IRC-Galleria

Huominen tulee olemaan taas erinlainen kuin tämä päivä, varmasti rasittavampi.
en tule pääsemään koneellekkaan
Huomenna olen taas siellä omassa yksikössäni Karekodilla,
joka tarkoittaa sitä että taas istun omassa huoneessa ja kuuntelen musiikkia koko päivän, kirjotan päiväkirjaan ja unelmoin.

Jotenkin alan olla vaan niin täynnä sitä paikkaa.

Pojat siellä on kuin joku apina lauma, ikkunoita hajoo koko ajan ja kaikki on vähän hermona kun on niin tylsää ja toiset keksii tosi mielekästä tekemistä; Vittuilemista tai paskanjauhamista.
Se ottaa tosiaan päähän, siksi vietän aikaa yksin mielellään.

Kumminkin mua ei oo ikinä luotu olemaan yksin, jotenkin kaipaan jotain toista hyväntuulista nuorta Karekodille silloin kun kaikki muut on ihan riehuja tuulella.
Hyvien ystävien ajatteleminen saa ihmeen hyvälle tuulelle, galleriassa käynti ja puhelut muutenkin.

Herätin yhen nuoren sillä että soitin tasan 9 aamulla (millon on muutenkin herätys) mankasta Hamppukaupunkia :D Pikkasen tää poika kilahti mulle! Se on täällä pahin vittuilija ja se on koko ajan ärsyttämässä kaikella, siihenkin tottuu ja osaa sekin olla ihan herttanen toisinaan. :P

Aika paljon oon kuunnellu nyt täällä kaikkee Sum41, Kapteeni-ääntä, Ripsipiirakkaa, Scootteria ja kaikkee tollasta ilosta rallatusta. Jotenkin tuntuu et ei osaa oikeen enää käsitellä tunteitakaan, niin tyhjän ja kylmän olonen oon ollut jo jonkun aikaa. Ehkä se menee ohi kun pääsen Puistotien yksikköön Karekodilta.
Se on paljon vapaampi ja parempi paikka mulle kun täällä on minunlaisia nuoria, ei sellasia apinoita jotka on koko ajan hyppimässä seinille.
No mutta... pakko kait se on siirtyy gallerian puolelle jubaa niitten kanssa jotka on nyt paikalla :P
Hyvää yötä

- Laura I K Ä V Ä <3

Taas tässä jumitan koneella, mulle kuuluu tänään ihan hyvää kun oon tässä näin.
Ihan hyvä meininki on ja kahvia oon juonu niin paljon kun vaan voi juoda :P
En tiiä mitä kirjoittaisin mut päivät täällä menee niin että katon telkkaria ja syön ja kuuntelen musiikkia / luen.

:P Ykstoikkonen elämä.

- Ikävä!

Niin se vaan on.

Mun elämä on ihan tyhjää ja turhaa ilman teit.

I K Ä V Ä.

Ja me suunniteltiin koko kesä
Mitä tehdään, minne mennään,
nyt on kuitenkin kaikki toisin.
Mul on ikävä teit kaikkii <3
ja ootte mun sydämes minne ikinä tie viekin.
Teit ketkä olitte aina siinä mun tukena
Aina siinä kun mulla oli huolia
ja kun teki mieli juhlia.

Teit ei korvaa mikään <3

2 viikon päästä lomille. Soitelkaa, niin soittelen :) Laittakaa kommenttia niin vastailen. <3

