minä kaipasin häntä tänään
kun koko päivä oli pihakeinun muotoinen
minunkin aivoistaan särkyneet isovanhempani ovat istuneet siinä
ja odottaneet kissanpoikia koulusta kotiin
hän on jättänyt minut
naurunsa kolhoon kaikuun
ilman pisamaista ihoa
ja ilman kiduksia
joilla selvitä tässä sinisessä vedessä
kaikessa maailman vedessä
siinä seisoo joonaksen veistos
alaston puunainen
se kurottaa käsiään
kohti taivaan kukkaa
tietäen minun tulevan kohta kotiin
ja minä kaipaan häntä tänäänkin
joka päivä
ja muistelen kirveltävän kokemuksen
teekupillisen myötä
monetko kasvot hänellä on jo ollut
sylissäni