IRC-Galleria

Tällä kertaa koskien Megazone, kun tuli niiiiiiiiin ikävä taas ampuu sinne ihmisii! Ja megazone on jossai perseessä, senpitäs olla keskustassa! Ja FNF on poistettu! Siksi tein adressin, tähän osoitteeseen: http://www.adressit.com/megazone_helsingin_keskustaan

...Ihan vaa mun mieliks ja et saan hyvän numeron viestinnäst <3 KIITOS!

Ainiin. Se Adressi siis on sitä mieltä että R ja H junat pitää saada pysähtymään Korsossa! Tässä on linkki sinne: http://www.adressit.com/nopeat_junat_korsoon

Voi olla, mutta ei mulla koskaan mitään sellast ollukaa! Ekaa kertaa ihmiset kuitenki kiinnittää muhun jotai huomioo :DD
Love my rollonshoes <3

P.S Sadulta terkkuja ;D

Puhalletaan yhdessä purkkakuplia <3

Isä ei anna mun syödä mitään :(( ei mitään. Vatsa kurnuaa ja päässä sumenee. Nälkäkuolema lähenee. Isä ei anna minun syödä.

Ota puhelimestasi nimiluettelo esiin.

1. ON JUOPPO.
Aba

5. SEURUSTELEE KANSSASI VUODEN PÄÄSTÄ.
Apsu -.-' (yeah, rigth)

10, 11. JA 13. HARRASTAVAT KIMPPAKIVAA
Helmi, Huttunen ja Jani :DD

20. ON SALAA IHASTUNUT ÄITIISI.
Karo

21. ON OIKEASTI KOTOISIN KUUSTA.
Katri

23. VIHAA SINUA.
Kohtala

25. LUULEE TIETÄVÄNSÄ SINUSTA KAIKKI.
Miia-kummi

29. RAKASTAA SINUA SALAA.
Marika <33

30. ON OIKEASTI HOPPARI.
Meiju (no tää ei oo enää kovin salaista^^ )

34. HALUAA SINUA ILTAISIN
Mummi o.O'

37 ;LLä ON HYVÄ KROPPA.
WinterinMoonin broidi

41. ON SUHDE 43. KANSSA.
Hannu Penttinen (Itellan joku esimies) ja Raija (täti)

45. TULEE TAPAAMAAN SINUA HUOMENNA.
Rase <3

54. ON 4 SISKOA.
Tomi

56. TOIVOO SAAVANSA SINUN MSN.
Tuomi<3

66. ON SALASUHDE.
Äiti

Z-junassa Tuomin kaa tiksiin oltiin menossa. Toisella puolen käytävää kaksi 'pissistä' ja toinen tytöistä vilkuilee minua vähän oudosti. Kun jäädään pois ja kuljetaan tyttöjen ohi, molemmat tuijottavat minua, toisella suu hyvin epäsöpösti auki. Kun olemme menneet ohi kuulen tytön 'kuiskaavan': "oliks toi toinen TYTTÖ?"

Mä oon isin pikku tyttö
se on musta ylpee
Rahassa ja lahjoissa
on tosi kiva kylpee
Isi rakastaa mua enemmän kuin maailmaa
JA PASKAT MULLA MITÄÄN ISÄÄ OLEKAAN!

Miten must taas tuntuu et oon hukkumas tän koulun ja koeviikon alle!
Siis miksimiksimiksimiski mä en mennyt Amikseen??!!

Palaan siihen päivään. Voin nähdä kaiken selvästi edessäni, sillä mikään ei ole minulta unohtunut. Voin nähdä sen viheliäisen kallion, kuvitella elottomat kasvosi ja muistaa fyysisen tuskan, joka riehui sisälläni.
Se on se kallio päiväkodin lähellä, sää on mitäänsanomattoman harmaa ja pilvinen. Ei sada, eikä aurinkoa näy. Sinulla on farkut, ne ainoat joita koskaan käytät. Ja musta takkisi, jonka aina heitit päällesi kun lähdimme ulos. Taas se on auki, ja alta näkyy puhdas, musta t-paita. Kaulassasi välkkyy kultainen risti.
Makaat jalkakäytävällä, pää luonnottomassa asennossa, kasvot asfalttia vasten. Annan itseni kaatua vierellesi, ensimmäisten kyynelten polttaessa poskillani. Hyvin, hyvin hellästi käännän päätäsi, jotta voisin nähdä kasvosi. Kasvoillasi ei näy mitään tunnetta. Ei surua, ei helpotusta, ei kipua, ei mitään. Painan silmäsi kiinni, sillä en kestä katsoa mitään näkömättömien silmiesi kohdistamatonta katsetta. Kuolleiden kasvojesi näkeminen murtaa viimeisetkin itsehillintäni muurit.
Epätoivoinen huuto kaikuu kallioiden seinämistä uudelleen ja uudelleen hitaasti vaimeten, samalla kun kyyneleet nuolevat poskiani. Päästän tuskan sisälläni repimään minua kappaleiksi, sillä en jaksa enkä halua enää estää sitä. Vedän sinut lähelleni ja puristan lujasti itseäni vasten, kuin yrittäen siten estää sinua jättämästä minua yksin, mutta olet tehnyt sen jo.
Ihmisiä on kerääntynyt ympärillemme. Aikuisia järkyttyneet ilmeet kasvoillaan. Ystävällinen nainen yrittämässä puhua minulle, turhaan, en kuule häntä. Poliisit sulkemassa meitä keltaisen nauhan muodostamaan piiriin.
Tänä iltana muistelen kaikkea sitä. Tänä iltana muistan kaiken yhtä selvästi, kuin eilisen. Kaikkein selkeimmin muistan tuskan, sillä se ei ole jättänyt minua rauhaan hetkeksikään, se ei ole laimentunut vaan päivien kuluessa se on vain muuttunut raastavammaksi ja huutavammaksi. En voi nukkua, en syödä, en keskittyä mihinkään muuhun. Kyyneleet valuvat taas poskillani kun muistelen sinua, hymyäsi, silmiäsi, sitä miten sait minut nauramaan. Taivas on synkkä ja itkee hiljaa kanssani. Astun aivan jyrkänteen reunalle ja katson kohtaa, jossa viimeisen kerran näin sinut. Kohtaa, josta minun piti poistua yksin, ilman sinua. Nyt, seisoessani tässä jyrkänteen reunalla, kaipaan enemmän kuin mitään muuta, sinun luoksesi.