Keskellä yötä, on paha olla. Kierin etsien parhainta asentoa.
Mikään ei auta mieleni on musta, maailmani ennen täynnä keltaista, oranssia, punaista, vihreää. Ne kaikki kauniit sateenkaaren värit, minne kaikki kauneimmat ovat hävinneet?
Pääsiäinen 2006.
Istuin huonokuntoiselle puu-penkille suuren ja niin kauniin järven rannalla.
Muistin kuinka joskus lapsena kesäisin olin juossut hiekassa järven päästä päähän
etsien muistoja huonon päivän varalle, joitain pienen pieniä asioita jotka muistuttavat siitä miksi täällä elän ja kuinka kaunis voi yksi pieni, lyhyt hetki olla. Pieniä kiviä järven pohjalla.
Ei sen kummempia tai ihmeellisimpiä kuin muutkaan harmaat pikkukivet tien laidalla keväsin, harmaita ja niin repaleisia.
Mietin aina mistä ne on peräisin ja kehittelin mitä omituisempia teorioita siitä miten ne putoavat sinne jostain ja aina kun oli mitä ihanin muisto, jostain tietystä kivestä ja milloin sen pelastin pohjalta.
Muistin.
Kuinka paljon tunnearvoa voi olla niin suoraan sanottuna niin kamalan "arvottomalla" esineellä tai asialla?
En olisi myynyt sitä kiveä mihinkään summaan, tai vaihtanut mihinkään materialistiseen asiaan, koska siihen olin purkanut kaikki muistot.
Miksi ihminen muuttuu tietyssä vaiheessa niin ahneeksi?
Pitää olla digi-tv:itä, Internet-yhteys, kaikki parhaimmat biisit, paljon rahaa, paljon meikkejä sillä ollaan niin pinnallisia, olutta, tupakka ja paljon kavereita eikä laadulla niin väliä siinäkään suhteessa kunhan niitä on vain paljon. Rahalla niitäkin saa.
Rahaan ei liity tunnearvoa, ei netti-yhteyteen eikä tosin muihinkaan elämän 'välttämättömyyksiin'.
Itse olisin mieluummin niitä materialistisesti köyhiä mutta joiden sielu on kultaa ja joiden elämässä loistaa aito rakkaus, sympatia ja empaattisuus.
Uskon totuuteen niin vahvasti. Ainoa mihin luotan huonoina ja hyvinä päivinä.
Vääryys ja valehtelu ovat heikkoutta, niistä saa aina maksaa jälkeenpäin. Moninkertaisen hinnan, se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä.
Elä joka päivä täysillä - Itse olen päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa mitä se tarkoittaa ja miten se toteutuu. Viha, väkivalta, riidat, valehtelu ja väärän/pahan tekeminen toiselle on päinvastainen asia. Se on kulkemista joka päivä nolla pisteen alapuolella. Jos tiedätte mitä tarkoitan.

Yksi ihminen jonka tahdon niin pelastaa. Tahdon auttaa sitä miten vain ikinä pystyn. Se ihminen on mulle aivan liian tärkee ja se on kokenut liikaa. Olen pahoillani sun puolesta :( Sun kaltainen ei ansaitse tuollaista, mutta susta on tullut niin vahva luonteeltasi. Mutta se on niin väärin miten maailmaa koettelee, niitä tiettyjä ihmisiä ja liian kauan.
Jumala ottaa liikaa riskejä... Se pelaa uhkapeliä ja koettelee kuinka kauan kestää ennen kuin murtuu. Ei saa koskaan mennä siihen lankaan. Sen jälkeen seuraa aina ne paremmatkin ja kauniit ajat. Uskon suhun nyt ja ikuisesti <3

Vai niin...
Että olin vetämässä sun tulevaa muijaa turpaan.
Vai niin...
Ainut ihminen ketä vihaan niin paljon olet sinä.
Sinä, sinä, sinä ...... !!!!!!
Ketään muuta en vihaa niin paljon.
Toivoisin et oikeesti joutuisit helvettiin kaiken ton valehtelu ja pettämisen jälkeen!
Vihaan sua niin paljon!
Älä vittu satuta mun kavereita enää, ne on mulle tärkeitä ja siksi sanon;
JÄTÄ NE VITTU RAUHAAN VITUN *********!!!!!!!

Mä en haluu sitä et ne joutuu kokee susta sen saman kun mäkin jouduin kokee susta.
Sä olet yks saatanan kusipää.
Valehtelit ittes, valehtelit ihan kaiken
Ja jouduin pettyy moninkertaisesti!
Mä en tahdo kuulla susta yhtään mitään
koska kun kuulen että nimesikin sanotaan jossain vaiheessa
se saa mut niin vihaseks, vittu sä teet musta vitun hullun

Ainoo mitä mä sulle sanon on; PAINU VITTUUN MUN ELÄMÄSTÄ JA PIDÄ NE VITUN VALHEES KAUKANA MUN YSTÄVISTÄ!!! EN KESTÄ KATTOO KUN NIITÄ SATTUU!!!

