IRC-Galleria

Tanaan herasin aamuviidelta. Teidan eilista iltaanne kymmenelta. Youni oli katkonaista ukkosen vuoksi, ja toki siksikin etta olin nukahtanut taas kaynnissa olevan kannettavani kanssa.

Kuudelta tuli kyyti toihin, ja mina hyppasin kuskiksi. Autossa on ajaessani edessa ja takaa keltaiset L-kilvet, jotka osoittavat minun olevan opettelija.
Aurinko ei paistanut aamulla, mutta oli hiostavaa. Koko talle viikolle on ennustettu myohaisia iltapaivamyrskyja, mutta se on sattumanvaraista mista ne kulkevat. Joskus sattuu paivalle ja joskus yolle.

Maisema oli kaunis ilman aurinkoakin. Vihreita laitumia ja joitakin taloja. Taustalla metsaiset vuoret ja laitumilla paljon lehmia, ja siella taalla suuria eukalyptuspuita. Tyopaikalle joudutaan menemaan karjaporttien lapi.

Tyo on hiostavaa ja voimia kuluttavaa, mutta nautin siita. Persikoiden pintanukka hikisella iholla vaan tuppaa kutittamaan joskus liiankin kanssa. Ja karpaset parveilevat iholla ja naamalla. Nyt tiedan miksi on olemassa sellainen hattu, jossa on korkkeja roikkumassa reunasta ommeltuina narun paahan. Aurinko polttaa ja nestehukka vaanii, joten itsestaan tulee pitaa huoli. Kaytan nykyisin lippista. Sita en olisi uskonut koskaan tekevani, mutta nyt se on hyvinkin monihyodyllinen pukine.

Mutta kuitenkin, paikka on kuin paratiisi. Siella tuntuu hyvalta olla. Lahella elaimia ja rehevan vihrea, kymmenittain riveja persikoita ja luumuja. Lampaita elelee aitauksessa ja aitauksen ulkopuolisesta elaimistosta hedelmalepakot, kaarmeet ja isot hamahakit ovat yleisimpia vieraita. Lehmat laiduntavat aidanvierta myoten, ja joskus reunimmaisessa puskarivissa touhutessa kuulee niiden tuhnutuksen kun ne selan takana nyhtavat lyhytta heinaa maasta. Ja ne vasikat tietenkin ovat veikeita. Peuroja,kenguruita ja dingojakin liikuskelee ulkopuolella, mutta vain ensimmaisia olen niista nahnyt.

Pakkaamon ja viljelmien valilla on paalle kilometri, ja sen kuljen yleensa maasturin lavalla seisten. Siita tulee mieleen lapsuuden heinakuormakyydit. Tosin maisemat ovat vaan taysin erilaiset. Taytyykin joku paiva kuvata videolle sellainen matka. Todellinen paikka mutta siltikin jotain niin uutta ja viehattavaa. Joskus tuntuu kuin olisi elokuvan lavasteissa.

Lampotilat ovat noin kolmeakymmenta, mutta nousevat siita viela. Kastelujarjestelmat tekevat ilmasta kosteaa ja hiostavaa. Viimeisen lastin mukana pakkaamolle saavuttua on miellyttavaa viivahtaa hetki kylmiossa.

..Ja sitten kotiin. Suihkun jalkeen tupakka ja olut ja ruoka.
Sellainen on tyomiehen lauantai. Ja joskus sunnuntaikin. Taalla ei tieda viikonpaivien kulusta paljoakaan, toita tehdaan aina kun on tarve.

Ikavoin suomen syksya. Sain ison ruskakortin jarvemaisemalla kotoa.

Nyt. Hyvaa yota, huomenna taas aikainen heratys.