IRC-Galleria

Oli jo heti aamusta persiissä pieni pelko, että jonkin täytyy mennä tänään pieleen 3 tunnin yöunien jälkeen, varsinkin kun on tiedossa 14 tunnin työpäivä (joka lopulta venyi 15 tuntiseksi). En oikein ymmärrä miten voi olla mahdollista, että sain olla ainoa valokuvaaja Itä-Savon lehdessä Olavinpäivänä. Täytyy kyllä sanoa, että on melko huonoa organisointia extra-kiireisenä päivänä, jolloin käytännössä pitäisi olla 2 valokuvaajaa... keikkaa oli tunnin välein iltaan saakka ja jossain ihmeen välissä piti saada vielä kuvat käsiteltyä lehteen.

Tässä päivässä oli kuitenkin omituista, että nautin työn antamasta rääkistä jossain hämärässä mielessä. Aikataulutkaan eivät olleet tälläisenä juhlapäivänä kovin inhimmilliset, mutta ehkä tuo hyvä olo syntyi, kun tiesi, että kaikesta huolimatta pystyy ja kykenee tähän... erittäin harvinainen tunne, kun yleensä itseluottamus ei ole järin korkealla... Oli kyllä hyvä tunne, kun sai aikataulutkin pysymään turvallisesti paikoillaan ja lehti meni ajoissa Mikkelin painoon kello 22:30.

Outoa että ei vieläkään väsytä, vaikka vasta tulin töistä... taidan varmaan käydä vieläkin ylikierroksilla. Ehkä tätä piti kirjoittaa, kun tänään taas löysin uuden omituisen tunteen sisältäni... tästäkö se työnarkomania voi alkaa?