IRC-Galleria

Rakenne UltraTiistai 31.03.2009 00:20

Olipa jännittävä päivä!
Rakenne ultra aika oli varattu kello 13.15 mutta puol tuntia myöhässä päästiin sitten vihdoin sinne, koska joku mummo oli hätä tapauksena siellä sisällä lääkärin tutkittavana.

Kaikki mitat oli ok.Paino arvio oli 319g. Tarkistettua tui sitten vielä kertaalleen että kaikki sormet löytyy ja ei ole huulihalkiota eikä kampura jalkaa, ihana kätilö joka perusteellisesti tutki meidän pikku tyypin!

Ja saatiinhan me sitten tietää se suuri salaisuus, vaikka ei meinannut pikkuinen ensin millään paljastaa, ajattelin jo että aikooko hän olla tosiaan niin salaperäinen että jättää meidät jännitykseen. Mutta kyllä se sitten paljastui lopulta. Ja en sitä julkisesti viitsii kailottaa, kun joku tuttavista ei välttämättä halua tietää vaan haluaa olla jännityksessä elokuulle saakka. Mutta jos joku on malttamattoman utelias, ei se niin salaisuus ole, ettenkö sitä kysyttäessä kertoisi. ;)

Pikku tyyppi oli kainoa ja ujoa sorttia, koska koko ultran ajan pysytteli kasvot äidin selkärankaa päin, kuin piilossa. jonka takia kunnon kasvokuia oli hyvin hankalaa saada, onneksi saatiin sitten kaksi kuvaa kuitenkin salaa napattua.

*huokaus* Voi tätä onnea, kyllä mä olen vaan ollut yhtä hymyä tänään, en jaksa edes pomon ilkeä mielisen viestin lannistaa tätä iloa.. Koska en itse sille mitään mahda että selkä edelleen kipeä, enkä töihin voi mennä. Sairaslomatodistukset kun mulla kuitenkin on ollut joka ainoasta päivästä ja on seuraavasta kahdesta viikostakin, niin ei ole hänellä mitään napisemista.

Sellaista kuuluu tähän päivään taas, täällä voidaan hyvin ja paksusti! <3

Citilda ja PikkuTyyppi 20+1

Heipä hei.. Ja silleen Perjantai 20.03.2009 21:10

Tänään olis pitänyt käydä labrassa, mutta päätin käydä vasta maanatina.. :D Aamusta jos menen niin EHKÄ siellä ei ole niin kamalaa ruuhkaa.

Olen ollut ahkera ja kiltti rouva tänään!
Pullat on leivottu ja pakastettu, samaten viimeinen pelti muffineita on uunissa. Nams.. :)

Pakastin on vihdoin siistitty ja laitettu uudestaan käyntiin.

Masukki on pitänyt bileitä lähes koko päivän :D
Pari harjoitus suppariakin tullut kun kävelin kaupungilla niin rivakkaan tahtiin.

Selkä kiukuttelee edelleen.. Mutta täytyy ottaa vähän rauhallisemmin nyt illalla jos se siitä taas rauhoittuisi.

Ukkokin tuli iloisella mielellä töistä kotiin ja kummatkin ollaan oltu niin hyvällä tuulella tänään.
Leffa tiedossa illalla ja suklaa muffineita+maitoa.. Ihanaa!

Menkää te vaan kurjat Loheen kattoo Klamydiaa.. Mä vietän koti-iltaa rakkaan mieheni kanssa.. :)

Ninnu ja masukki 18+5

Heipä hei!Torstai 05.03.2009 15:26

Nyt sitten kävin lekurissa hakemassa tuon selän takia sitä saikkua.
Ropsahti heti sitten puoltoista viikkoa. Toivotaan vaan ettei särky muutu krooniseksi, ettei tule pidempää saikkua vielä tässä kohtaa.

Enpä muuten tiennyt/osannut odottaa, että raskaana sitä oikeesti tulee paljon raihnaisemmaksi!

Sitä ei jaksa kävellä niin lujaa kun ennen, jos alkaa pinkoa tai nostella jotain tai kumarella pistää ikävästi vatsaa, ihan kuin muistutuksena että "Täällä ollaan! Ota iisisti!"

