IRC-Galleria

Hyvä suomiiiih <3 Vittu svenssoneilt pataa ei stna. U P E E T A !

vittu mikää pväääääääääääääääääääää

pelastus pelastus pelastus aaaah <3

Hyvin menee jeejee tuomio odottaa.... :/

Dio on heavy metal-yhtye, jota johtaa vokalisti Ronnie James Dio (Ronald Padavona), joka perusti Dion lokakuussa 1982 jätettyään Black Sabbathin. Ronnien lisäksi bändiin kuului Vivian Campbell kitarassa, Jimmy Bain bassossa ja Vinny Appice rummuissa.

Toukokuussa 1983 bändi julkaisi debyyttialbuminsa Holy Diver, jolla Ronnie James Dio soitti kosketinsoittimia. Jotta voitiin välttää vokalistin pitäminen koskettimiston takana konserteissa, bändiin palkattiin kosketinsoittajaksi Claude Schnell.

Viisijäsenisenä bändi julkaisi albumin The Last in Line 2. heinäkuuta 1984, jota seurasi Sacred Heart 15. elokuuta 1985. Jälkimmäistä albumia varten äänitettiin useita kappaleita kiertueella. Ne oli määrä julkaista studioäänityksen Time to Burn-kappaleen ohella Intermission-EP:llä.

Vuonna 1986 Vivian Campbell jätti bändin ja hänen tilalleen tuli Craig Goldy. 12. heinäkuuta 1987 julkaistiin neljäs albumi Dream Evil. Campbell liittyi Def Leppardiin vuonna 1993.

Vuonna 2004 Diolta tuli kymmenes studioalbumi Master of the Moon, jonka julkaisi ensin USA:ssa 7. syyskuuta Sanctuary Records ja Euroopassa 30. elokuuta SPV Records. Albumilla on monilahjakkuus Jeff Pilson (entinen Dokkenin jäsen) bassossa. Aikaisemmin Pilson on soittanut Dion kanssa 1990-luvulla. Levyllä on myös Craig Goldy jälleen kitaristina. Goldy oli aiemmin jättänyt bändin Dream Evil-kiertueen jälkeen. Goldy oli uudelleen soittamassa kahdeksannella albumilla Magica, mutta lähti ennen kuin yhdeksäs albumi Killing the Dragon oli ehtinyt valmistua. Goldy palasi Dioon kesällä 2003, jolloin bändi oli kiertueella Motörheadin ja Iron Maidenin kanssa.

Vuonna 2004 Dio oli Euroopan kiertueella heinäkuusta elokuuhun (Suomessa heinäkuussa, Tuska Open Air Metal Festival), ja elokuussa Etelä-Amerikassa, sekä USA:n kiertueella loka-syyskuussa. Kiertuekokoonpanossa oli Ronny James Dio vokalistina, Craig Goldy kitarassa, Rudy Sarzo bassossa, Simon Wright rummuissa ja Scott Warren koskettimissa.


Diskografia

Studioalbumit

* Holy Diver (1983)
* The Last in Line (1984)
* Sacred Heart (1985)
* Intermission EP (1986)
* Dream Evil (1987)
* Lock Up The Wolves (1990)
* Diamonds: The Best Of Dio (1991)
* Strange Highways (1994)
* Angry Machines (1996)
* Magica (2000)
* Killing the Dragon (2002)
* Master of the Moon (2004)

Kokoelmat, livet, DVD:t ym.

* Anthology (1997)
* Inferno/Last In Live (1998)
* Master Series (1998)
* The Very Best Of Dio (2000)
* Anthology Vol Two (2001)
* Anthology - Stand Up And Shout (2003)
* Evil Or Divine (live-DVD) (2003)
* The Collection (2003)
* Evil or Divine (live-CD) (2005)

Oli vuosi 1990, Jesper Strömblad päätti erota Ceremonial Oath yhtyeestä, jossa hän sillä hetkellä soitti, yhdessä Anders Fridénin ja Anders Iwersin kanssa (Tiamat).

