IRC-Galleria

aim blue aim diidapadai
--

Se, kuinka tietää yrittäneensä, istuu selkä suorassa ja kiittää itseään, niistämällä torvi-äänellä nanänsä, se on jotain vaan niin hienoa.
No Helsinkihän on ihan sekaisin. Euroviisuja.
Olin ainoa suomalainen hotellissa jossa nukuin kaksi yötä.
Kumpanakin yönä naapurihuoneessa harrastettiin villiä marokkolaista seksiä.

Huolimatta näistä koettelemuksista, seksittömistä seksi-öistä, paracetamoolista ja räkätulvasta

olen onnistunut jossain. itselleni olen ottanut sen askeleen. Laukka-askeleen. Iloisen, sellaisen että ihmiset kadulla kääntyvät katsomaan, hymähtävät toinen suupieli hiukan koholla

Näennäisen helpoilta vaikuttavat improvisaatio- ja ohjaustehtävät kääntyivät allekirjoittaneelle rankoiksi teaternhögskolanin 2 vaiheessa.
Luulen pärjänneeni hyvin. Todellakin annoin kaiken fysiikastani ja tämänhetkisestä elämänkokemuksestani ja taidoistani. Kokemus oli mahtava. Isolla torilla, studioiden mustien ovien edessä, tunsin olevani hyvin pieni ja märkäkorvainen. Ryhmän kuopus.
Mutta kokemus oli valtava. Ja jatkon mahdollisuudet on 50-50.
Tässä muutaman tunnin päästä sekin selviää kuinka hyvin toteutin itseni, näkyikö minusta ohjaajan sisäistä valoa loistava itsevarmuus ja onnistuminen... :)

Ja olen nyt kovin onnellinen. Erittäin, erittäin onnellinen.
Äänikin palailee.

Nykyhetki on menneisyyden ja tulevaisuuden summa.
Menneisyys, lapsuus, nuoruus, kouluvuodet, harrastukset ja kehitys.
Tulevaisuus, toiveet, haaveet, pettymysten välttely, kaikki mitä NYT teemme muodostaaksemme sitä.
Takana on vahva pohja toisia märkäkorvia joiden kanssa soviteltiin rohkeita teinivaatteita diskoon, kärsittiin sydänsuruista, lainailtiin vanhempien röökejä puolin ja toisin, oltiin melekin rikki ja unohdettiin silti kuolevaisuutemme.
Ja edessä on tuntematon.
Tuntematon, mutta ei silti synkkä ja tyhjä aavikko johon tulisi hiellä ja verellä muovata omat tulevat asuintalot, ammatit paperit joissa on sairaskertomukset ja pankkikirjat.

Edessä on aina osa menneisyyttä, tuttua ja turvallista.
Miksi päästäisin teidät karkaamaan ajatuksistani, sydämestäni...?

Mennäänkö Blazeen?
joo, en mä hirveesti baareista tykkää, mut tanssiminen on kivaa.
Tanssiminen on niin kivaa, että sitä voisi vain heitellä ruumistaan hullusti koko elämänsä läpi.
"siinä missä ruumiin rajat tulevat vastaan, astuu esiin mielikuvitus."

Ihmiset, mennään kahville, mennään ulos, jutellaan, ei itketä niin että ei osaittais enää hyppiä vaatteet päällä järveen, ihan äkisti, kakskymppisinä.

Heräsin kapteeni Haddockina. Tuhannen tulimmaisen päänsärky ja sätkivät sintit.
Onneksi Wolverinemainen raivo pakotti minut nousemaan panadoolien ja muiden troppien tykö ja ottamaan parantavaa. Tänään ei sovi sairastaa.
Tänään otan askeleita tai putoan.

Viikonlopusta on jäljellä vain kivoja fiiliksiä.
Lahtelaiset on mahtavii tyyppejä, ja niitten tyyppien näytelmä oli paras tulkinta pikku pietarin pihasta minkä oon nähnyt. Oisin mä maksanu vaik sen kahdeksan euroo.
Ja me laulettiin niin että sain etsiä ääntäni seuraavana päivänä mattojen alta.

Nainen, jonka kanssa seurustelen, on parasta mitä minulle on sattunut.
Voin rimpuilla ja tiuskia ja olla täydellinen ääliö ja silti se halii ja sietää mua. käsittämätöntä.
Voin olla tuskaisen rakastunut ja yltiöromanttinen lirkuttelija, ja se säilöö mun kaikki kirjeet.
yllätyksellistä.
Voin olla laajempi raunio kuin koskaan aiemmin, ja silti se jaksaa kilkuttaa mun hajonneisiin oviin uusia saranoita pajassa.
Oi taivas, oi maa.

