IRC-Galleria

[Ei aihetta]Tiistai 09.05.2006 04:16

7.5.2006

Heippa taas!

Tänään heräsimme aikaisin, koska sovimme eilen Marcion kanssa, että lähdemme hänen ja hänen perheensä mukaan rannalle heti aamusta. No, aamu kaheksan lähtö venyi puoli yhteen toista, mutta se nyt ei oo ihan tavatonta täällä, missä kelloja ei näy missään. Saatiinpa aamulla sitte aikaa järjestellä vaatteet kaappeihin. Nyt ei ole enää matkalaukkuelämää.

Marcio vei meidät todella kauniille rannalle. Näkymät olivat kuin parhaimmissa postikorteissa tai matkaoppaiden kansissa! :) Suuri sininen meri, surffaajat laudoillaan aaltojen päällä, palmut kehystää valkohiekkaisia rantoja ja AURINKO paistaa! Siellä vietimme muutaman tunnin lämmöstä ja maisemista nauttien ja tietenkin kuvia räpsien. Yhden maissa lähdimme jälleen Carlan sukulaisten luo syömään. Olikin jo nälkä ja ruoka oli todella hyvää! Paikalla oli myös muutama uusi sukulainen ja he olivat taas innoissaan nähdessään mystiset suomalaiset (siis amerikkalaiset). Ruokailun jälkeen katoimme Sannan kans vään telkkaria, kuten vilauksen paikallisesta musiikkiohjelmasta nimeltään Idolos! ;)

Vierailun jälkeen lähdimme bussilla kohti kaupunkia ja luulimme pääsevämme kotia suihkuun ennen yhtä mielenkiintoisimmista jutuista täällä, kirkonmenoja! (Carla käy joka sunnuntai ja päätimme jo toissapäivänä lähteä mukaan katsomaan meininkiä). No, Carla veikin meät suoraan kirkkoon ilman että oisimme päässet kotia suihkuun peseen aurinkorasvat ja vaihtaan ehkä jotain muuta päälle kuin minihameet, bikinit ja topin ja rantasandaalit. Eikait siinä, pyyhe-muovipussi kaunalossa marssimme kirkkoon, jossa taas mystiset suomalaiset saivat huomiota. Ihmiset tuli jutteleen, että hei, te ootte siis Elina ja Sanna, tervetuloa meidän kirkkoon! Hassua! :) Kirkko ei ollut ihan samanlainen kuin meillä. Se oli kuin konserttisali, jossa rokkibändi harjoitteli itse messua varten oikeen revittelemällä sähkökitaralla ja miksaaja kuunteli soundeja. Videotykiltä heijastettiin raamatun sivut seinälle ja laulujen sanatkin vilisivät siellä. Tunnelma oli mahtava ja kaikki ihmiset lauloivat ja taputtivat käsiään. Se oli semmosta kiihkoilua ja papitki huusi ihan täysillä mikkiin, saaden ihmiset jonkinmoiseen hurmokseen. Me ei oltas ymmärretty juuri mitään, jollei Carla (ystävällisenä taas) ois hommannu meille tulkkia! :) Ja niin joo.. saatiinhan me Sannan kans myös papilta osuus saarnassaan pelkästään mielle osoitettuna. Tämä tuli englanniksi ja hän toivotti meät tervetulleiksi Brasiliaan ja siunasi matkamme ja täällä olomme. Ei tätä lähimmäisten huomiointia ja ystävällisyyttä voi uskoa todeksi! En oo törmänny yhteenkään inhottavaan ihmiseen täällä, eikä missään ole ollut pelottava olo. Äiti voi huokasta helpotuksesta. Kyllä mie selviän! ;) Halauksia kaikille! Ikävä on kuitenki.