Jesper halusi tehdä uudenlaista musiikkia ja lyöttäytyi yhteen Johan Larssonin ja Glenn Ljungströmin muodostaaksen IN FLAMES yhtyeen. Ryhmä teki demon ja lähetti sen Wrong Again Recordsille toivoen saavansa levytyssopimuksen, jonka he myös saivat. Levy-yhtiön omistaja ihastui musiikkiin niin paljon, että antoi heille sopimuksen heti kun he eräänä iltana soittivat yhtiöön. Seuraavana päivänä yhtye alkoi kirjoittaa albumia Lunar Strain, jonka he julkaisivat jonkin aikaa myöhemmin ja josta tuli suuri underground menestys. Heillä oli jonkin verran "sisään-ulos" soittajia ja myös lainasivat heitä muista yhtyeistä. Henkilöt jotka ovat olleet mukana IN FLAMESin alkuvaiheilla ovat Mikael Stanne (Dark Tranquility), Anders Iwers (Tiamat), Henke Forss (Dawn), Daniel Erlandsson (Eucharist, Arch Enemy), ja vähän muitakin. Seuraavaksi yhtye julkaisi mini-levyn Subterranean, josta tuli "jäänmurtaja" IN FLAMESille, tarkoittaen heidän pääsyään pois Underground maailmasta ja johdatti heidät sopimukseen saksalaisen levy-yhtiö Nuclear Blastin kanssa seuraavaa levyä varten ja siellä he ovat olleet siitä asti. Vähän ajan päästä pojat kyllästyivät lainaamaan soittajia muualta saadakseen tehtyä levyn tai esiintyäkseen esityksissä, joten he kysyivät Anders Fridénin ja Björn Gelotten mukaan bändiin, Anders vokaaleihin ja Björn rumpuihin ja he suostuivat tulemaan mukaan. IN FLAMES oli ensimmäistä kertaa kunnon kokoonpanolla.

He äänittivät ja julkaisivat jälleen uuden levyn, jonka nimeksi tuli The Jester Race, josta tuli myös suuri menestys, mutta tällä kertaa maailmanlaajuisesti ja yhtye alkoi saada fantastista huomiota eri puolilla eurooppaa ja myös Japanissa, jossa he rekisteröityivät Toy's Factoryyn (Olisiko jokin levytys-yhtiö tai kauppa?). Yhtye lähti festivaali kiertueelle Samaelin, Grip Inc.in ja Kreatorin kanssa, tämä oli heidän eka iso juttunsa... muttei varmasti viimeinen. Muutamia keikkoja siellä sun täällä seuraavan vuoden ajan saivat Johannin ja Glennin tuntemaan, että heidän täytyi tehdä valinta missä heidän prioriteettinsa olivat, ja ikävä kyllä he päättivät etteivät ole enää osa IN FLAMESia. Odottamatta molemmat ilmoittivat Whoracle levyn jälkeen eroamisestansa ja Björn, jesper ja Anders jätettii valmiin levyn ja puolikkaan bändin kanssa.

Onneksi he sattuivat olemaanhyviä ystäviä Peter Iwersin ja Niklas Engelin kanssa, jotka molemmat osasivat soittaa kitaraa ja bassoa ja he tulivat mukaan juuri levytysten lopuilla tehdäkseen mini-kiertueen Dimmu Borgirin kanssa. Kaikki sujui hyvin ja näitä kahta herrasmiesta pyydettiin jäämään yhtyeeseen pysyvästi ja niin he myös tekivät. Yhdessä joukkio jatkoivat onnistuneelle kiertueelle eurooppaan ja mahtavaan viikkoon Japanissa, missä he tekivät heidän kaksi ensimmäistä esiintymistään siellä. Japani toivotti ruotsalaiset lämpimästi tervetulleiksi ja he saivat paljon mahtavia kokemuksia. Kun he palasivat takaisin Ruotsiin, Niklas erosi yhtyeestä erimielisyyksien takia, pääasiassa kyetäkseen keskittymään Gardeniaan, hänen toiseen yhtyeeseensä. Tämä oli IN FLAMESin suurin kääntymis kohta kun he päättivät vaihtaa Björnin kitaraan (tämä kun oli kitaristi alkuperiään), ja värväsivät Daniel Svenssonin (Sacrilige) rumpuihin. Nyt kokoonpano kuulosti täydelliseltä ja he äänittivät seuraavan levynsä, Colony, suurimman saavutuksensa siihen mennessä.

