IRC-Galleria

ensimmäinen jutska kertoo kehoihimme kiemurtelevista vittupäistä elikkäs parasiiteistä. jos syöt tietyissä kaupungin laitamilla olevissa ravintoloissa voi sinulle tulla punaisen lihan lisukkeena eräänlainen mato. tämä limanuljaska ei ole mikään mukava mauno mato vaan todellinen paskanaama joka vetelee sinun ruokaasi sisältäpäin ja bunkkaa suolistossasi. paras tapa päästä eroon on paasto, ensin paastoaa pari viikkoa. kun paasto on saatu loppuun haet kaupasta mars toffeepatukan, menet toilettiin ja kyykkäät suihkussa. ota mars patukka papereista ja sijoita se takamuksesi liettyville. Mars patukan haju herättää kuihtuneen madon aistit ja se alkaa etenemään peräsuoleenpäin, nälkäinen mato viimeisillä voimillaan yrittää saada mars patukan ihanaa toffeeta itselleen ja työntyy pimeästä kolostaan. silloin on toiminan aika, tarraa limapersettä päästä kiinni ja vedä ulos.
koittakaa.

amerikassa 1880: eräs itseoppinut insinööri keksi rautatiellä liikkuvan pyörivän näköalavaunun. asemalla tämä vaunu toimi moitteettomasti mutta ensimatkalla kuitenkin huomattiin keksinnön huonot puolet kun valtava pyörä lähti irti ja vei mukanaan 10 matkustajaa.
tarinan opetus on jos sinulla on hyvä idea eikä se vie mihinkään, ehkei sen tarvikkaan.

california 1870: karkkimyyjä meni töihin huomatakseen että tulva oli pilannut kun vesi oli päässyt kaupan kellariin jossa kellui koko varasto toffeeta. mies pillastui mutta kuitenkin kuivatti toffee varaston. kun myyjän ystävä tuli käymään ja katsoi kuivattuja toffeepaloja. hetken ajattelun jälkeen mies tokaisi : myy sitä "saltwater taffee":nä.
muutaman vuoden jälkeen useimmat karkkikaupat ottivat tämän uuden nimen käyttöön ja kauppiaasta tuli miljonääri.
opetus: jos ystäväsi kaupassa on tulva, pidä naamasi kiinni ja osta koko paska pilkkahintaan.

helsinki 2009: ryyppääminen on kuin shakin peluu. kaikki osaavat sitä mutta vain harvat pystyvät elättämään itsensä sillä.

muinaiskreikassa keisari "jokunaama" mietti onko profeettojen ja näkijöiden totuuksissa perää joten hän päätti kysyä kaikilta kuuluisilta profeetoilta mitä hän tekisi kuukauden päästä.
keisari oli päättänyt että hän keittää kilpikonnan pronssisessa padassa täsmälleen kuukauden päästä. kaikki profeetat olivat väärässä paitsi Delfoin oraakkeli joka jäi keisarin palvelukseen.
Eräänä päivänä keisari tuli kysymään Delfoin oraakkelilta mitä tapahtuisi jos syttyisi sota kreetaa vastaan. oraakkeli vastasi että
suuri valtakunta sortuu. Sota syttyi ja taas oraakkeli oli oikeassa, keisarin harmiksi suuri sortuva valtakunta oli hänen.
opetus: älä usko kreikkalaisia tai oraakkeleita.

http://irc-galleria.net/img/bashi/1x1trans.gif

voi persvittu. piimää ja mustikkakeittoa, nam nam.
heräsin tuossa puolentuntia sitten ja istahdin koneelle, otin esiin nämät vatsan hyvät ystävät. avasin uuden piimäpurkin, kaadoin siitä puolen lasillista kun mieleeni juolahti sekoittaa nämät kaksi erillään hyvältä maistuvaa nektaria. Nappasin jääkaapista puolillaan olevan mustikkakeittopurki ja ravistin sitä voimakkaasti kunnes korvaani kuului pieni muovinen "klik" tämä oli merkki siitä että mustikkakeitto purkin kansi oli tippunut maahan ja purkin sisältö viettää aikaa päiväpeitteeni päällä. vitun jees.

nukuin yön yli ja parannuin. halleluja.