Elina :)

6.5.2006

Olá mes amigos! (tai jotain sinnepäin) :)

Tänään lähdimme Sannan kanssa kaksisteen koittamaan onneamme bussimatkailussa. Carla saattoi meät bussipysäkille (ulko-ovemme viereen) ja katsoi, että pääsimme bussin kyytiin. Kysyimme sitte vielä kuskilta täydellisellä portugalilla, meneekö tää bussi keskustaan. Kuski näytti peukaloa ja hymyili, niinku kaikki täällä tekee, jos joku asia on ok. Tähyilimme Sannan työpaikkaa matkalla, mutta se pääsi meneen ohi jotenki. No se on jo onneksi löytyny toisella kertaa. Matkamme Florianopolisin keskustaan, bussiasemalle, kesti aika tasan puoli tuntia. Mehän emme asukaan saarella, niin kuin luulimme. Asumme mantereen puolella kylässä, jonka nimeä en nyt muista ja Sannan työpaikkakin on tällä puolen siltaa, mutta minun työpaikka on kuitenkin saarella Florianopolisissa. En ole vielä käynyt tutustumassa kouluuni, mutta maanantainapas sitten näen, millainen paikka se on. Ainakin mua on kuulemma siellä odoteltu . Kaupungilla yritimme kuumeisesti etsiä turisti-infoa Lonelyplanet Brasilia –oppaan kartan avulla, mutta epäonnistuimme hienosti. Ei löytyny. Soitimme Marciolle, niin kuin olimme aiemmin sopineet ja hän auttoi meitä ostamaan sarjan bussilippuja. Hän sai kai ne halvemmalla kuin me oltais turisteina saatu. Pörräsimme Sannan kans tän jälkeen vielä kaupoissa ja vaan kävelimme ja kattelimme ihmisiä kivassa +24 asteen auringonpaisteessa. Hurautimmepas vielä taksilla erääseen ostoskeskukseen ostaan mulle bikinit ja molemmille puserot. Tämän jälkeen menimme kotia. Olimme tosi ylpeitä itsestämme, ku osasimme kulkea bussilla ja taksilla ihan ite! ;)

Koti päästyämme Carla alkoi laittaa ruokaa, mutta siinä samalla puhelin soi (se soi Carlalla KOKO ajan) ja meät kutsuttiin jonnekin. Me ei koskaan tiedetä Sannan kans, mihin olemme menossa, mutta ku käsky käy ja Carla sanoo: ”Vamos”, sitte taas mennään. Me ollaan aina ihan pihalla, mihin milloinkin olemme matkalla, mutta kyllä se aina selviää, heh. Tällä kertaa menimme Carlan veljen 50-vuotis synttäreille, missä oli koko suku. No, me siis tavattiin kaikki ja kaikki oli tosi kiinnostuneita meistä. Halaili ja pussaili ja yritti puhua niin monta sanaa englantia, ku vain osasivat. Ihan oikeesti, tosi ystävällistä porukkaa kaikki!! Jututkin on täällä aika hervottomia. Meinaa alkaa Pohjosen tyttöjä punastuttaa, ku sukujuhlissa jonku perheen isä alkaa kehua peniksensä kokoa vertaamalla sitä 2 litran limsapulloon. Saimme myös kuulla, keitä ME Sannan kans oikeen ollaan. Kun Carla yritti selittää, että olemme Suomesta ja että se on maa Euroopassa (joo, ei se oo täällä itsestään selvää), alkoi eräs naisista tingata, että ei, se on kaupunki Amerikassa ja että Carla oli varmaan ymmärtäny väärin jotain. Siinä ne tinkas ja sitte Sanna sai sanottua espanjaksi väliin, että joo, kyllä Carla on oikeassa. Oli siinä sitte taas kaikki huuli pyöreänä. ”Että Suomiko oikea maa!!? No äidinkielihän on kuites englanti? Ai eikö? …Ettekö tosiaan oo amerikkalaisia?” Kaiken huippu oli, ku tää limsapullomies kyseli, ollaanko me niinku kavereita vai rakastavaisia! Päättelimme Sannan kans nyt sitte, että tän 1,5 vuorokauden Brasiliassa olon jälkeen olemme muuttuneet lesbopariskunnaksi, joka tulee eräästä Amerikan kaupungista nimeltään Finlandia! Ei kait siinä mitään… 

Ciao!


