IRC-Galleria

Tämä artikkeli etsii vastausta tuohon kysymykseen, jota oikeutetusti pohdiskellaan aina kun genre saa uusia ihailijoita tai vihamiehiä. H.P. Lovecraft kirjoitti esseessään: ”vanhin ja voimakkain ihmiskunnan tunteista on pelko ja että vanhin ja voimakkain pelon muodoista on tuntemattoman pelko.” Tämä sitaatti tiivistää mielestäni hyvin kauhun olemuksen, mutta se ansaitsee silti lähempää tarkastelua, koska kokonaiskuva ei ole vain kauhuharrastajien muodostama, vaan toisesta puolesta vastaavat sen vastustajat. Eli mitä kauhu on?


Kauhu on ennen kaikkea tulkittavissa olevaa pelkoa, joka ammentaa voimansa meidän kyvystä tuntea pelkoa. Siinä missä toinen haluaa ymmärtää tuota kykyä, toiselle se on kauhistus. On tutkittu, että 7-8 ihmistä kymmenestä jähmettyy yllättävän, kauhua aiheuttavan kokemuksen keskellä. Jäljelle jääneistä 20 prosentista osa rupeaa käyttäytymään järjettömästi, eli he joutuvat pakokauhun valtaan. Ne jotka hillitsevät pelkonsa, toimivat yleensä laumanjohtajina ja opastavat muut turvaan omalla esimerkillään. Eli tätä tutkimusta vasten on vaikea sanoa, että pelolla olisi jotain tekemistä itsesuojeluvaiston kanssa. Tosipaikassa kauhuksi muuttunut pelko on pikemminkin tuhoisa.


Toinen selitys on ehkä miellyttävämpi, vaikka ei välttämättä lohduta kauhunvastustajia sen enempää kuin verisiä ruumiinjäseniä esittelevä zombielokuva. Mutta yhden näkökulman mukaan, kauhukulttuurin elinvoimaisuus ei ole vain sen kannattajissa, vaan mitä suurempi vastustus kauhufiktiota tai – kulttuuria kohtaan tulee genren ulkopuolelta, sitä mystisempi ja viehättävämpi on kauhun synkkä salaisuus. Vastaus ei ole siis yhtään sen monimutkaisempi, mitä kristityt ovat jo itse tarjonneet. Kielletyn hedelmän houkutus löytyy Raamatun luomiskertomuksesta.


Toisaalta, kauhu on myös nuorisokulttuuria. Kauhu viehättää ja hirvittää, eikä mikään kielto tai ikäraja pidä nuoria poissa kauhuelokuvien tai – kirjojen parista. Sarjakuvat, tietokonepelit, lehdet, nettisivustot yms. ovat pitäneet itsensä sitkeästi elossa, koska kauhu kiinnostaa ja ihastuttaa. Onkin todettu, että nuorille kauhu on mitä erinomaisin siirtymäriitti aikuisuuteen. Kauhun kautta voidaan kokea ja nähdä sellaisia asioita, mitä aikuisten valmiiksi viitoittamasta elämästä ei löydy. Kauhun avulla nuori tutustuu seksuaalisuuteen, väkivaltaan, ahdistukseen, masennukseen, pelkoon ynnä muihin ilmiöihin, mitkä joka tapauksessa aiheuttavat hämmennystä ja ristiriitaisia tunteita, koska yhteiskunta ei ota niihin kantaa kuin aikuisen näkökulmasta. Omimalla kauhun, nuoret ovat luoneet oman pohjan omalle kasvuriitilleen. Yhdessä jaetut kokemukset elokuvateattereiden pimeissä koloissa haastavat heidät tuntemaan asioita, mitkä he joutuvat myöhemmin kohtaamaan aikuisina. Hätääntyneet vanhemmat kiinnittävät huomionsa lähinnä hirviöihin tai veriroiskeisiin, näkemättä kuitenkaan pintaa syvemmälle. On mielenkiintoista ymmärtää, että tämä inhoreaktio on myös tarpeellinen kauhun elinvoimaisuudelle. Mikäli elokuvia ei joutuisi sensuurin kynsiin, ei niillä olisi sitä pelottavaa mainetta, mikä osaltaan pitää kauhukulttuurin elossa.


Pienen ajatusleikin avulla voimme siis tarkastella kauhukulttuuria hiukan laajemmasta näkökulmasta. Tällainen ajattelu haastaa meidät kaikki pohtimaan, onko sittenkään tarpeellista puolustaa kauhua tai yrittää nostaa sen mainetta verrattuna ”valtamassan suosimaan korkeakulttuuriin”. Mielestäni kauhusta ei kannata viedä kaikkea hohtoa, tekemällä siitä jatkuvaa ja koko kansalle suunnattua kulutusviihdettä. On toki tärkeää, että kauhuharrastajat jaksavat yhä innostua kauhuelokuvista, kirjoista, sarjakuvista, televisiosarjoista jne. ja että kauhusta tarjotaan asiantuntevaa tietoa sekä erilaisia näkökulmia. Erittäin tärkeää olisi löytää kauhunharrastajille jokin yhdistävä tekijä, kuten oma genrelehti tai genresivusto internetistä. Itsekin kauhua tuottavana, voin omalta osaltani vaikuttaa tarjottavan kauhun laatuun. Mutta loppujen lopuksi en ole huolissani, sillä kauhusta kiinnostuneet ihmiset ovat löytäneet omat pelkonsa. He ovat tehneet niin aina, vaikka heitä olisi paheksuttu ja väheksytty yhteiskunnassa. He ovat samaistuneet kokemansa syrjinnän kautta kauhussa esiintyviin hirviöihin, jotka nekin ovat ”normaalin” maailman ulkopuolisia asukkeja. Kuten todettu, vanhin ja voimakkain ihmiskunnan tunteista on pelko. Sillä ei ole merkitystä, missä muodossa tai kenen mielessä tuo pelko syntyy; pääasia että se on, ja herättää meissä yhä voimakkaita tunteita. Puolesta tai vastaan, olet yhtä suuri pelkuri kuin me kaikki.