Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja. Itse
asiassa penkkejä on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin
istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä.
Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on
jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu
metalliterillä varustetut kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat
tönivät koko ajan.
Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen capo di tutti capi. Hän on
se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy
mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman
pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät
haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta
tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä eli mailoilla.
Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin,
mutta siitä joutuu tappelemaan. Pelaaja saa istua aitiossa kuitenkin
vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on lähdettävä takaisin
aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan.
He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen
laatikoiden eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.
Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin
raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.
Jääkiekko on hyvä yleisölaji. Katsojilla on kaksi tärkeää
tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa
kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,
vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.
Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko
osuu, on katsojan huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio".
Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, voi huutaa mitä
tahansa. Pääasia on se, että huutaa kovaa ja jotain sellaista, jostaei
saa selvää. Esimerkiksi "ööööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.
Katsojan pitää myös nousta seisomaan ja huitoa käsillään. Mikäli
vierekkäin istuvat katsojat huutavat eri asioita, on kamppailu-urheilun
ylevien periaatteiden mukaista lyödä naapuria esimerkiksi olutmukilla.
Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia
vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat koko
lailla päteviä tunnistamaan joukkueisiin kuuluvia homoseksualisteja.
Pelin edetessä varsin montaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta
iloisilla ja reippailla "homoo-o"-huudoilla.
Toinen merkittävä aitauksessa oleva vähemmistö ovat näkövammaiset.
He eivät kuulu kumpaankaan joukkueeseen. Maallikkokin erottaa nämä
sokeat henkilöt varsinaisista pelaajista siitä, että heillä on
mustavalkoiset raidalliset paidat.