5.5.2006

Ja matka jatkuu…

Jatkolento, pisin lento 11,5h, Sao Pauloon lähti Ranskan aikaan klo 23 ja Suomen aikaan siis klo 24. Tämä meni IHMEEN nopeasti ja kivuttomasti. Söimme siinä ensimmäisen kahen tunnin päästä ja sen jälkeen heräsin vasta aamupalalle tunti ennen laskeutumista. Saimme nukuttua siis semmoset 9h. Lennolla meitä palveli ranskis stuertti, joka oli niin huippu, etten varmaan koskaan oo saanu koneessa niin iloista ja hyvää palvelua. Hän jäi aina jutteleen kaikille matkustajille ja neuvoi joka asiassa. Eikä hymy hyytynyt! 

Sao Paulossa olimme paikallista aikaa 5.55 ja Suomessahan tuolloin oli jo päivä pitkällä (6h enemmän). Siellä emme ehtineet paljoa hengailla, kävimme pesulla vessassa ja käppäilimme vaan. Osa ajasta meni ihmetellessä, mihin meän oikeen pitää mennä, mutta löysimme lähtöportille ja pääsimme koneeseenkin. Koneessa mun viereen tuli istuun brassipoika, joka hyvällä englannin kielellä innoissaan kertoi kotimaastaan ja Florianopolisin yökerhoista ja rannoista. Myöhemmin selvisi, että hän oli ollut juuri meän allianssilla töissä ja siksi puhui sitä enkkua niin hyvin.

Kun lähestyimme Florianopolista, näimme ikkunoista saaria joita reunusti ihanat valkoiset hiekkarannat ja sininen meri. JEEEE!!!  Kun viimein laskeuduimme Florianopolisiin, olimme matkustaneet 34 tuntia! Kello oli Suomessa jo noin viisi iltapäivällä ja täällä vasta jotain 11 aamupäivällä. Meitä vastaan kentällä olivat tulleet paikallisen allianssin Marcio ja meän Host family äipän poika, mun pomo, Leirisson. He olivat oikeen mukavia heti kättelyssä ja veivät meät autoilleen. Sanna ohjattiin Marcion autoon ja mut Leirissonin. Ajeltiin sitten peräkanaa, vierekkäin ja päällekkäin (Brasilialaiseen tapaan lujaa ja ilman liikennesääntöjä) meän uuteen kotiin. Matkan aikana Leirisson ehti kertoa mulle paljon äidistään ja jotain mun töistä ja opettaan mulle alkeet portugalin kieliopista ja muutaman sanan kiinaa! Puhelias mies siis, heh.

Kun pääsimme kotiin, meitä vastassa oli Carla, kissa, kanarianlintu ja papukaija. Carla on aivan huippu mahtava! Hän otti meät heti tiukkaan halaukseen ja pussaili poskille. Hän on niin innoissaan meistä, että melkeen hyppii koko ajan! Emme olis voinu kyllä tuntea itteämme enemmän tervetulleiksi tänne . Ensin pääsimme suihkuun ja sitte söimme Carlan laittamaa riisä, perunaa, salaattia ja lihaa. Olipas hyvää! Ruokapöytäkeskustelukin oli mielenkiintoinen (niin kuin kaikki keskustelumme). Carla puhuu super hitaasti Sannalle portugalia, koska Sanna ymmärtää aika paljon espanjantaitonsa ansiosta, ja Sanna vastaa espanjaksi. Mie pällistelen siinä välissä yrittäen tajuta jotain ja Sanna selittää sitte mulle mitä hän ymmärtää. Lopuksi kaikki nauraa ja mie oon oppinu taas jonku uuden sanan, jota sitte toistan ku pikkulapsi opittuaan sanomaan auto. Ruokailun jälkeen alkoi operaatio meidän huoneet. Homman nimihän oli sellainen, että meitä odotettiin tulevaksi vasta seuraavana päivänä!! Leirissonin kello oli väärässä ja näytti koko ajan edellistä päivää. Hän oli ilmoittanut kaikille, että tulemme lauantaina, mutta perjantaina töissä hän oli tajunnut, että hei, tänään onkin jo 5.5! Paniikissa hän oli soittanut kaikille ja Carla ja kumppanit olivat kiireellä alkaneet järjestellä meän tuloa. No eipä hätä ole tämännäköinen. Onneksi huomasivat ajoissa, heh heh… Nyt meillä on omat huoneet ja sängytkin niissä .