Myös jos olen vauvan mielestä epämukavassa asennossa, se alkaa hillua ihan hulluna tuolla ja mun on vaan pakko vaihtaa asentoa!

Vaatteita on yllättävän hankalaa itselleen keksiä, koska kaikki paidat on ihan liian lyhyitä!
Äitiyshousut on nykyään onneks tosi tyylikkäitä ja ne masutuubit niin mukavia, että voisin pitää niitä vaikka en raskaana olisikaan, ainakin talvi aikaan!
Nyt kun tuo masu on päättänyt itsepintaisesti pullahtaa esiin, olen jo pikku hiljaa siihen tottunut (Aluksi se tuntui oudolta! Ihan vieraalta, ei ollenkaan omalta kropalta!) Nyt jos se masu katoaisi vaikka yön aikana olis ihan kummalista olla varmaan.

Eniten naurattaa se, kun ennen menin miestäni halaamaan otti rintavarustus ensimmäisenä vastakkain, nyt tuo masu on meidän välissä ensin. :D

Liitoskivuista haluan vielä mainita, muistan kun ystäväni Noora odotti Sampoa ja valitteli liitos kipuja mietin aina että millaisiakohan ne on...
Voin kertoa! Ne on ihan kamalia! Tuntuu kuin joku yrittäisi repiä multa jalkoja irti tai iskisi viidakkoveitsiä nivusiin. Ja kun kaikki nivelet ja muut (vittu en minä tiedä mitkä, mutta kuitenkin) alkaa löystyä.. SE SATTUU IHAN KAMALASTI!

Ja pahin/paras ultimatehuippukipu, on vielä edessä!
Ajattelen mielummin että palkinto on tulossa, saan sen nyytin vielä kainalooni ja voin huokaista omalta osaltani hetkeksi. Vaikka ei se varmaan helppoa sittenkään ole kun se pikkuinen on syntynyt, mutta mua tuskin särkee koko aikaisesti..?!

No joo, on silloinkin kuulemma omat ongelmat ja kipuilut mutta sitähän se tuntuu olevan
KIPUA KOKO ELÄMÄ! :D

Että silleen tänään, Citilda ja kurpitsa rv16+4

KYLMÄ!Keskiviikko 18.02.2009 09:11

Miksi helvetissä ulkona pitää olla niin kylmä? Ja miksi helvetissä mun on PAKKO kävellä töihin? Mä niin jäädyn siellä pystyyn! Maailma vihaa mua ja mä vihaan maailmaa tänään.

Eilen menikin ihan liian hyvin :D

Ja tuo meidän koirakin voisi opetella käymään talviaikaan vessassa, niin saisin viettää edes vähän vähemmän aikaa tuolla pakkasessa.

Jos mua ei kuulu töihin olen kai jäätynyt jonnekkin katuojaan, ja kai se mun duuni kaveri mut löytää joka tulee iltavuoroon kun kulkee samaa reittiä.

Enkä vielä ole keksinyt mitä ihmettä puen päälle välttääkseni varman paleltumis kuoleman!

Nyt sen uskaltaa jo julkistaa...Keskiviikko 11.02.2009 12:27

Eli meille joo on tulossa perheenlisäystä, jos joku ei sitä vielä tiennyt :)

16.08.2009 on laskettu aika.

Kaikki on mennyt tähän asti loisteliaan hyvin, olen jopa säästynyt pahoinvoinneilta!
Ikionnellinen on tämä tuleva mamma tästä pienestä ihmeestä joka myllää tuolla jossain masun suojissa (en kylläkään vielä tunne sitä).

Hei kaikki tutut, nyt äkkiä tekemään meidän pikkuiselle leikkikavereita, koska musta tuntuu, että olen ihan yksin raskaana, ja olis kovin mukavaa jos joku muu viitsis "uhrautua" ja jäädä mun kanssa kesällä äitiyslomalle loikoomaan ja ottamaan aurinkoa!