Ainiin, pipopää-narkkarilla kävi mäihä elikkä lykästi elikkä flaksi hivelsi.
Kohta se lähtee mon capitaliin, eikä totellakaan euroviisujen takia.
Se menee siihen suurensuureen laitokseen jota teatterikorkeakouluksi kutsutaan, ja se vetää shown paremmin kuin koskaan. ja ehkä, sitä lykästää uudemman kerran.

Kiitos kaikki rakkaat jotka olette tukeneet.
Railakkaita iltoja teidän kanssa taas odotellen ---<3

Joku apulannan alainen kuulutti joskus angstisen nuoruuteni vuosina että
ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan.

Kun mä seisoin kuusvuotiaana meidän rivitalorivistön leikkipaikalla, hiekalaatikolla
ja tuijotin itkuisin, mitäännäkemättömin silmin mun Esmeralda- barbia jonka pojat rikkoi, irroitti pään, riisui nuken alasti ja työnsi sen märkään hiekkaan, mä luulen, että ikuisuus nakersi silloin mua.
Lapsenaivoista ei kehittynyt mitään muuta kuin nuoren aikuisen aivot tähän päivään mennessä, ja yhä pojista miehiksi kasvaneet rikkovat naisen, irroittavat ajatukset naisruumiista, ja työntävät torson hiekkalaatikkoon häpeämään omaa olemistaan.
Sittemmin aloin leikkiä giljotiineilla, legoilla, pyssyillä ja miekoilla.
Sittemmin opin että huoria ei ole, on vain naisia jotka käyttäytyvät sukupuolikulttuuristaan poikkeavasti, ja on ihmisiä joiden ammattinimike on prostituoitu.

Aivoini kasvoivat taas, niihin kasvoi enkeli.
Nyt yritän etsiä totuutta niiden tunteiden kautta
että vihaan miehiä. vihaan myös naisia. kumpaakin sukupuolta niinkuin ne on meille opetettu.
mutta rakastan ihmisiä. janoan ihmisiä.
kasvoja voi piirtää loputtomiin.

sittemmin minusta tuli pasifisti ja aloitin itsepuolustuslajit.
menen sekaisin luodeista ja ihmettelen miekkojen kauneutta.
eikä niissä ole mitään fallosmaista.

pippeli on pippeli ja miekka on miekka, pimppi on pimppi ja malja on ihan vaan malja.

unohdetaan uskonnot, muistetaan hengittää.

jooko?

Vastailkaa, ystäviksi myöntyvät.
(tiiän, on noloo myöntää jotain sellaista)

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

No nousin ylös kun tukasta kiskottiin, vaikka unessa olin vielä rikos-etsivä Clarice Starling ja jahtasin rietasta huumepomoa sirkuksessa. Oli jännää. Huumepomo näytti Nupulta, (meinasin just ampua sitä jalkaan ennenkuin mut herätettiin) ja riettaat narkkarinuoret olivat lähipiiristäni. Suvi ei ollut imarreltu, kun kerroin että unessa hän oli uskollinen beagleni.
Noniin.
No maalaan sitä pelko-ahdistus-taulua, ja sujuu yllättävän hyvin. olen ihan samassa iskussa kun joskus nuorempana teini-angstinakin.
Ja leivoin daim-pullia. Onnistuivat hyvin.
Tosi hyvin.-
Tänään on, hyvä päivä elää.
Ja töitäkin sain. Kolmeakin. Tänään meen tekeen haastattelun paikallislehteen ja kesällä olen virallinen naulatehtaan napinpainaja. Kyllä nyt massia tippuu taskuun.
Ja saanukkin oon.
Appellssiinia. Appelsiinimehua ja appelsiinikarkkeja ja jörttiä ja kaikkee.
Ja koko elämä on pikkulintu ja vauva mahassa.

"Ok i don't really care what you think you fuckin hippy, if you think thats its cool to go around blowin up your own civilians with car bombs everyday, then move to Iraq, were there helping the Iraqi people something they never had, freedom, if like living under a dictator who controls what you say and do all the time be my guest, but in all honesty the Iraqi people want us there, the only people who don't want us there is Al Quida supporters, so unless your were there i don't care for your opinion"

says the U.S soldier.
Olipas antoisa keskustelu. kesti noin kolme viestiä puolin toisin ja nyt jo lopetettiin.
Mitä tohon vois sanoo, kaik oli sanottu.
Ja hän sivuutti kysymyksen että miksi pohjoisamerikan asukkaat eivät keskity oman valtion epäkohtiin, suuriin elintaso-eroihin, siihen että lapset kantavat aseita, kaikkea oman osavaltion ulkopuolista pelätään, ja että yleissivistys on niin huono että yli puolet koulutetuista nuorista luulee Vietnamin olevan etelä-amerikassa.

huoh. En voi käydä sotaa sanoilla koska ei ole tietoa.
On vain uskomus että hyvää ei saavuteta pahalla.
Koettakaa päästä jenkkisotilaan päähän, ja kertokaa minulle mitä näitte.
Kiinnostaa.

