IRC-Galleria

Kieli

Venäjällä käytetään latinalaisten aakkosten sijaan kyrillisiä kirjoitusjärjestelmää, kuten useimmat varmasti tietävätkin. Jotkin Venäjällä käytettävistä kirjaimista osuvat yksiin meille tuttujen aakkosten kanssa, jotkin pitää vain yksinkertaisesti opetella ulkoa: Ф on F, И on I, Я lausutaan A:na paitsi sanan alussa ja-äänteenä... Itselleni jäivät matkalta mieleen sanat KAФE ('kafe') ja CTOП ('stop').

Turvallisuus

Meille kävi äidin kanssa varsinainen onnenpotku matkan ajoituksen kanssa: vain pari päivää ennen lähtöä Venäjällä sattuivat ensimmäiset pommi-iskut. Siitä sitten turvallisin ja vakain mielin reissuun. Ennen lähtöä sain myös kuulla, kuinka kaiken maailman noro-virukset ja tuberkuloosivaarat odottavat minua Venäjällä, ja myös ennakkokäsitys venäläisten rikollisesta luonteesta takoi alitajunnassa. Äiti olikin jo ennakolta päättänyt, että ilman bussin ja muun turistiryhmän tuomaa turvaa emme kulkisi Pietarissa hotellin aulaa pidemmälle.

Pelko saattoi tietenkin olla aiheellinen, mutta loppujen lopuksi Pietarissa ei ollut sen turvattomampaa, kuin meillä esimerkiksi olisi ollut Helsingissä. En törmännyt yhteenkään huijaus- tai varkausyritykseen, ja sairauksista minulla ei ollut tietoakaan, päinvastoin: jätin oman Suomessa hankkimani nuhan lahjaksi pietarilaisille. Pommi-iskuja kyllä tapahtui Venäjällä, mutta, meidän onneksemme, terroristit tekivät tuhotöitään muualla kuin Pietarissa.

Turvattomimmat hetket matkan aikana koettiin kaupungin ja syrjäseutujen teillä. Vähäisen autoilukokemuksen perusteella tein sellaisen havainnon, ettei Venäjällä noudateta minkäänlaisia ryhmittymissääntöjä tai kunnollista risteysajohierarkiaa. Useamman kuin kerran bussikuskimme sai lyödä jarrut pohjaan auton työntyessä suoraan eteemme yhdessä keskustan monista risteyksistä. Moottoriteillä ihmiset taas tekivät ohituksia täysin minimaalisella ohitusvälillä - ajattelin hetken jo pääseväni todistamaan ensimmäisen kolarini, mutta jonkin korkeamman voiman suojeluksella kaikki kuskit selvisivät ohituksistaan.

Mafia ja poliisitoimet

Matkalla kuulemani mukaan Pietari (ja luultavasti myös useat muut venäläiset kaupungit) on mafian vallan alla. Eräiden tietolähteiden mukaan useat kaupungin yrityksistä, hotelleista ja muista tärkeistä keskuksista ovat mafian hallussa. Mafia myös käyttää tarvittaessa voimakeinoja, ellei se saa haluamaansa: maaseudun asukkien, esimerkiksi, on pakon alla myytävä talonsa mafialle, tai muuten mafia polttaa heidän kotinsa. (Tästä todistusaineistona tulipaloissa tuhoutuneiden talojen jäänteitä Terijoella.)

Meille opaskierroksen pitäneen venäläisoppaan mukaan kaikki Pietarissa tietävät, missä mafia asuu (hän jopa osoitti näiden asuinpaikan meille bussimatkalla). Kukaan ei kuitenkaan ole vielä osoittanut kiinnostusta tehdä jotain mafian ylivallan estämiseksi.

Venäjän poliisista ei syntynyt järin luotettavaa kuvaa matkan aikana. Venäläisen oppaamme mukaan miliisit eli venäläiset poliisit ovat tarpeen tullen lahjottavissakin: jos esimerkiksi Pietarissa jää rattijuopumuksesta kiinni ja on vaarassa menettää ajokorttinsa, voi kortin hankkia miliiseiltä takaisin riittävän suurta summaa vilauttamalla. Saman asian vahvisti myös bussikuskimme, joka oli jonkin omituisen sekaannuksen vuoksi joutunut miliisien pidättämäksi mutta selvisi tilanteesta paksun ruplatukon avulla.