Tupakanpolttokin loppui kertaheitolla uutenavuotena. Nooralta kun lähdin, en ole polttanut enää sen jälkeen. :) Ja yllättävän helposti se kävi, vaikka olin varma että musta tulee raivohullu ja kukaan ei jaksa mua katsella. Aijon olla polttamatta ainakin sen aikaa kun tuo kaveri tuolla hengailee ja vielä hetken sen jälkeen, etten sitten myrkytä hänen ravintoaan ;)
Mutta uskon vakaasti, että kun tää mamma seuraavan kerran riipasee kännin, ei varmaan itsekuri niin hyvin pidä enää ja tupakka eksyy taas käteen. Tai ei sitä koskaan tiedä :)

Tässä tää nyt sitten oli tällä kertaa. ihan vaan ilmoitusluontoinen asia. :)

BTW!
Ja minne perkeleeseen mun kaikki kaverit on kadonnut? Mä olen ihan yksin, tylsää!
Hei, joku, kahvilleeee?



Pienet IhmisetTiistai 13.01.2009 21:31

Eli nyt on sitten jokaisella mahdollisuus hankkia itselleen meidän uuni tuore runokirja Pienet Ihmiset!

Oman kappaleen voi hankkia 10e hintaan, laittamalla sähköpostia osoitteeseen gronroos.leinonen@gmail.com

Taikka ottamalla yhteyttä Johannaan tai minuun.

On tätä hetkeä odotettukin! huh, ja viimein tämä projekti on valmis.

Kiitos kaikille jotka olette osaltanne tukeneet ja auttaneet meitä tämän projektin aikana.

Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni joka on joutunut minun luomisen tuskaani vierestä katsomaan ja joka on antanut aihetta kirjoittaa.
Kiitos perheelleni myös tuesta ja ymmärryksestä.

Nyt voin huokaista syvään, kun vihdoin tämä haave on toteutunut.

Uskomattomalta kyllä tuntui, pitää omaa kirjaa käsissä, nähdä oma teksti oikeiden kirjan kansien välissä.

Kiitos vielä kerran kaikille, jotka teitte tämän unelman mahdolliseksi!

Iso halaus Yohanna000, ME TODELLA TEHTIIN SE! IHAN OIKEASTI!

Kahden maailman hotelliSunnuntai 09.11.2008 14:08

Kiitos Yohanna000 , nannu hyvästä seurasta.

Suuri kiitos vielä Yohannan anopille teatteri lipuista.

Näytelmä oli loistava, tarina jännittävä ja mielenkiintoinen.

Suosittelen lämpilästi kaikille. :)

Ja jälkipuinti shellillä oli myös ratki riemukasta... :D

Pian taas uudestaan teatteriin. Ehkä Taisto pääsee sitten seuraavalla kerralla mukaan.. :)

Niin siinä taas kävi..Sunnuntai 05.10.2008 20:37

Mä sitten palasin ravintola-alalle..
Night Life:issa eilen blokkailemassa ja vaikka vannoin etten halua tarjoilija-vuoroja enää, niin kuitenkin sitten lupauduin.
No, se on ihan kiva lisä tienesti. Voin sitten ostaa itselleni jotain kivaa.
Niin, ja ei tule dokattua ainakaan kun oon duunissa. :D

Ihan jees hommaa se on, kun ei tee liiaksi.. :D

AhdistusKeskiviikko 01.10.2008 22:14

Helvetti.. Aamulla on pimeää.. Päivällä on hämärää.. Illalla on pimeää ja yöllä vasta pimeää onkin!
Sataa sataa ja sataa.. Koko ajan!

Hiukset kun laitat aamulla hyvin, kun poistut kodin lämmöstä pihalle, ne ei todellakaan ole enää hyvin kun tuo ihana Suomen ilmasto on niin vitun kosteaa ettei siellä auta edes ultra strong lakka kypärä päässä.
Sama pätee meikkiin, miksi vitussa siis edes vaivautua! Voi samantien kulkea röllipeikon näköisenä tuolla.. Ihan sama!

Töissä pomolla kai huono päivä.. Me ollaan kai vaan paskoja myyjiä tai jotain. ja mä en vissiin osaa edes jotain kaavaketta täyttää oikein! Oon mä sit vaan idiootti.

