Elämän tarkoitus? Odota torstaihin niin saat nähdä, että kaikki järjestyy. Et kai vain vilustu? On kylmempää kuin luuletkaan. Sinun pitäisi liikkua enemmän, tavata ihmisiä, hankkia ystäviä, pitää vähän hauskaa. Sinähän etupäässä istua jökötät sisällä. Mitä mietit? Kuolemaako? Ei, jokin raja pitää sentään tyhmyyksillä olla. Filosofithan ovat vuosisatoja, ei vaan vuosituhansia miettineet ja miettineet ja yrittäneet olla loogisia ja löytää vastauksen, mutta ovat joutuneet luovuttamaan. Näethän, että minulla on paljon tekemistä, mutta kun olen selvinnyt luennoista, omistaudun sinulle. Ole rauhassa. Torstaina, silloin mennään retkelle, merenrannalle, sitten saat muuta ajateltavaa. Pää pystyyn. Ajatellahan aina voi tiettyyn rajaan saakka, sitten kaikki menee ihan spagetiksi. Usko pois. Sinun vanha professori-isäsi kyllä tietää. Tuo tuollainen mietiskely, sen olet varmasti perinyt äidiltä. Kai muistat, hänhän joutui kaikessa umpikujaan.
Elämä, sitä on elettävä, ei ajateltava. Usko pois.
-Bo Carpelan