Televisio

Ehdimme Pietarin-matkan aikana vilkaista venäläisten televisiotarjontaa ja voin kyllä lämpimästi suositella töllön katsomista kaikille uuteen maahan tutustuville. Oma kuvani Venäjästä ainakin laajeni massamedian kautta: Ensinnäkin, minkä jo alunperin tiesinkin, Venäjällä kaikki mahdolliset sarjat dubataan. Tästä syystä johtuen jouduin Muodin huipulle -sarjaa ja Futurama-jaksoa katsellessani turvautumaan lähinnä silmien vastaanottamaan informaatioon, mutta loppujen lopuksi ilman ymmärrettävää kieltäkin sarjojen juonesta pääsi nopeasti kiinni.

Dubbaukset olivat siis tuttu juttu, mutta sen sijaan minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että Venäjän televisiokanavat ovat niin kaupallisia. Mainoksia tuntui tulevan kymmenen minuutin välein, kuin Yhdysvalloissa ikään, ja tuotteita ujutettiin tarvittaessa myös mukaan ohjelmiin. Paras esimerkiksi tästä oli venäläisten Tanssii tähtien kanssa -show, jossa kilpailijat ja tanssijat hieroivat voiteita niskaansa ja hörppivät vettä pullosta samalla kun kamera zoomasi linssinsä kyseisten tuotemerkkien pakkauksia kohti.

Lisäksi tanssiohjelman kaikki kilpailijat olivat komeita ja raamikkaita nuoria miehiä. Venäjällä heräsi useammankin kerran kysymys, mahdetaanko koko maassa arvostaa keski-ikäisiä ja vanhuksia mihinkään suuntaan?

Paluumatka

Paluumatka pitää vielä tässä lopussa mainita ihan erikseen, sillä se vain oli niin unelmien täyttymys. Pääsimme lähtemään Pietarista ihan hyvissä ajoin, kello kahdeksalta, ja muutaman tunnin Terijoki- ja Viipuri-kierroksen jälkeen saavuimme Venäjän raja-asemalle noin kahden, kolmen aikaan iltapäivällä. Suhteellisen nopean tullitarkastuksen jälkeen ajattelimme äidin kanssa optimistisesti, että saatamme olla kotona jopa puolen yön aikaan. Mutta miten sitten lopulta kävikään: Suomen tullin kohdalla bussikuski ohjasi meidät lasiseinäiseen odotuskoppiin/rakennukseen ja häipyi itse näkyvistä linja-automme kanssa. Jouduimme odottamaan siellä ylimitoitetussa luistelukopissa yli tunnin, ennen kuin kuskimme viimein saapui paikalle ja noukki meidät linja-auton kyytiin mukaan Menopelimme oli kuulemma joutunut jonkinlaiseen erityistarkastukseen (johon jokainen kuski joutuu viemään ajokkinsa tietyin väliajoin). Tästä minulla ei kuitenkaan koko tunnin aikana ollut mitään tietoa vaan maalailin pahimpia mahdollisia uhkakuvia bussimme rikkoutumisesta viisumiluvan hukkumiseen.

Kello oli lopulta puoli kaksi yöllä, kun me äidin kanssa pääsimme omalle päätepysäkillemme Iisalmeen. Edessä oli vielä yli tunnin ajo hirvittävässä sumussa ja ajatukset puoliksi unten mailla. Sumun vuoksi tiellä ei nähnyt metriä pidemmälle eteensä; välillä tie häipyi kokonaan näkyvistä. Mietin jo hetken epäuskoisessa mielessäni, että tulemme kuolemaan sille kirotulle Iisalmi–Pyhäntä-välille. Korkeampi henki taisi kuitenkin myös sillä hetkellä vahtia selustaamme, sillä niin me kuin tien yli juoksevat jäniksetkin selvisimme siitä yöstä hengissä.


Ihan kohtuullinen reissu siis, ja melko myönteinen kuva jäi Venäjästä. Muuttoa sinne en siis todellakaan harkitse, mutta uusi turistimatka Pietariin tai Viipuriin ei ole mikään mahdoton ajatus.