IRC-Galleria

Jumankauta. Uskomatonta. Nyt ma sit oon taalla.

Tasta alkaa siis ensimmainen japaninmatkani. Kopioin torkeasti Kurisun, chinorin ja Corvin idista pitaa matkasta matkapaivakirjaa, joten tassa tulee ensimmainen osa. Kirjoitan tata Oosakasta, Business Hotel Chuo New Annexin aulasta. Japanilaisella nappiksella <3.

Seuraa Helsinki Daigaku -supersentairyhman esittely:

Blue Ranger - Antti. Moottoripyorista ja Asahi biirusta jankkaava innokas nuorukainen. Kouhai.

Yellow Ranger - Roman. Kameransa kanssa naimisissa oleva tunnollinen mies. Kouhai.

Pink Ranger - Jannika. Ryhman miehekkain ja samalla ainoa nainen! On kaynyt Japanissa aiemmin. Senpai.

Red Ranger - Pyry. Weeaboo, joka haluaisi tulla toimeen pelkalla japanin kielella. Ajoittain onnistuukin siina. Senpai.

Black Ranger - Joonas. Mystinen Japanin salat tunteva guru, jonka piti tulla ohjaamaan sankareitamme Nousevan auringon maahan, mutta joutui vihollisen biologisten aseiden takia jaamaan sairaana vuoteeseen. Senpaiden senpai.

Lahdimme Helsinki-Vantaan kentalta viiden aikaan. Joonaksen matkan peruuntumisen lisaksi muita mainittavia ongelmia ei tullut. (Noh, kanji-koe meni perseelleen mutta se tapahtui jo ennen matkaa) Harmi etta Joonas ei paassyt, toivottavasti han saa edes siirrettya matkansa :o.

Juttelin lentomatkalla rivin takanamme istuneiden japanilaistyttojen kanssa. Opettivat mokomat manzaita. レネッサンッス！Lento kesti yhdeksan tuntia, ja kello siirtyi eteenpain seitseman, joten lennettyamme yon varjon lapi, olimme perilla japanissa perjantaina kello yhdeksan aamulla. Tavallaan siis skippasimme yhden yon, vaikka lentokoneessa toki sai yrittaa nukkua. Palvelu oli erinomaista; siihen kuului jopa ilmaista Asahia! Ja Rozen Maidenin Shirozakilta nayttanyt stuertti oli kuulemma kehunut suomalaisille lentoemannille japanintaitojani :D でもまたそんなに上手じゃありません！；Ｏ

Oosakan lentokentalla aloimme perehtya japanilaiseen rautatiejarjestelmaan. Lopulta onnistuimme jopa saamaan siita jotain tolkkua. Samalla huomasin etta ainakin itse parjaan taalla paljon sujuvammin japaniksi kuin englanniksi, paikallisten englanti kun on sen tason sonkotysta, etta... Jo moneen kertaan kuvista ja videoista nahdyt maisemat jaksavat yha herattaa ihmetysta livenakin, esimerkiksi keskella kaupunkia olevat talot, joiden julkisivut olivat noin nelja metria leveita, mutta korkeus ja syvyys monta kymmenta metria, herattivat lievaa huvittuneisuutta. Selvisimme rautatieporteista uloskin lipuillamme lukuunottamatta Anttia, joka oli kadottanut lippunsa. Han turvautui niinsanottuun Gaijin Smash -tekniikkaan.

Aloimme etsia hotellia, ja kysyin neuvoa nuorelta pariskunnalta, mutta he olivat itsekin ulkopaikkakuntalaisia, joten seurasin heita viereisen hotelliin aulaan, jossa he kysyivat ohjeita aulavirkailijalta. Japanilaisissa taloissa on tapa jattaa kengat ovelle, ja pistaa jalkaan tohvelit, mutta kas kummaa, yllattaen ovella ei ollut tohveleita kokoa 48... :D

Loysimme oman hotellimme. Saatuamme tavarat huoneisiin, lahdimme syomaan. Loysimme paikallisen rakalan, jossa elamaansa kyllastyneen nakoinen vanhahko pariskunta keitti udonia ja sobaa pakastenuudeleista. Tata oli kokeiltava. Ruoka oli halpaa, muttei erityisen mieltaylentavaa. Rouva puhui voimakasta kansain murretta, ja erittain mumisten. Kommunikointi tapahtui tasta syysta lahinna yksittaisten sanojen toistamisesta... Kavimme myos supermarketissa, ja ostimme animeista tuttua melonileipaa, joka paljastui suomalaisten jo tuntemaksi leivonnaiseksi — pullaksi. Oli kylla erittain hyvaa pullaa, etta eipa siina mitaan!

Seikkailimme udon- ja suupaa- matkallamme kapeilla Oosakan kujilla, ja meita yritettiin mm. houkutella syrjakadulla sijaitsevaan teatteriin. Naytti kylla sen verran hamaralta mestalta etta jatimme valiin. Meita on jo kerran luultu amerikkalaisiksi, ja kerran kokonainen peruskoululuokka on vilkuttanut meille. Nyt ollaan selvastikin jannan aarella, ellei perati jannan ydinta hivota!

Tassa sitten tama paiva yritetaan koomata ja sitten huomenna lahdetaan uusiin seikkailuihin. Kello on paikallista aikaa vasta kolme. Ajattelin etta voisin viela huipentaa paivaani kavaisemalla esimerkiksi suihkussa!

Huh. Tulipas pitka sepustus. Varmaan tulevina paivina ei tule nain pitkia, kun ei ole enaa koomaamista tama. Saapi nahda.

PS. 大池　信行 (Ouike Nobuyuki) vastasi viestiini ja ilmoitti etta olisi ihan kiva tavata. Nyt harmittaa, etten ostanut niita tuliaislahjoja suomesta :S Ideoita, mita voisin antaa sille?