeilee kaikkee järjen vastasta?? typerää, mut se ihminen joka siihen ei ois joskus sortunu heittäköön ensimmäisen kiven. ja mistä v*tusta sitä tietää vielä jos mä oisin taas tehny typerän valinnan. tosin ei tää kyl tunnu yhtään riskiltä ja silti kiinnostus pysyy yllä :D

toinen asia mikä kusi viime vuonna oli kaverisuhteet. otettiin parhaan kaverin kaa tosi pahasti yhteen, mut kaverista tulee paras sillon jos tapellaan kunnolla ja pystytään vielä sen jälkeen jatkaa yhtälailla käsi kädessä ja mikä parasta jos sille voidaan viel nauraaki. ja ku erkaantuu jostain, lähentyy samalla toisen ihmisen kanssa ja mulla kävi hyvä tuuri. sain ystäväksi pienen ihana neitosen, jolta saa aina tukea. suoraan sanoen, ilman sitä suurta riitaa me ei ehkä oltas huomattu kuin paljo meil on annettavaa toisillemme... ja mä en tosiaan yritä vierittää tätä juttuu toisen osapuolen niskoille, koska riitaan tarvitaan aina kaks. ja seki lähti siitä et me ei tunnettu toisiamme ihan niin hyvin ku tilanne ois sillon vaatinut. molemmat meistä teki väärin toisilleen ja onneks se ymmärrettiin ja päästiin jatkaa elämää. mä oisin mielelläni skipannu koko episodin, mut niin ku sanottu opin paljon itestäni ja toisesta ihmisestä. ja tiedän et se toinenki menettelee nykyään vähän eri tavalla. kantapään kautta mentiin taas kerran...

ja sit oli viel tää duuni, joka oli viime vuonna ehkä vähän turhanki suuri osa mun elämää! pitää kuitenki ymmärtää et näin nuorena ku saa vakituisen duunin, paikasta jossa on muitaki nuoria ja muutenki mukavia ihmisiä, niin sitä jää helposti koukkuun. 9kk samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa koko ajan, vapaa-aikanaki. me oltiin yks iso perhe, jossa jokainen teki omat virheensä. jotku hyväksyttäviä, jotku vähemmän hyväksyttäviä ja silti ketään ei jätetty ulkopuolelle! ja siellä sai olla suht sinisilmänen, koska kuitenki kyse oli "vaan" työporukasta ja me tunnettiin toisemme sellasina mitä me oltiin töissä. jostain tuli tosi läheisiä, mut se läheisyys loppu samaa aikaa ku työsuhde. alussa se harmitti, mut miks sit olla surullinen sellasen suhteen loppumisesta, joka ei ollut aito. sen porukan kanssa tapahtu kaikkee hulluu ja mul on sieltä hyvät muistot. ja silti mä sanon et parempi näin...


ja terveisiä nyt kaikille jotka löytää ittensä tuolta tekstin sisältä. ne ainaki, joista mä puhun ymmärtää kyllä ja ymmärtää tovottavasti muaki. :o
love you, hate the others