Korjaus 4.3 iltapäivä. en todellakaan parantunut. paskaolo jatkuu

juu elikkäs nyt ollaan kipeänä toista päivää.
noro viirus ilmeisesti. mikään ei pysy sisällä. jee.
hyvä puoli tässä on että saa treenattua lisänopeutta juoksuun,
ei sinäänsä omasta tahdosta vaan joko juokset tai maalaat kämpän seinät uudestaan. yleensä täällä pienessä pilvilinnassa on kylmä mutta nyt täällä on kuuma kuin helvetissä.

tämän kertaisen valitukseni aiheeksi valitsin kehumisen ja olotilasta puhumisen. Joku kerran sanoi minulle ettet pysty kertomaan miltä tuntuu, ei pelkästään jos on kylmä, kuuma tai nälkä nämät ilmasen mielelläni ja usein. Kun saavun tai ajaudun sosiaaliseen tilanteeseen jossa takaraivostani tulee käsky kieleeni jossa käsky käsitellään pyyntönä kehua silmien edessä olevaa ihmistä, mutta silloin asia vaikeutuu kun tämä kiertää mielen kautta. Tiedän että tähän kohtaan tarvii ympätä kehu jo pelkästään kohteliaisuuden vuoksi joissain tilaisuudessa mieleni ei ajaudu pilviin vaan tuottaa sanoja mielin määrin kuten : hienosti tehty kuva, hyvä vitsi tai kyllä sinä osaat mutta kun tarvii kommentoida toisen ihmisen ulkomuotoa mieleni lyö hätäjarrun päälle ja kieli lähtee kurkkuun hermolomalle.
"näytät hyvältä" niin helppo ja simppeli lause, minulle miltei mahdoton työntää ulos suustani. Kuinka monta oletusta se tekee jo pelkästään leijailemalla ilmassa "olen arvostellut ulkonäköäsi, olen voipa tuomari arvostelemaan sinun ulkonäköäsi, näytät paremmalta kuin ennen" tämä on tietysti minun pääni sisällä oleva ääni joka purkaa ja kokoaa helpot ja sosiaalisesti käyvät lauseet uudestaan jonka jälkeen en kehtaa sanoa mitään siihen viittaavaakaan. Oma versioni kohteliaisuudesta tai kehujen jaosta on väistellä mielipahaa tai töykeyksiä joka toimii olemalla hiljaa. Siis en ole mikään idiootti näissä asioissa vaan menen välillä liikaa pääni sisälle, tiedän että tämä kuuluu pieneen ja tavalliseen "pitämiseen" joita tulee jakaa vastakkaiselle sukupuolelle. Tämän tarkoitus on välittää hienosti ja ei uhkaavasti että kaikki miehet pitävät hieman jokaisesta naisesta ja naiset pitävät miehiä hieman ärsyttävinä ja vulgaareina kokoajan.
Siis mitä pitäisi tapahtua kun Minä sanon jollekin naiselle että näytät hyvältä, onko se ideaalinen alku jokaiselle dialogille. Väliinpitämättä siitä miltä nainen itseasiassa näyttää, jos näin lause menettää täysin merkityksensä ja voitaisiin näin korvata jollain muulla merkityksettömällä mutta mielen kanssa rauhassa olevalla sanalla kuten, hei. Tuleeko tällä kommentilla siis huomioida työtä ja pyrkimystä joka on tämän kuosin saavuttamiseksi tehty. Mutta tällä pudotaan samaan sudenkuoppaan kuin viimeksi.
Onko tämä siis vain sitä mitä se on, kehua naisen viehätysvoimaa.
Silloin kun ottaisimme tämän käyttöön tulee muiden mieliä loukatuksi koska pelkällä kehun pois jättämisellä korostamme kyseisen ihmisen viehätysvoiman puutetta.