---

EIKÖ RIITÄ ETTÄ MUA ON SATTUNU JO IHAN VITUSTI LIIKAA????
LOPETA NYT; PALA HELVETISSÄ SAATANAN ÄPÄRÄ!!!!!!

Rakkaus;
Kaunein mutta tuskallisin näytelmä elämässä

Tahdoin uskoa jokaiseen sanaasi,
jokaiseen katseeseesi,
siihen ettet kohtele minua huonosti
siihen että olet jotenkin erinlainen
joka oikeasti välittää muista.
Mua on satutettu liikaa,
kerroin sen sinullekkin niin monia kertoja
ja lupasit että olisit toisenlainen
tekisit kaikki paremmin ja auttaisit kaikessa mihin ryhdyn
Sinä melkein lopetit minulta kaiken...
Valehtelit, elit kai jossain satumaailmoissasi
kuristit ilman syytä.
Viinaa ja rauhoittavia...
rauhoittavia jotka otit ilman lupaa kysymättä ystävältäni.
Olit niin outo, katselit yhteen paikkaan koko ajan...
Kysyin oletko kunnossa, mikä on?
tarkistin pulssisi, hengityksesi kädellä rintasi päällä ja olit hengissä.
Yhtäkkiä laitoit molemmat kädet kurkulleni,
kuristit, en saanut hyvin henkeä...
Ilmeesi... Olit tappamassa...
oman tyttöystäväsi
heitin itseni lattialle kun en saanut kunnolla henkeä
kunnes ystävät auttoivat pois siitä...
Ilman Anteroa olisin kuollut.
On paha olla, kotona, helsingissä...
ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi teet kun niin monet asiassa menneisyydessäsi ovat valhetta
Koko ihminen olet valhe!
Missä sinä elät?!

On kulunut kaksi yötä siitä, toinen yö oli niin turvallinen, kaikki tärkeimmät ystävät vierellä
Eikä tarvinnut olla yksin.
Pelkään, en saa unta...
Tarvitsen kaikista eniten turvaa, tarvitsen teitä
en mitään muuta,
en perhettä
kukaan siellä ei ymmärrä, pitävät minua tyhmänä..
Tyhmänä joka ei käy koulua
vaikka kertoikin ettei jaksa,
monia asioita mitä ne ei tiedä,
mitä en kerro, koska ei uskota.
Sanon niille vain yhdestä asiasta, hyvin yksinkertaisesti;
"Tahdon pois pääkaupunki seudulta, tämä ei ole koti minulle, en mitään muuta tahdo kuin pois, kauas täältä."
En tahdo muuta
- "Purat vain vihasi tähän paikkaan! Se vika on kaveripiireissäsi! Älä liiku niin paljon ulkona ja jätä se porukka!"

VIHAAN!!!! Älä puhu minulle noin, et tiedä minusta mitään, et tiedä mitään mitä olen joutunut kokemaan! Toiset ystävät ketkä auttoivat minua tuona iltana ovat aina olleet puolellani,
aina olleet siinä silloin kun eniten tarvitsen apua.
Toisin kuin sinä
Joka kasaat kaiken päälleni,
syytät kaikesta
uhkailet
juot joka ikinen päivä kännit
haukut lutkaksi ja huoraksi ja kaikeksi mahdolliseksi
heitit päin vessan seinää
revit hiuksiani
eikä kukaan tehnyt mitään, ei kukaan puolusta.
sanoin sinulle; " Et rakasta mua "
sanoit; "rakastanhan, ostin meille talon"
puhuit roskaa... Äitini maksaa puolet kaikesta.
Raha ei ole rakkautta...
Äitiäni tönit ja heitit maahan,
uhkasit lyödä.
Menin väliin
Olen niin kauan tahtonut yrittänyt puhua teille
että ette vain kuulu yhteen.
Tahdon pois. Pois kaikesta ja lähden.