Olen väärässä, mutta väärässä kuin puu,
ja väärässä kuin irvinaaman hampaat.

Korppi laulaa puussa jotain ikuista laulua, ja
me vain kuuntelemme sanomatta enää sanaakaan,
käperrymme tiukemmalle kotiemme raunioissa,
suoritamme kalpenevat päiviemme rituaalit

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Jos rakkaus loppuu niin loppuu kaikki
ei kujan päässä näy valoa johon matkaisi kuin kotiin.

Ja kun aurinko nousee, se nousee liian myöhään
ja kun aurinko nousee, se pyyhkii meidät pois

Korppi laulaa puussa jotain ilotonta sävelmää
kuin odottaisi pian pääsevänsä silmiemme kimppuun,
ja me vain kutistumme, kunnes katoamme kokonaan,
virtaamme roskan myötä mereen, joka ei välitä.

Tämä on viimeinen elämäsi, se ymmärrä,
suitsi mielesi pirut.
Ja kaiken minkä kykenet, se tee
kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa

'...On erehdys luulla päältäpäin näkevänsä, mihin joku pystyy ja mihin ei. On petosta kuvitella, että voisi oman elämänkokemuksensa pohjalta arvioida muiden ihmisten käyttäytymistä tai jopa tuomita sen. On virhe tehdä johtopäätöksiä jossakin tilanteessa tapahtuneesta käyttäytymisestä sen perusteella, miten käyttäytyminen on jossain toisessa tilanteessa ilmennyt.
"Kyllä minä hänestä aina ajattelinkin, että ...".....'

..."1. Ihmisen käyttäytymistä ohjaavat aina tarpeet. Tarpeet ovat kuitenkin yksilöllisiä ja vaihtelevat tilanteen mukaan, ja siksi ne eivät näy ulospäin muuta kuin silloin kun ihminen tekee jonkin aktiivisen teon, ostaa esimerkiksi auton, järjestää työpöytänsä, valitsee tietynmerkkiset kengät tai ampuu reiän päähänsä.

2.Ihmisen aktiivisista teoista seuraa muutos ympäristössä: äkkiä hänellä on uusi auto tai siisti työpöytä, tai hän on kuollut. Jos muutokset saisi dokumentoitua ja analysoitua, niiden perusteella voisi tehdä johtopäätöksiä ihmisen yksittäisistä valinnoista.
Ja jos valintoja vertaisi edelleen muihin rikoksiin tai käyttäytymistapoihin, olisi mahdollista saada jälkeenpäin osviittaa tuntemattomankin henkilön tarpeista ja motiiveista. Mahtavaa!

3. Toista ihmistä ei saa vapaaehtoisesti muuttamaan käyttäytymistään. Vaikka ystävälleen sanoisi kuinka monta kertaa tahansa, että tämän kannattaisi erota seurustelukumppanistaan, ystävä ei taatusti noudata kehotusta. Vasta jos perehtyy taustalla oleviin tarpeisiin, on mahdollista päästä vaikuttamaan toisen käyttäytymiseen.

4. Ihmisen käyttäytyminen on niin monimutkaista, ettei sitä voi kategorisoida. Meidän tulisi mahdollisimman pitkälle välttää arvioimasta toisten käyttäytymistä omien moraali- ja etiikkakäsitystemme pohjalta, jos kyseessä on valinta, jota emme kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään- jos siis kyseessä on ihminen, joka elää meille vieraassa kokemusmaailmassa
..."

~Thomas Müller, 'Ihmispeto'~

Vanha bibliofiili antautui taas himoilleen ja kahlasi kirjaston parhaimmat uutuudet samalla takaraivoissaan viimepäivien hektisin kysymys takoen - mistä kaikki johtuu? Jos sanon seurustelukumppanilleni "en halua ketään muuta", ja kuitenkin hypin vieraissa sängyissä, olenko patologinen valehtelija, narsistinen "rakkauden ammattilainen", sekava skitso, vai mitä?
Henkirikostutkija Müllerin kirja avasi jotain kysymyksiä antisipaatiosta ja manipulaatiosta.
Miten pitkälle vaikutan lähiympäristööni ilman tietoista harkintaa? Onko minulla kyky saada ihmiset luottamaan, pystynkö vakuuttamaan ja hurmaamaan? Kuinka pitkälle saan sanoillani kumppanini vakuuttumaan jostain mitä en itsekään käsitä vaikka teot sanovat toista?
Mielenkiintoinen tutkimuskohde. Motiivi ei ole pettää, ja uhri ei ole kumppanini.
Motiivi on tyydyttää tarve, minkä väline on harrastaa intiimejä eri ihmisten kanssa.
Etsinkö kadotettua isähahmoa?