Asiakkaat on huonolla tuulella, kun sataa, ja nekin kastuu.. Se ei siis ole vain mun ongelma!
Eikä niitä vittuuntuneita asiakkaita saa millään tyytyväisiksi.

En ees oikeen tiedä mikä mua loppujen lopuksi niin paljon ahdistaa ja vituttaa.
Kaikki ja ei mikään.

Hei, jopa koira on huonolla tuulella!

No joo... Sellasta taas...
Tajusin eilen illalla ihanan asian. Mulla on maailman suloisin ja omalaatuisin koira (mun omasta mielestä tietenkin!)
Jeppe on aika loistava yksilö.
Ihaninta oli tajuta se kuinka paljon se on muuttunut parempaan suuntaan sen jälkeen kun se on meille tullut. tuntuu että vihdoin ollaan saatu se luottamus puolin ja toisin kuntoon.

Lauantaina päätin rohkaistua ja alkaa ihan omatoimisesti jeppen turkkia siistimään ja mua jos totta puhutaan, jännitti ensin ihan sikana, että miten se antaa mun nyppiä. Mutta sain sitten yllättyä iloisesti! Jeppe makas mun sylissä täysin rentona kun (musta niin julmalla tavalla) nyppisin sen naamaa.

Eilen jepellä oli kamala hellyyden kipeys, (joka ei ole harvinaista.. Se roikkuin nykyään koko ajan vaan sylissä) Me katsottiin leffaa ja Jeppe makas mun sylissä koko leffan ajan, ihan kiltisti.

Jeppe osaa olla myös kummallinen. Välillä se tuijottaa seinää ja murjottaa. Se siis seisoo seinän edessä ja toljottaa sitä. No, sillon se yleensä ei ole saanut mitä on tahtonut ja pitää jotenkin osoittaa mieltä.
Toinen kummallinen asia on, että Jepen pitää vahtia kaikkia esineitä jotaka liikkuvat. Esimerkkinä, kun olin siivonnut, niin eräänlainen säilytyslaatikko oli kai jäänyt huonosti hyllylle kun se sitten ihan itsekseen tippui sieltä alas. Jeppe koko ajan hiljaa muristen hiipi laatikon luo ja jäi murisemaan sille.. Eihän sitä voi tietää kuinka suuri uhka laatikko olisi voinut olla rakaalle mammalle!

Viikonloppu aamut on parhaita jos ollaan kummatkin kotona ja Jeppe saa luvan kanssa tulla aamulla ottamaan nöppöset ennen ylös nousemista, meidän väliin, sänkyyn.

Rakastan myös näin syksy aikaan metsä lenkkejä Jepen kanssa.. (enkä tajua miksi en tee niitä useammin).. Liian usein sorrun menemään tutun pikku lenkin illallakin, vaikka olisi aikaa.

Jepen turkkiin olen itkenyt turhanpäiväiset ja aiheelliset itkut ja hihittänyt sen pörröisen posken kutittaessa. Nauranut sen hassuja ilmeitä ja herännyt yöllä kun se on tahtonut ulos. Kuunnellut vinkumiset joko makkaran perään tai parvekkeelta bongatun nartun perään.

On se vaan niin ihana. Kiitos kuuluu osittain rakkaalle ystävälleni Nooralle, jolta Jepen viime joulukuussa sain. olet Noora antanut mulle ihanan ystävän, josta en varmasti luovu hevillä!
Jepestä on vihdoin tullut sivistynyt hieno herra (joka salaa on äitin pikku hillomunkki ja isin lellikki.. Mutta ei kerrota kenellekkään, Jeppe nolostuu jos muiden nähden äiti pussaa tai halaa).

Me odotetaan Jepen kanssa jo kovasti lunta, että päästään kokeilemaan uutta hienoa maastokuosi takkia (joka muuten on ihan pikkuisen liian pieni.. Taidan joutua ompelu hommiin).

Joo.. Tulipas paljon tekstiä Jepestä.. Mutta ei kai rakkaistaan voi koskaan kertoa liikaa?