IRC-Galleria

Miksi ne ihmiset joilla on kaikista vähiten varaa arvostella, ja jakaa mielipiteitään tekee sitä eniten.
Hyvänä esimerkkinä eräs vanhanuoriherra joka on elämänkatsomukseltaan lestadiolainen. Kyseinen herra porskuttelee menemään jo päälle viidenkymmenen ikävuoden, mutta kusettaa itseään ajattelemalla että on vielä parikymppinen. Kaikki muut ihmiset huomaa helposti kuinka vuodet ovat jo jonkun aikaa tehnyt tehtäväänsä, ja hiuksetkin on kadonneet sen verran tehokkaasti, että naamanpesu loppuu vasta takaraivon kohdalla.

Urheilussakin hän on voittamaton, ja ulkonäöllisesti vähintään maailmanluokkaa. Kalju pääkin on tietoisesti valittu hiusmalli, jota kuitenkin pitää piilotella lippiksen alla. Pystytukista hänelle tulee mieleen kukko! Kyllä juurikin se lintu joka kiekuu niin pirusti. Pitäisi varmaan tutustua raamatun kirjotuksiin moraalista, mutta voisin kuvitella että muiden ihmisten arvosteleminen ei ole sen kirjan virallinen kanta oikealle käytökselle. Hän ajattelee että ihmiset joilla on tatuointeja ovat pilanneet kehonsa, ja se pitää tuoda ilmi jokainen kerta kun hän näkee tatuoinnin.

Missä vaiheessa se aivotoiminta alkaa takuta niin pahasti, että ei mene perille että hänen mielipiteensä ei kiinnosta, eivätkä tule vaikuttamaan elämääni millään muulla tavalla kuin siten että alkaa vituttaa. Mutta ei sen takia että hän sanoo asioita mitkä liittyy minuun, vaan pelkästään sen takia että hän sanoo ne. Hän on itse kertonut että omaa huonon itsetunnon, ja luultavasti sen takia yrittää nostaa itseään jalustalle ja sortaa maata muiden jalkojen alta.

On sunnuntai-maanantai yö, ja kirjotusten aika kun uni ei taas tuu millään. Tällä kertaa se ei edes johdu perus krapula kiemurteluista, vaan jostain ihan muusta. Herätyskello soittelee muutaman tunnin päästä että olis syytä lähtee töihin, mutta ei vaan väsytä. Jutut pyörii taas päässä, mutta tällä kertaa ei edes vituta. Heh.. Kevät tekee kovasti tuloaa, ja ei malttais odottaa että lumet sulaa, ja pääsee ajaa prätkällä. Hyvä fiilis :)

Elämä on kumma palapeli, palasia on niin hitosti ja kaikki ne sopii niin moneen paikkaan että on tosi vaikeeta tietää mikä pala oikeesti kuuluu mihinkin. Sit ku tulee vaikeita tilanteita etee, ni aina yrittää noukkia ne palat sieltä muiden joukosta ja koittaa katsoa ja ihmetellä että miten ne natsaa keskenään. Joutuu tekee vaikeita päätöksiä jotka saattaa aiheuttaa monia unettomia öitä ja muita murheita, ja sitten ku ne palat on löytäny paikkansa siinä suurella pöydällä, ja kuvittelee pääsevänsä jatkamaan eteenpäin taivas kirkkaana. Saattaa joku tulla ja sekottaa sen just rakennetun kohdan siten että joutuu taas johonki tilanteeseen mihin ei enää toivonut joutuvansa.

Minkä takia kukaan ei oo kirjottanu lakia mooraaleista ja etiikasta? Vaikka se tarkottais sitä että joku 99.8% maailman ihmisistä olis vankilassa, ni olis helpompi tietää että toimiiko moraalisesti oikein jos siitä olis säädetty joku laki tai asetus. (jos tällänen on olemassa mulle voi ilmottaa)
Sellanen mittari mul on että jos mietin onko joku juttu oikein, ni yleensä se ei ole. Koska jos tietää tekevänsä oikein ei koskaan pysähdy miettimään että tekeekö oikein. Harmi että tätäkään hienoa ”mittaria” ei voi soveltaa kaikkiin elämään liittyviin asioihin, vaan joskus pitää tehä kompromisseja ja niissä kuten kaikessa muussakin voi mennä ihan vika suuntaan.

Sitten ku sekotetaan pakkaa vielä lisää on niitäkin hetkiä että vaikka kuinka tekis omasta mielestään oikein kaikilla asteikoilla mitattuna, niin se teko voi jonkun muun silmissä olla just se väärä. Mutta siitä oon varma että kaikilla on oikeus mielipiteisiin, ja ne on sarjassamme niitä asioita mistä on kaikkein turhin alkaa vääntämään taistelua. Kaikille on annettu oma mieli ja ajatuksen juoksu, eikä ikinä pidä muuttaa niitä kenenkään takia. Pieniä myönnytyksiä on pakko tehdä ihan väkisin, ja taas voidaan ihmetellä että missä kulkee se raja?

Miettikääpäs sitä...

Taas on se aika vuodesta kun kaupat täyttyy ihmisistä. On ostamisen ja kauppiaiden onnen aikaa, on sen aikaa että ihmiset stressaa siitä mitä ostaa lähimmäisille lahjaksi. Ja kohta on sen aikaa kun jengiä kuolee omaan laattaansa, sokeutuu ja menettää sormia ja varpaitaan leikkiessään ilotulitteilla.

Lapsille tää on todellista juhlaa, ja se pitää niille suoda. Lapsuus on sitä aikaa kun ei tarvii miettiä mitään arjen paskatilanteita, vaan ajatukset pyörii leikkien, ja sen ympärillä että miten voi viellä viivyttää nukkumaan menoa. Varsinkin joulun aika on suurta juhlaa :) sukat on pyöriny jalassa jo monta viikkoa, kun tietää että kohta se joulupukki tulee ison lahjasäkin kanssa, ja on koulusta vapaata.