Mitä siis tekisin. Voisin jättää tämän toisille jotka osaavat kehujen jakamisen mutta silloin tuntisin itseni töykeäksi. pitänee miettiä.
Pienen mietinnän jälkeen en päässyt pitemmälle.

sain kaksi viikkoa lisää työaikaa.

tässä katselen yömyöhään uusia popoja itselleni, kun alkaa nuo ennen ruskeat nahkaiset luistimet jotka nyt ovat kuluneet päästä puhki ja haalentuneet beigeiksi. Etsein googlesta kenkiä miehille, haun tuloksena sain monta hyvää sivua josta voisin tilata haluamani näköiset ja kokoiset kengät. Ainoana ongelmana on että sellaisia kalosseja ei ole olemassakaan. Ensin vastaan tulee kysymys koosta, itselläni on 46 ja nahkaisia kenkiä niissä mitoissa on vaikea löytää.
Seuraavana kompastuskivenä naamalle tulee hinta, vaikka käyn vielä töissä ei pussista irtoa heti satasta kenkiin jotka kestävät kolmisen kuukautta. Periaatteessa en ole tarpeeksi rikas ollakseni köyhä. jaahas puretaampas tuo parempaan muotoon. siis jos olisin rikas voisin ostaa istelleni monen sadan kengät jotka kestäisivät minun raa'assa käytössä vuosia, mutta kun sitä valuuttaa ei ole niin paljon tulee minun ostaa viidenkympin tossut jotka kuluvat sukkaan asti pienemmässäkin kävelyssä. kuulosti paremmalta päässä ja huomasin että ehkä tämä ongelma on minun aiheuttama. Kaapissani on tällä hetkellä kolmet kengät kävelykengät, varsikengät ja työkengät. käytän kahta näistä, välillä käytän varsikenkiä mutta yleensä kävelykengät jalassa.
Se miksi en käytä työkenkiä on minulle pieni mysteeri, kun lähden töihin en koskaan laita työkenkiä jalkaan. Voisin tietenkin ottaa työkengät mukaan töihin ja vaihtaa ne jalkaan kun olen pukuhuoneessa. Olen miettinyt tätä tapaa ja tullut seuraavaan päätelmään. Voit vaihtaa takin, hatun ja housut ja näyttää toiselta mutta kun miettii itseään, katso kenkiin ne kertovat sinusta kaiken.
Omista huomasin että olen hieman laiska koska en jaksa plankata vain kiillotan niitä hunajavahalla, kävelen paljon sillä pohja on kulunut ja se että lähden nopeasti kotoa koska kenkien nilkat ovat poljettu tämä voi myös tarkoittaa että käyn tupakilla nopeasti.
noh ehkä mentiin taas pois aiheesta kuten tapana on, ehkei kengistä voi kertoa kaikkea mutta ainakin vähän. :)
kai sitä tarvitsee huomenna mennä kauppaan ja hakea uuden kanootit jossa ei vesi pääse kastelemaan sukkia. sukista ei tällä kertaa enempää.



mietein yön yli asiaa, ja nyt tiedän miksi käytän kävelykenkiä töissä.

jaahas tässä kaverin koneella sain inspiraation aloittaa blogittaminen uudelleen. (ei vittu tuo kuulosti joltain paskalta heitolta jostain huonosta mtv3 esitettävästä sarjasta jossa 4 elämäänsä kyllästynyttä new yorkilais akkaa etsii inspiraatiota elämäänsä kun ei enää edes sokeri sula suussa ja elämän kukkalan alamäki alkaa olla jo samassa tasossa kuin horisontti).

Tuo loppupuolen juttu on sen verran rujoa että selvennyt on ehkä parempi tähän. tämä on hauskan hauska vittuilu ei vakavasti otettava kuvaus kirjoittajan päänsisäisestä ihmemaasta.
en ota kaikkea tosissani, en oikein ota mitään tosissani.
olkaa hyvä ja nauttikaa.