1. Kuka olet?
2. Olemmeko ystäviä?
3. Koska ja miten tapasimme?
4. Oletko ihastunut minuun?
5. Pussaisitko minua?
6. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
9. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

ENSIMMÄINEN
1. Paras ystävä: yks Teemu
2. Suudelma: Eräs kanadalainen poika ^^
3. Lemmikki: kissa
4. Rakkaus: äiti
5. Harrastus: satujumppa

KOSKA VIIMEKSI
1. Poltit tupakkaa: eilen illalla
2. Joit alkoholia: viime lauantaina eli 25/3
3. Ajoit autolla: hehee.. En ole ajanut :D
4. Soitit: joillekkin kavereille eilen :P
5. Nauroit: ... :) öö... sille MTV:n mainokselle missä pilvi leijuu käytävillä ja siinä lukee että: Sunday service ja se alkaa salamoimaan ^^
6. Kuuntelit musiikkia: tällä hetkellä

OLETKO KOSKAAN
1. Deittaillut yhtä parhaista ystävistäsi? En varmaan.. :S
2. Ollut pidätettynä? enpä ole :P
3. Uinut alastomana? Juup :D
4. Ollut Tv:ssä? Olen... Ankkapartion mainoksessa uutena vuotena pari vuotta sitten... Noloo :D
5. Harkinnut itsemurhaa? Olen... Tosin se on aika turhaa puuhaa...
6. Suudellut jotakuta ja katunut sitä? jeep :D
7. Pelännyt? Juu... tottakai... Pelkoa inhoa ja B-luokan elokuvaa!

TÄLLÄ HETKELLÄ
1. Mitä uraa harkitset? hmm... En oikeen osaa sanoa, joku matkustamiseen liittyvä ala tai psykologi :D
2. Paras ystäväsi? ... (: kaippa cd-soitin kun se on vaan niin kaunisääninen <3
3. Sinulla on päälläsi? tälläset 'normaalit' vaatteet kait

5 ASIAA JOTKA OLET TÄNÄÄN TEHNYT
1. Herännyt siihen kun mutsi ja pikkusiskot järjesti kello 7 hirveen kohtauksen että tänään pitää mennä ajoissa kouluun ja näin
2. Nukahtanut sitten sen jälkeen ja herännyt jossai 8:30...
3. Juonut kahvia
4. Konettaaaaa :D
5. Kuunnellut musiikkia

Haastan seuraavat...
Santtu89

Kävelen talvella yksin pimeässä metsässä jossa useimmat puista ovat kuusia, toiset suuria ja ylpeitä tammipuita. Metsä on kuin harju, kävelen alhaalla suurella lumisella tiellä.
Olen kävellyt sen tien monta kertaa, en tiedä edes metsän nimeä, missä se on mutta tiedän aina minkä tien valitsen.
Nään sen unena, aina kun pysähdyn katselemaan tyhjää, aina sama muuttumaton metsä.
Muistan kävelleeni ystävieni kanssa ansaan jossa vaani karhuja, niin suuria ja pelottavia mutta myös omalla omituisella tavallaan niin lempeitä.
Juoksemme ja puiden paljaat oksat tarraavat säälimättömästi hiuksiini.
Suuret tassunjäljet painautuvat hankeen kuin ne olisivat olleet siinä aina, kuin maamerkkinä.
Aina kun nään sen niin ymmärrän että karhuja tulee joka kerta aina vain enemmän ja ne kasvavat suuremmiksi.
Ne eivät vaan koskaan saa meitä kiinni.
Kävelin taas yksin, samassa metsässä jonka tunnen niin hyvin kuin se olisi koti. Lämmin, odottava mutta niin täynnä erinlaisia petoja.
Kävelen samaa suurta tietä, poikkean yhdelle pienistä poluista, tuulee kovaa ja pakkanen iskee vasten kasvoja aina vain jatkan matkaa.
Susia. Harmaita ja omituisen vihaisia, kaikki sudet säntäävät perääni, kuin valmiina tappamaan. Juoksen, kunnes saavun tielle mistä aloitin matkan, tielle mikä on kuin koti. Sudet perääntyvät, ikään kuin peläten jotain tai jotakuta. Eksyin tuolle pienelle polulle liian monta kertaa, susia oli melkein koko metsä täynnä. Oli vaikea jatkaa matkaa suurelle tielle.
En uskaltanut enää kokeilla teitä, pieniä polkuja ja jäin lumihankeen harjun reunalle istumaan katselemaan pilvetöntä auringonlaskua. Kuulen ääniä, kauniita ja niin hentoja, jostain kuuluu hyminää, tuuli laulaa.

Olen lötänyt sen tien, unessani, painajaisessani, katsellessani. Tunnen paikan läpikotaisin.
Mikä on sen metsän nimi?