... pitääkö kriminaaleja edes ymmärtää.
Tarpeiden täyttäminen kärjistyy kun ympäristö suhtautuu sillä tavalla jota toimija ei halua.
Minun ympäristöni on liian rauhallinen ja suvaitseva, joten kokeilen äärirajoja?
Sen ihmisen joka ampui päähänsä reiän, ympäristö toirjui hänet niin raskaasti ettei hän tahtonut enää AJATELLA siksi siis ase suuhun ja reikä päähän. Pää ei enää ajattele, toimija järjesti ympäristönsä vastaamaan henkilökohtaisia odotuksiaan.
Freud kyllä oli ihan jees heppu.
..

Ja kevyempiin aiheisiin.
Koirani ensimmäiset PMS-oireet ovat aiheuttaneet sen että narttu repii kaiken tielleen osuvan (ruokakipot, peitteet, eristevillat jne..)
Saispa joskus itekkin seota ihan totaalisesti. Tai en kyllä tiedä haluaisinko. Nuhteita siitä sais, ei herkkupaloja vähään aikaan.
Ja ihmiset on niin behavioristisia. Syy seuraus. Vaan ei mitenkään mustavalkoisesti. Ei mitään, hyvä koira, vs paha koira. hyvä koira voi käyttäytyä tuhmasti jos ympäristö ei suhtaudu kipulääkkeillä sen ensimmäisiin juoksuihin. Ja se ei tee siitä täysin pahaa.
Ei mustaa, ei valkoista, mutta harmaansävyjä on niin monta.
Niin on ihmisiäkin.
Itsemurhaaja ei ole paha.
Pettäjä ei ole paha.
Prostituoitu ei ole paha.
Juoppo pedofiili ei ole paha.
Kristitty ei ole hyvä.
Vapaaehtoistyöntekijä ei ole hyvä.
Kahdeksan ällää ei ole hyvä.

Tutkikaamme savyjä. Ja lukekaa uudestaan alkukappale. Älä luule pystyväsi arvioimaan, älä edes tuomitsemaan......
'
ei sillä ettei jotkut ihmiset ansaitsisi kuolla.....

Sain Willyltä kortin Krakovasta. Kaveri oli matkalla Auswitschiin.
Hehe.

. niin .

... sekavana viimepäivien raskaista koettelemuksista hän urheasti vääntäytyy tietokoneen ääreen ja suukottaa skanneria kuumeen kuivattamilla, rohtuneilla huulillaan. hän työntää tikun kiinni koneeseen ja toivoo vielä elvyttävänsä sen. siinä on sentään kahden kikan muisti.
hän on piirtänyt paljon, niin paljon.
hänen urheat keuhkonsa vetävät itsepäisesti ilmaa, eivät anna raastetun syrämmen sammahtaa, einyt, vielä ei saa luovuttaa.
Hän tietää, että jos hän selviää vielä tästä, kenties hänen rakkaansa kasvot mielessä voimaa luovien, häntä odottaa palkinto. kenties hänet sitten, kerätään pieninä palaisina taistelun tuoksinasta, kaikkensa antaneena. (sieltä siis tussiterien hurmeiselta pellolta ja maalipurnukoiden soiden ikiaikaisilta kentiltä)
Hän tietää että jos hän toimittaa pahan hakutyöt suoraan manalan kentän starttipaikalle, ja selviää siitä kuin kunnon hobitti, hänelle koittaa taivaallinen onni.
Hän on silloin uhrannut kaiken. Ja silloin hän myös tulee kaiken saamaan.
Ei rakastaan, ei , tämä makaa lääkehuuruissa Mäntässä.
Vaan iänkaikkisen sielunriiston hän siitä saa palkinnokseen niin.
Hän uhraa kaikki ihmissuhteensa tämän taivaspaikan takia.
Hän hylkää tyttöystävänsä, henkilökohtaisen hygieniansa, ruokailutottumuksensa.
Hän linnoittautuu sisäiseen maailmansa ja se on olevani hänen korkein korotuksensa ja ansionsa. Hän tulee myymään sielunsa.
Hän pelaa WoW:ia......