Colonization (liekö kiertueen nimi vai viittaako uuteen levyyn?) vei heitä ympäri maailmaa eurooppaan, USA:n ja tietysti Japaniin ja tämän kiertueen ansiosta he saivat ansaitsemansa huomion jota ovat jo pitkään odottaneet, kun he soittivat täydelle yleisölle lähes joka kerta, juhlat jatkuivat monta kuukautta ja yleisö rakasti heitä kaikkialla maailmalla.

Elokuussa 2000, muutaman vuoden onnistuneiden keikkojen jälkeen istuttiin 3 kuukautta studiossa jonka seurauksena ilmestyi Clayman. Tämä levy pyöri erittäin hyvin ja se voitti myynnissä edellisen levyn parissa kuukaudessa.

Tehtyään kiertueita Dream Theaterin, Slipknotin, Testamentin, Methods of Mayhemin, jne. maailmankiertue oli odotettua. Yhtye suuntasi Japaniin ja Eurooppaan jotka oli lyöty kahden Amerikan kiertueen väliin. Tämä oli sama reitti kuin aikaisemminkin, mutta tällä kertaa isommissa paikoissa isommalle yleisölle isommalla materiaalilla. Japanissa, Jesper vastaanotti palkinnon BURRN!:lta vuoden parhaana laulunkirjoittajana. Kiertueet olivat jälleen huikea menestys yhtyeelle. Peter Iwers ei ollut mukana yhdelläkään näistä konserteista vaan palasi kotiin tyttövauvansa luokse, mutta soitti Pohjoismaiden ja Japanin esiintymisissä ja oli väliaikaisesti korvattu Dick Löwgrenillä Armageddonista muita kiertueita varten. Vuonna 2000 IN FLAMES esiintyi noin 150 konsertissa, jonka jälkeen he pääsivät ansaitulle lomalle. 2001 Peter oli takaisin ja yhtye teki muutaman pikkukeikan ruotsissa , Göteborgissa pidettiin pääkeikka joka näytettiin neljällä kanavalla ja lähetettiin livenä radiosta.

Listoille tuolloin päästiin hyvin: Japanissa 4# yhtyeenä sekä levynä, Canadan mahtavimman metalli lehden Brave Wordsin ja Bloody Knucklessin listoilla 3#, Metal Maniacsissa 1# ja 17# Ruotsin musiikkilistalla. Näin pari nimetäkseni.

Only for the Weakista tehtiin video ja yhtye lähti mini-kiertueelle Eurooppaan jossa tekivät 13 esiintymistä 20 000 ihmisen edessä, tämäkin oli IN FLAMESille suuri menestys.

Seuraavaksi kesä festivaaleja: Rock Machina ja Wacken Open Air,jne. Seuraavaksi ilmestyi livealbumi The Tokyo Showdown juuri ennen toista Amerikan kiertuetta ennen.

Mitä seuraavaksi? Tehtiin jälleen uusi levy tällä kertaa uudella tuottajalla: Dug-Out studios Daniel Bergstrandin kanssa. Bändi vain halusi mennä muualle ja kokeilla eri studiota ja tuottajaa. Reroute to Remain tuli ulos ja tulokset olivat uskomattomat (jälleen). Lisää kiertueita, Pääesiintymisiä paljon ja lämppäri esiintymisiä tuli myös. Sekasoittoja Slipknotin, Mudvaynen, Soulflyn ja Slayerin kanssa antoivat heille mahdollisuuden soittaa musiikkia erilaisille yleisöille. Kaksi pääesiintymistä Amerikassa, yksi Euroopassa, festivaaleja, mukana myös Linkin Parkin tuuraaminen Ruotsin suurimmassa festivaalissa: Hultsfred.

Päivä tuon keikan jälkeen heitä pyydettiin mukaan Metallican konserttiin Espanjan Madridissa missä he saivat soittaa 30 000 ihmiselle ja tämä oli hieno kokemus.