Iltapäivällä lähdimme Sannan, Marcion ja Carlan kanssa Sannan työpaikalle tutustuun Sannan pomoon ja työnkuvaan. Koululla oli uima-allaskin pihalla ja kuulemma jotku tunnit pidetään siellä! Kivaa. Tutustumisen jälkeen lähdimme vaihtaan mun dollarit Realeiksi. Tämä tapahtui down townissa, jossa kurssi kai on paras tai jotain? Rahojen vaihdon jälkeen Marcio vei meät tytöt erääseen valtavaan ostoskeskukseen. Siellä teetimme Sannalle ja mulle kotiavaimet ja pienien epäonnistumisien jälkeen löysimme pankkiautomaatin, josta saimme nostettua Sannalle rahaa. Kävimme myös ostaan aurinkorasvaa, shampoota ja muita tarpeellisia purtiloita, joita emme Suomesta mukanamme roudanneet. Lopulta Marcio tule hakemaan meidät autollaan takas Carlan luo. Eksyimme välillä ja ajelimme rantateitä edes takas kovassa liikenteessä. Tässä vaiheessa Sanna ja mie jo simahdettiin autoon. Olihan kello Suomessa jo yli 2 yöllä. No, ei me ihan vielä päästy nukkumaan. Menimme leipomon kautta kotiin ja keitimme vielä ilta teet leivonnaisten seuraksi. Kun olimme viimein menossa nukkumaan kymmeneltä (Suomessa jo neljä), Carlan toinen poika tuli kylään. No, ei onneksi tarvinnu enää alkaa seurustella, vaan pääsimme aika pian nukkumaan.

Pitkä päivä on takana ja paaaaljon on nähty jo nyt! Onnellisia ja terveitä ollaan molemmat  Terveisiä teille kaikille täältä oikeesti ETELÄSTÄ!

Ellu


4.5.2006

Hei!

Tänään matka sitten alkoi! Matkustimme eka Helsinkiin 7.15 lähteneellä Blue1:lla ja Helsinkiin päästyämme jätimme tavarat säilöön ja menimme bussilla kaupungille katteleen maisemia (eli näyteikkunoita) ja tapasimme myös Sannan kaverin, Katin, hänen työpaikallaan. Kävimme syömässä hyvin Omenapuun lounasbuffetissa ja sen jälkeen suuntasimmekin jo takas bussille ja lentokentälle. Check-in alkoi kahelta ja sen jälkeen menimme oottelemaan Pariisin lentoa. Turvatarkastuksessa mut otettin erityistarkastukseen, ku mie pöljä olin ottanu käsimatkatavaroihin pienen näytepaketin hiuslakkaa. No, onneksi sitä ei otettu pois, ku se olikin vaaratonta lakkaa? Hyvä niin. Lento Pariisiin tehtiin Finnairilla ja kaikki meni ok. Matka meni nopeasti. Pariisissa turvatarkastaja oli enemmän kiinnostunut Sannan ja mun oletetusta sukulaisuudesta ja siitä, mitä meille kuuluu kuin mun hiuslakkapurkista. Emme ehtineet kaupungille, vaan palloilimme sen viisi tuntia kentällä kävelemällä 2 terminaalin C, D ja F tutuiksi. Ennen olin pyörinyt vaan 2D terminaalissa (5 kertaa viime keväänä). Olimme siellä siis kuudelta illalla Suomen aikaan.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.