mutta niin, asiaan.
Tässä sitä istutaan ja mietitään mitä tekisi seuraavat 40 vuotta, kun 65 kilahtaa linssiin ja perustulot olisi näillä näkymin jossain 400 euron naapurissa (ei välttämättä kerrostalo naapuri vaan lapin erämaan naapuri jolle soiton yhdistäminenkin nyky teknologialla vie sen 10 minuuttia). Eli tarttisi keksiä jotain tekemistä mistä saisi rahaa, kyllähän sitä on mukava maata kotona ja naureskella aamukahvi kädessä naapurin kello kuudelta toimittavaa ristiretkeä työpaikkaan jossa sielu pikkuhiljaa tislataan verestä pois ja sisään upotetaan huumorin puute ja vittumainen olemus, mutta siitä ei lompsaan ropoja hirveästi tipu. Päinvastoin noin metrin matkan päästä kuultu vittumainen nauru kuudelta aamusti pakottaa miehen kuin miehen käden nyrkkiin ja se kuin maagisesti materialisoi itsensä kahvisiepon keltaisiin herkkiin hamppuihin näin poistaen hammasharjan tarpeen. HEHE.(tässä tapauksessa vertasin itseäni kahvin nauttijaan, en moukkaan joka käy rappukäytävässä naapurien päälle kuin itsemurhahalut kelan tiskillä).
kyllä työpaikkaa on haettu kuin stasin suomenkielisiä sisällysluetteloa mutta samalla tuloksella.
onhan se muutama vuosi sitten saatu paperilappunen jossa seisoo että voin/saan tehdä töitä sähkölaitteiden parissa ihan kätevä mutta jos ei kiinnosta kuparin taittelu ja ikuisten naarmujen parsiminen käsistä jotka näyttävät jo pinkeiltä kintailta jotka sokea rouvashenkilö on parkinnut lemmikki gorillalleen. helpoin ratkaisu tähän olisi käyttää hanskoja jotka työpaikka kyllä antaa käyttöön mutta silloin puuttuu se tekemisen tunne, ja kun katselee valkoisia hanskoja melkein 2 metrisen, ikean suunnitteleman kaapin mukaan rakennetun miehen kätösissä alkaa hymy nousta kasvoille.
(kyseisiä hanskoja on myös mustina mutta en keksinyt niistä mitään hauskaa).

noniin nyt saavuttiin sellaiselle rajaseudulle kuin uudelleenkouluttautuminen, jos ei ne asfalttihommat enää kiinnosta talvipakkasilla tai ei niitä ole voit hakeutua vapaamieliseen lobotomiaan jossa voit kauhoa pääkoppaan mitä mielenkiintoisempia aiheita ja ammatteja.

Samaan kastiin kuuluu niin sanottu kursseilla käynti, tämän infernuksen ensimmäisen renkaan rippeillä vaeltaa monenlaista iloista veitikkaa, toiset etsivät oikeasti töitä ja vittuuntuvat kun heidät laitetaan toistaen "työnhakukoulutukseen" jossa iloiset pirkot hierovat suolaa haavoihin auton epäkeskiillotuskoneella ja huuhtovat koko komeuden lipeällä jotta oppi menisi varmasti perille.

Toinen ryhmä ovat ehkä hieman avuttomiksi kutsutut ihmiset josta en haluaisi tehdä pilkkaa mutta sain puhuttua itseni ympäri.
Nämä kotikoneiden pikku untamot jotka eivät vain saa töitä koska ruokakauppaankin meno tuntuu kuin olisi esittänyt shakespearin sonetteja hartwall areenalle ja sosiaalinen kontakti on yhtä puistattava ja mystinen akti kuin auringon otto julkisella rannalla.

Viimeinen koulutusryhmä on hiukset silmillä kulkevia kolitsihousuisija luumutaskuja jotka kylläkin ilmestyvät kursseille mutta yrittävät näyttää siinä treenikassin vieressä nuuskahuulessa niin vitun tärkeiltä ja trendikkäiltä. Kun tällaisia ameeboiksi verrattavia ihmisen oikeuden omaavia paskanaamoja näkee kaupungilla nokka taivaassa ja sisäsiitoksesta kärsinyt naamavärkki ilmeessä jonka normi jeppe saa vain kun olisi yrittänyt juoda etikkaa silmillään ja onnistunut. Onneksi näitä täysverisiä esimerkkejä ei esiinny luonnossa laajalti koska jopa nykylääketieteen avulla sisarusten välisen rakkauden hedelmän tuominen tänne maalliseen hiippakuntaan on ihme. Tämä luokka oikeasti vituttaa kirjoittajaa, elkäät siis ottako itseenne. En vihaa teitä vaan kaikkea mitä edustatte tai mikä edustaa teitä.


Ps. aihe lähti lievästi sanottuna kintaista vika ehkä vaseliinin

päivä kerrallaan. alotin opinnot 10.8 lopetin 11.8.
kannatti koittaa.