Soundtrack To Your Escape (STYE) alkoi kun yhtye vuokrasi talon Tanskasta tehdäkseen valmisteluja. Viime levyä tehdessä tämä huomattiin sujuvaksi, mutta tällä kertaa haluttiin kauemmaksi Ruotsista, jotta häiriöt vähenisivät minimiin. tuloksena syntyi 11 biisiä ja kaksi muuta seurasi kun he ottivat kaikki kamansa ja Daniel Bergstrandsin studio tarvikkeet muuttaessaan isompaan taloon Tanskassa saadaksen enemmän rauhaa ja lepoa. Vain rummut äänitettiin Dug-Out studioilla viime levyllä Daniel Bergstrandsin ja Örjan Örnkloon kanssa. Ja jälleen IN FLAMES hyökkää maailmalle valmiina tekemään parhaansa ja siinä he myös onnistuvat.

Uusin levy Come Clarity on jo kaupoissa.

Jäsenet

* Laulu: Anders Fridén (1995-)
* Kitara: Björn Gelotte (1995-)
* Kitara: Jesper Strömblad (1990-)
* Basso: Peter Iwers (1997-)
* Rummut: Daniel Svensson (1998-)


Entiset jäsenet

* Laulu: Mikael Stanne (1993-1994)
* Laulu: Henke Forss (1995)
* Kitara: Glenn Ljungström (1990-1997)
* Kitara: Anders Iwers (1990-1992)
* Kitara: Carl Naslund (1993-1994)
* Kitara: Niklas Engelin (1997-1998)
* Basso, laulu: Johan Larsson (1990-1997)
* Rummut: Anders Jivarp (1995)
* Rummut: Daniel Erlandsson

Yhtyeen nykyisestä kokoonpanosta vain Jesper Strömblad on ainoa alkuperäinen perustajajäsen.


Julkaisut

* Lunar Strain (1994)
* Subterranean (EP) (1995)
* The Jester Race (1996)
* Black Ash Inheritance (EP) (1997)
* Whoracle (1997)
* Colony (1999)
* Clayman (2000)
* The Tokyo Showdown (live) (2001)
* Reroute to Remain (2002)
* Trigger (MCD) (2003)
* Soundtrack to Your Escape (2004)
* Used and abused... In live we trust (DVD) (2005)
* Come Clarity (2006)

1980-luku

Mötley Crüe perustettiin 1981, Los Angelesissa, basisti Nikki Sixxin jätettyä aikasemman bändinsä Londonin. Eräs Nikkin bändikavereista suositteli rumpaliksi Tommy Lee -nimistä nuorta rumpalia joka oli soittanut yhtyeessä Suite 19. Tommy Leen liityttyä bändiin hän ja Nikki alkoivat jammailla kahdestaan rumpujen ja basson kanssa Nikkin yrittäessä myydä hehkulamppuja työkseen. Tommy huomasi lehdessä Mick Marsin ilmoituksen "Äänekäs, röyhkeä, agressiivinen kitaristi vapaalla jalalla". Mickin tullessa koesoittoon Nikkin ensimmäinen reaktio oli Tommy tuu tsekkaa tää, tääl on ihan Addams Familyn Itt-serkun näköinen tyyppi! En voi uskoa tätä. Tää jäbähän on ihan ku me!. Mickin erotettua bändin aikaisemman kitaristin, hänen bändiin liittymisestään ei tarvinnut enää keskustella. Bändiltä puuttui enää laulaja.

Tommy Lee ja Vince Neil tunsivat toisensa lukiosta. Tommy oli ihaillut Vinceä pitkään. Mick halusi Vince Neilin liittyvän bändiin kuultuaan tämän laulavan silloisen bändinsä Rock Candyn kanssa. Tommy soitti Vincelle ja pyysi tätä tulemaan jammailemaan bändinsä kanssa. Vince oli kuitenkin tyytyväinen Rock Candyn kanssa, joten väitti Tommyn puhelinnumeron jääneen farkkujen taskuun pesussa eikä siksi voinut soittaa Tommylle. Pian Rock Candi kuitenkin hajosi ja Vince liittyi Tommyn bändiin. Vince Neil, Tommy Lee ja Nikki Sixx muuttivat yhdessä Sunset Stripillä sijaitsevaan asuntoon, joka oli todella lähellä Whisky A-Go-Go -nimistä baaria. Ihmiset tulivat Whiskystä aina jatkoille poikien taloon, jota kutsuttiin nimellä Mötley House.