Mun pohjimmaiset ajatukset pyörii sillä sektorilla että saan olla vapaalla töistä, ja tehä mitä haluun. Itsekkin tosin oon alentunu joulun kaupallisuuden tasolle, ja tuhlannu aikaani juoksemalla kaupoissa hankkien lahjoja. Mutta miksi? Voisko se johtua siitä että haluu että henkilö kelle lahjan ostaa on tyytyväinen siihen? Ehkä..

Onko sillä lahjalla sitte väliä? no todella varmasti on, vaikka siltä ei kai pitäs olla. Mutta moniko oikeesti ajattelee niin?

Mua henkilökohtasesti vituttaa erittäin paljon tällänen juhlapyhän mukanaan tuoma velvote hankkia ihmiselle lahjoja, mistä kaikki ei tuu edes käyttöön, joten jos ens jouluna kysyn sulta että mitä haluut lahjaks. Ni on parempi vastata rehellisesti, tai ei tipu mitään.

Tästä juhlasta on tullu tekosyy saada lahjoja, esineitä mitä ei muuten saa ellei osta ite. Se perus idea on kadonnu. En mee ihan nii perus seikkoihin että rupeisin puhuu jeesuksen syntymästä, vaan siitä että tän pitäs olla perhejuhla, ja tarkottaa yhdessäoloa perheen kanssa.

Itse meen vanhempien luo, missä syödään ja jutellaan niitä näitä, käydään muistamassa läheisiä haudoilla ja ehkä käyn faijan kanssa saunassa. sit jaetaa lahjat. jonka jälkee mä häivyn baarii mietiskelemään kaikkia turhia juttuja mitä päässä liikkuu. Eli se siitä yhdessäolosta, en aio sitä itsekkään siis kovin paljon harrastaa.

Lupaus vuodelle 2009 on se että opettelen perkele kutomaan, ja kudon kaikille joululahjaks sukat tai lapaset, katotaa sitte oliko se ajatus sittenkää tärkein?

I am finished...

oli hieno ilta! istuin pöydässä 2 naispuolisen ystäväni kanssa, ja join virtasta sanomatta sanaakaan kenellekkään. sitten toinen heistä sano että nyt vaihetaan pöytää, ja just ku olin nousemassa ylös niin viereisessä pöydässä istuva tosi äijjä, joka on töissä ilmaislehti 100:ssa rupee haastaa riitaa kaikin mahdollisin tavoin ja 4 kaveria seläntakana. Minä rauhallisena ihmisenä kuuntelin mitä tällä korkea arvoisella herralla oli sydämmellään, ja sieltähän paljastu kaikenlaista.

Mulle tippu kysymyksiä että omistanko segan (sori saatto mennä toi nimi väärin mulla kun ei ole verbaalista lahjaa, enkä oo kuluttanu koko pientä elämääni pelaten tietokone/konsoli pelejä ja sheivaten päätäni)

Tästä päättelin että kaverilla on ollu tosi ikävä lapsuus, vanhemmat on päässy kakaraltansa rauhaa ostamalla pojalle uusia pelejä ja laitteita. urheilu ei oo mistää kotosin kyseisen sankari silmissä. koska leimauduin tolloksi kun kerroin että oon lapsuuteni harrastanu jääkiekkoa, enkä keskittyny super marion läpi pääsemiseen.

Mutta ei voi muuta ku kadehtia kaveria, sillä oli tosi hienoja kavereita, ne osas nauraa sen jutuille, vaikka ei varmaan ees ymmärtäny mitä toimittaja herra sönkkäs. Mä annan kyl arvoo noin rohkeille ja reiluille ihmisille, voisit vaikka jättää lehtityön, ja kirjotta kirjan aiheesta "minä ja ihmiset". Oot meinaa sen verta sosiaalinen ja muutenki ylivertanen heppu että kirjan kirjottaminen olis sulle lasten leikkiä.

Toivottavasti nähää joskus viel. luulen että voin oppii sulta paljon. Olis mahtavaa jos nähtäs sillee että sun kaveris ei oo tukena, luulen että sulta irtois viellä parempia juttuja. Vaikutit nii hyvältä tyypiltä että voisin vaikka silittää sun päätäs ja kiillottaa kaljun samalla.


Jos joku lukee, ni pyydän kirjotus/kielioppi virheitä anteeks. en oo toimittaja ilmaislehdessä enkä muutenkaa nii ylivertanen ihminen. oon vaa normijätkä joka tienaa 2 viikossa toimittajan kuukausipalkan.

Ja hei! EI NIITÄ HERNEITÄ!

Taas aamul oli pientä ihmettelemistä, ku puol unessa olin lähös töihin. Autossa hais rööki melko pahasti, ja kuskin penkki oli ihan takana sekä apparin jalkatilaan oli ilmestyny tyhjä bisse pullo. mun auto on kieltämättä varsin hieno laitos. Varustelultaa lähes limo tasoo, ja ulkonäkö edustaa selvästi parempaa yläluokkaa! :P mitää ei tosin ollu viety tai rikottu, eli nettosin tästä sen 10 centtii mitä tyhjästä pullosta saa.

Mutta kuulkaas kaikki ketkä sinne nii kovin tahdotte mennä hengailee. Älkää viittikö polttaa tupakkaa siellä, tai jos on ihan pakko avatkaa ees ikkuna. ja tyhjät pullot kuuluu sinne taka jalka tilaan. jos näitä sääntöjä noudatetaa ni senku hengaatte siel nii paljon ku sielu sietää.