IRC-Galleria

Tää tulee vähän viivellä, mutta sainpahan kerrankin jotain aikaseks.


Sunrise Avenue @ Tavastia 28.3.07


Sunrise Avenue on mielipiteitä jakava yhtye. Sitä pidetään yleisesti ottaen teinityttöjen fanittamana purkkapop-bändinä. Siksi olenkin itse saanut kuulla suhteellisen paljon kritiikkiä, ilmoittaessani diggaavani bändiä. Monien ystävieni on ollut vaikea uskoa, että voin kuunnella bändin musiikkia tosissaan. En ole koskaan antanut muiden päättää musiikkimaustani minun puolestani, joten tässäkään tapauksessa ei tule poikkeusta. Nyt vuoden fanituksen jälkeen sain ensimmäisen mahdollisuuden todistaa bändin livekuntoa hieman isommallakin klubilla, legendaarisella Tavastialla. Joten, eräs keskiviikko-ilta kaksi kaverusta lähtivät kohti Helsinkiä.

Paikalle saavuttuamme tupa oli jo melkein täynnä. Keikan alkuun oli vielä tunnin verran aikaa, ja kerkesimme nauttimaan vielä yhdet kolmoset. Sen jälkeen hakemaan paikkaa hieman lähempää lavaa. Kymmenen minuuttia ennen keikan alkua ei viidennessäkään rivissä mahtunut enää liikkumaan. Hienoa, sillä sehän tarkoittaa sitä, että bändi vetää täyteen myös ikärajallisia paikkoja. Eipä ole pelkkä teinibändi. Ennen valojen sammumista kerkesin huomata, että yleisön keski-ikä saattoi jopa olla lähempänä 30:a vuotta, kuin 20:ä. Bändi ei ollut minuuttiakaan myöhässä, ja ensimmäinen biisi Choose To Be Me rokkasi heti kovaa. Yleisö oli heti lämmin. Bändin ote yleisöstä on ammattimaista toimintaa. Turhaan ei tämä poppoo ole rundannut saksassa täysille areenoille.

Kun valmista materiaalia bändillä on vain hieman yli yhden levyn verran, on biisien soittojärjestys valittava huolellisesti. Muutaman rokimman kappaleen jälkeen vuorossa olivat hitaammat Only ja Heal Me. Tunnelma niissäkin oli hyvä, mutta kyllä bändin vahvuudet ovat nopeampitempoisessa pop-rockissa. Radiohitti Romeo oli varsinkin vahva esitys. Mikään yllätys ei ollut sekään, että megahitti Fairytale Gone Bad oli yksi keikan kohokohtia. Tunnelman ollessa erittäin korkealla, bändi jatkoi biisiä hieman pidemmäksi kuin se normaalisti on. Varmasti useammankin kerran käytetty kikka. Rumpusoolo toi keikkaan ison bändin meininkiä, ja sen jälkeinen encore niputti hienon keikan yhteen.

Kokonaisuutena keikka oli todella onnistunut. Esiintyminen bändiltä onnistuu, materiaalissa ei ole kummempaa valittamista ja fiilis oli koko ajan hyvä. Bändin ilme on iloinen, energinen ja ystävällinen. Onko se sitten bändin tuoreutta tai jotain, mutta jonkinlainen hohto hommasta vielä uupuu. Tämäkin todennäköisesti korjaantuu tulevien levyjen jälkeen, kun kokemusta ja fanikantaa kertyy enemmän.