IRC-Galleria

Synnytystarinaa

Laskettuaikahan oli 16.8 sunnuntaina.

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä olin ihan varma vessa reissun jälkeen että tihkui lapsivettä ja päätettiin että mennään aamulla näytille kun mitään supistuksia tai muuta ei ollut tullut.

16.08.09 Aamupäivällä soittelin sairaalaan ja hurautettiin sitten sinne jossa mukava Marika-kätilö otti käyrät ja teki sellaisen prom-testin jossa selvisi että ei ainakaan lapsivettä ollut. Lähetti kotiin vielä odottelemaan.

No iltapäivällä sitten alkoi jo vähän poltella selkää kun valmistin siskon kanssa makaroonilaatikkoa kotona. Vessa reissulla huomasin punertavaa vuotoa siteessä ja innoissani soitin sinne synnärille taas että olisko se kuitenkin lapsivettä? Taas kätilö käski odotella jos alkaa enemmän vuotamaan tai supistelemaan. Lannistuneena ajattelin jälleen kerran että ei se synny koskaan!
Niin kuin meillä on tapana, mentiin sunnuntai käynnille meidän isälle jossa huomasin että supistuksia alkoi tulemaan tiheästi ja ne alkoi jo vähän sattumaankin, olin kuitenkin ihan hiljaa enkä viitsinyt huolestuttaa koko perhettä.

19:30 tuli ensimmäinen oikeesti napakka supistus kun Taina-sisko toi mua kotiin iskältä. Kotiin päästyäni istuskelin Janin kanssa sohvalla ja alettiin kellottaa supistuksia, ja nehän tuli jo 4min välein.

23:00 Päätin kauratyyny selän takana että nyt lähdetään sinne sairaalaan, vaikka ei ne kivut mitään mahdottomia ollut, mutta oli supistellut jo kolme ja puoli tuntia säännöllisesti ja väli oli 3min. Pakkailtiin tavarat rauhassa ja hurautettiin sairaalaan.

00:00 Saavuttiin sairaalaan jossa kätilö totesi että olen 5cm auki joten saliin vaan! Kivunlievityksistä kyselivät ja sanoin ilokaasun riittävän kauratyynyn kanssa näin alkuun.

03:00 Olin 8cm auki. Kivut oli vieläkin siedettäviä ja ilokaasun ansiosta hihittelin salissa ja istuin keinutuolissa. Jani valitti että on tylsää. Mietiskeltiin kauankohan mahtaa kestää että vauva on ulkona ja veikatiin että klo: 6.00 aamulla syntyy (vikaan meni).

06:00 Kätilö tuli tarkistamaan tilannetta, ja olin melkeen täysin auki, päätettiin puhkaista kalvot kun tilanne ei ottanut edistyäkseen, vauva oli kovin ylhäällä eikä tahtonut laskeutua alas. Tarjosivat taas puudutusta, mutta päätin koittaa vielä ilman koska se olisi voinut vielä pitkittää lisää synnytyksen edestymistä.
Kalvojenpuhkaisun ja oksitosiini-tipan asennuksen jälkeen alkoikin muuttua ääni kellossa. Kivut alkoi jo tuntumaan aikamoisilta. Huh...
Istuin jumppapallon päällä ja olin kuulemma hassun näköinen. Sain Aqua-rakkulat selkään ja ne veikin kaikki kivut selästä MUTTA...Kivut tuntuivat miljoonkertaa pahempina vatsan puolella, silkkaa kidutusta. Aloin olla väsynyt valvomisesta ja heikko olo alkoi hiipiä kun olin syönyt viimeksi edellisenä päivänä 17:00

9:00 Kivut oli niin kamalat että makasin kyljellään ja ujelsin vaan. Lääkäri tuli teteamaan että auki ollaan mutta kohdunsuulla on ikävä reuna joka ei ota hävitäkseen ja vauva on edelleen ylhäällä. Lääkäri tilasi anestesia lääkärin, enää ei kysytty haluanko, se oli nyt otettava se puudute jotta saisin nukuttua ja kerättyä voimia ponnistus vaiheeseen.

9:30 Anestesia lääkäri tuli. Se oli äreä vanha ukko joka tiuski mulle kun en mitenkään pystynyt olemaan paikallani kyljellään kun se koitti tökkiä sitä spinaalia mun selkään. Lopulta ne keksi, että voisin istuakkin, jolloin se onnistui kerta heitolla. Asentoa vaihtaessani olin huokaissut surkeen kuulosena että ”anteeks ku mä olen näin hankala...” Tätä heittoa ihmettelen itsekkin! Minä joka yleensä kiljun pienestäkin ja olen kovin tempperamenttinen ja mullehan ei vittuilla-tyyppiä. Synnytys pehmensi mua sit vissiin! Puudutteen saatuani nukahdin kuin lapsi ja Jani lähti syömään.

12:00 Aloin heräillä ja Jani istui mun vieressä ja kyseli multa ristisanatehtäviä ”Onko misteli jouluoksa?” Ja mua perkele ponnistutti niin vietävästi eikä kyllä kiinnostanut mistelit siinä kohtaa. Tunto alkoi tosiaan palautua pikku hiljaa. Sain aina supistuksen tullessa ihan varovasti ponnistella kyljellään että vauva tulisi alemmas.

12:20 Alkoi sitten ne ”tositoimet” ja sain alkaa ponnistaa. Ne oli elämäni pisimmät 35min! Ja tuskaisimmat myös! Onneksi tekivät sen episiotomian, koska muuten se ei varmaan olis syntynyt ikinä! Lantioluut ja istuma luut huusi hoosiannaa kun tuo viisi kiloa iloa runnoi itsensä ulos. Ja voi sitä helpotusta kun poika oli ulkona, 17.08.2009 klo: 12:55 huikein mitoin jotka kuulin vähän myöhemmin: 5035g ja 53cm pipo 37,8cm

Repeämiä ei tullut, kiitos sen episiotomian ja tikkejä tuli muutama. Istukka oli täydellinen ja painoi sekin huikeat 900g! Kätilö varoittelikin että pitää nousta varoen sängyltä kun kuuskiloa kadonnut sisältä että sisuskalut valahtaa paikoilleen nin voi tuntua oudolta. Ja tyhjältä se maha tuntuikin! Jani pesi pojan ja minä kävin suihkussa. Sitten päästiin ihmettelemään toisiamme koko perhe. Oli se huikee kokemus. Kaiken kaikkiaan mulle jäi todella hyvä fiilis. Kipuja join vaan sen kolme ja puol tuntia kalvojenpuhkasusta spinaaliin ja tietty ponnistusvaihe. Voisin synnyttää uudelleenkin, ei paha. Mutta raskausaika oli niin syvältä että sitä täytyy kyllä harkita tarkkaan ryhtyykö siihen enää uudelleen!