IRC-Galleria

virtaus virtaus virtausko Taikausko laukoo karmalle ostoslistaa Koski vastaa tuhatta kosketusta vasten posliinista poskea Tyyni järveni ei ole enää energiani jaettiin sille sääli Laulan sille laulua joka minuun silloin mustana yönä lyötiin Seilaan todellisuudessa joka nauraa sinisilmäisyyteni tähden Samaan aikaan kolmas silmäni tuntee tuskaa joka silloin huomaamatta muilta kätkettiin

300 iskua värisyttävät kylkiluita menetin voimani siksi en jaksa itkeä tyynyyni kyynelmerta väsymys minussa tuijottaa jäisiä varpaita odotellessani sitä jotain millä on merkitystä tappaa minussa luovuuden värittämää hymyä

Hävisi se tai oikeastaan ei sitä ole vielä keksitty Odotan enkä edes tiedä mitä annan pienen naurun seuravaaksi kurkussa maistuu itku En ole ilman tulta palelen siitä huolimatta Jospa maalaisin itselleni uutta perspektiiviä lasittuneisiin silmiin vihreisiin jotka näyttävät sinisiltä vai onko se toisin päin En ainakaan ole syytön vaikkakin uhri tässä pelissä mitä sanoitkaan aivan niin siinä jossa en ole kovin hyvä

Kaavattomuus yhtälölle joka avaisi minulle maailman, jossa totuudet tulevat vislatessa. En edes osannut vislata. Se oli tunnettava itse, oivaltaa omien ratkaisujen kautta niinkuin, milloin, tiesin olevani voittaja. Mieli oli laukannut, kuudesti. Lopputuloksena auenneet polveni palvoivat onnellisuuden harjanteella, usko. Kiikaroiden niitä pahuuksia jotka oli minulta huomaamatta kätketty, toivo. Hitaasti ja varmoin askelin, olin noussut korkeimmalle kukkulalle. En ollut siellä yksin, poveani vasten oli kauneimmista raaka-aineista valmistettu, rakkaus.

Saada tai joutua, kuolleita katuja, sympatiaa syville vesille, murheita vastalahjoina. Kurjaa riistaa kasvattajille, sanon ruman ei: n, se niin arvokkaalta olisi näyttänytkään posliinilautasellasi.

Astuttuasi minun tilaani, siipeni murenivat jyvinä räsymatolleni. Lentoni etelään peruuntui takiasi, keuhkoni kaappasivat ensihenkäyksen uudestisynnyttyäni vapaaseen ruumiiseeni.

Viisarit valssaa tahtia joka noutaa, minun hetkeni
Katinkultaa, kaunista messingin loistoa
Liian monet kohdennetut iskut vievät sen tulitanssiin
Vaipuu jähmetyksen myötä granitiksi, aitouden väistyessä
kannan taas, pienistä ja suurista koostuvien teosten valtakuntaa
Työstän elämää niin kauan, että saan maksettua sen takaisin katinkultana, itselleni

Ominaistuoksuni se kuulemma vaan, johdattelee mua harhaan, koirat ja tunteettomat käsivarsilleni. Ne pukee tunteet pikkumustiin illalliskutsuille. Mua viedään polttavan tanssilattian lävitse pannuhuoneeseen, sieltä oon oppinu oman reittini vangitun vapauteen. Ollaan taas tilassa, jota kutsutaan oikeudeksi. Hengitänkö tuoksuasi huoneen keskellä, jotta palvelisin varttani tänään, vai jotta juhlisimme sinua päivinä, jotka maksoit pokeria pelaten?
Tiedät olevasi kuollut, kun sinulla ei ole enää mitään sanottavaa.

Ilma joka suodattuu negatiivisten attribuutioiden siivilöimänä kokee tietämättään sädekehävaikutuksen. Pieneen kämmeneen sopivat kivet lumoutuvat päivänkehrän kauneutta. Vaellan joessa mustan lampaan ruumiissa ja odotan, vuoroani tuntea sama kantava voima joka pitää vedenpinnan silkin lujana. Ulpukat luovat joen eteläpuolelle pienen armeijan.
Vaivihkaa, pieni musta piste harhauttaa näkökenttääni huomaamasta sitä ainutta lumpeenkukkaa.

Kaikui kaksiulotteiseksi pakattuna laatikossa, vieläkö?
Joo kyllä (nostaa ääntään kauniin kuulaana vodkan kirkastamana)
Epäreilua. Miksi ei koskaan, miksi aina? Minä. Oli sana
jota minulle ei näytetty ajoissa, ikinä
Olin vain luonnon kanssa, ilman tuholaisia

Mummo tapasi aina sanoa: " Joka päivä oppii uutta"
3.5.2015 merkitsin päiväkirjaani päiväni opetuksen:
"Looks pretty damn dirty, like your soul"

Peittelivät sen, totuuden, kuin alaston ruumiis hiostavassa ajattomassa aamussa.
En olisi koskaan tarpeeksi, mitä oikein ajattelin
Kolme kuukautta parilla raudalla maustetulla muistolla, saisivat nyt muuttaa vierelläni istuvan chanelilla täydennetyn rouvan käsilaukkuun
Vaihtaisin kyllä mielelläni mustan nahkatakkini beessiin minkkiturkkiin