IRC-Galleria

Aivan huomaamatta. Eikä tosipuheessa mitään järkevää tekemistä. Toisaalta ei huvittais tehäkkään mitään vaikka jotain mielekästä oliskin. Lataan akkuja. Tuijottelen seinää. Mietiskelen turhia asioita. Vois laittaa puhelimen kiinni.

Sain nukuttua. puoli kymmeneltä tuitui ja jälkeen 7 ylös. Olo on ku uudestisyntyneellä. Kyllä se siittä ja ei tämä tästä.

Lisähuomiona unettomus-oireisiin kuuluu ns. "poltergeist" ilmiö. Huoneessa kuuluu öisin ääniä. Tunnen pahan läsnäolon. Esineitä lentelee. Ruokavälineet rikkoutuu. Katsetta ei pysty tarkentamaan. Puhuminen aiheuttaa oksetusta.

Toisin sanoen olen lähes jatkuvasti raivon vallassa. Keskittymiskyky häipyy. Niin ja vasen käsi on melkein koko ajan puutuneena. Aamulla auto oli umpijäässä ja tottakai lukkosula oli lopussa. Kaiken lisäksi, talonmiehet ajeli nurmikoilla ja toljotti naureskellen kun riehuin auton ympärillä ku vajaamielinen. Jos se lukko ei olis avautunu seuraavan 5 min. aikana, olisin murtautunu siihen autoon ja ajanu niitten saatanan rasvamaksa talonmiesten päältä 5 kertaa ihan vain huvin ja harrastuksen vuoksi. ( anteeksi talonmiehet, tämä ei koske kaikkia teitä)

Positiivista on se että rytmihäiriöitä ei ole vielä tullut. Vielä, koska unettomuutta on ollut ennenkin. aah. Lepopulssi 70. Kaikki hyvin. No, on se jo aika lailla koholla, mutta... yli 130 ja olo alkaa olla kuin kolibrilla ikään. Nehän ei kovin pitkään eläny.

Mutta lainaten erästä nimeltämainitsematonta: "Pittää nauttia tästä niin kaunko tätä kestää!"

Ei mitään suurempia mutta nukuinpa viimeyönä 3 tuntia. Se tuntuu saavutukselta siksi että en ole varmaan noin 3 viikkoon nukkunut öisin. Nousin aamulla klo 5:00. Eikä edes tarvinnut viettää kahta tuntia miettien kuka olen ja missä, kuten muutaman kerran aikaisemmin. Sitä kun muutaman päivän on nukkumatta ja sitten torkahtaa niin unta riittää kevyesti 14 tuntia. Sen jälkeen on vaikeuksia pistää kahvia kiehumaan. Parin yrityskerran jälkeen se jo onnistuu yleensä. Myöhemmin kahvinpurut, sokerit ja suodattimet tosin saattaa löytyä vessasta tai jääkaapista mutta hällä väliä. Kolme pannua kahvia ja taas kulkee. Tästä seuraa hetkellinen selkeystila jota seuraa ylivilkas käyttäytyminen. Energiapiikkiä voi purkaa vaikka järjestelemällä astioita tiskialtaassa tetris-tyyliin.

Mutta tänään siis heräsin yllättävän virkkuna, ja siis klo 5:00 aamulla eikä iltäpäivällä. Valoa näkyy tunnelin päästä. Kämppä on vieläkin viikonlopun kaatamisen jäljiltä suhteellisen sekaisin. Pakko alkaa jollekkin ennekuin tiskivuori alkaa jutella.

Hirveetä valittamista. Ei mulla oikeesti näin huonosti aina mene. Kitisen vaan tyhjää.

Paskat, palaahan se.

Kaikesta voidaan aina tehdä tulkintoja ja asiat muuttavat merkityksiään jo siinä vaiheessa kun ne muuttuvat ajatuksista sanoiksi, toisen kuultaviksi. Totuus ei ole totuus kirjotettunakaan. Samalla tavalla siitäkin tehdään tulkintoja. Faktatieto, numeerinenkaan ei ole tarkkaa, eikä siis totuudenmukaista, koska sekin mitataan tai määritellään ulkopuolisten käsitteitten kautta. Ehdoton totuus on olemassa mutta sitä ei pystytä ilmaisemaan. Totuus ja todellisuus on koko ajan elävää, muuttuvaa. Asioita voidaan ilmaista todennäköisyyksinä, mutta sekään ei ole sen lähempänä totuutta. Ihmiset "kokevat" maailman aisteillaan ja sekin on aina jollain tavalla vääristynyt kuva. Ihmisen ajattelu sisällään on yhtä valheellista kuin kaikki muukin. Kaikki valehtelevat itselleen, tavalla tai toisella. Koska kukaan ei ole totuudenmukainen itselleenkään, ei voi olla myöskään toisille. Totuus on, että sitä ei ole. Se yhtä aikaa on ja ei ole.

Lienee parasta unohtaa totuus, ja yrittää elää niinkuin parhaaksi näkee. Aiheuttaen mahdollisimman vähän vahinkoa itselle ja toisille. Sekä fyysisellä että muillakin tasoilla.
Ei oo helppoa, mutta pyrkimys kai riittää.

Wanna be making moves on the streets? Have no attachments, allow nothing be in your life that you cannot walk out in 30 seconds flag when you spot the heat around the corner. Remember that.

Että tällä fiiliksellä.