Bändi keräsi suosiota ympäri Los Angelesia soittaen klubeissa. Mötley Crüe tuli tunnetuksi rajusta lavashowstaan ja osittain siitä johtuen ei saanut levytyssopimusta. Bändi tapasi tulevan managerinsa, Allan Coffmanin. Mötley Crüen ensimmäinen julkaisu oli single "Stick to Your Guns / Toast of the Town", joka julkaistiin heidän omalla levymerkillään, Leathür Recordsilla. Marraskuussa 1981 Leathür-merkillä julkaistu bändin debyyttialbumi "Too Fast for Love" oli itse tuotettu ja se myi 20,000 kopiota. Tom Zutaut kävi katsomassa bändiä Whiskey-A-Go-Go:ssa ja sai hommattua heille levytyssopmuksen Elektra Recordsille vuoden 1982 alussa, vaikka muu levy-yhtiön porukka ei ollutkaan vakuuttunut bändin kyvyistä. Vuonna 1982 bändin managereiksi tulivat Doug Thaler ja Doc McGhee.

Mötley Crüe tuli tunnetuksi railakkasta elämäntavastaan, alkoholin ja huumeiden käytöstä. Sikailujen lunnaat maksoi Hanoi Rocksin rumpali Razzle Dingley omalla hengellään auto-onnettomuudessa. Joulukuussa 1984 Hanoi Rocksin ja Mötley Crüen jäsenten juhlittua muutaman päivän putkeen, juomat loppuivat ja Vince sekä Razzle lähtivät kohtalokkaalle viinanhakureissulle. Basisti Nikki Sixx oli kuolla 1987 heroiinin yliannostukseen, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisi. Bändin turmelias elämäntyyli melkein tuhosi koko Mötley Crüen, mutta Doug Thaler ja Doc McGhee puuttuivat asiaan. He patistivat bändin vieroitushoitoon, jossa bändi kävi useita kertoja.

Vuonna 1989 bändin raitistuttua, he julkaisivat viidennen albuminsa nimeltä "Dr. Feelgood" 23. syyskuuta. Alle kuukauden päästä levy oli albumilistan ensimmäisenä ja pysyi listalla 109 viikkoa. Vaikka Dr. Feelgood oli tehty raittiina, raittius ei kauaa kestänyt. Bändi oli taas vauhdissa; huumeita, viinaa, naisia ja sekoilua.


1990-luku

Nikki ja muut bändin jäsenet kyllästyivät Vincen juopotteluun, myöhästelyyn ja harjoituksista luistamisiin, joten he erottivat tämän bändistä vuonna 1992. He ottivat tilalle John Corabin jonka kanssa tekivät albumin "Mötley Crüe". Levyn nimeksi piti tulla alun perin "Personality #9" mutta yhtye vaihtoi sen pelkäksi Mötley Crüeksi, juuri kun John Corabi oli ehtinyt tatuoida aikasemman nimivaihtoehdon käteensä. Alkuperäisjäsenet kokoontuivat uudestaan vuonna 1997 Mötleyn silloisen managerin Allen Kovacin ja Vince Neilin managerin Bert Steinin järjestettyä tapaamisen Vince Neilin, Tommy Leen ja Nikki Sixxin kesken.

1990-luvulla Mötley Crüe oli hyvin tunnettu naisista ja avioliitoistaan. Tommy Lee ja Nikki Sixx menivät naimisiin Playboy-kaverusten ja "Baywatch" -ohjelmasta tuttujen neitien kanssa. Tommy nai Pamela Andersonin ja Nikki Donna D'Erricon. Kaiken lisäksi Vince meni naimisiin Playboyn keskiaukeamatytön Heidi Markin kanssa. Ainoastaan Nikkin avioliitto kesti, ja hän ja Donna ovat edelleen onnellisesti naimisissa.

Vuonna 1994 Vince Neilin tytär Skylar Neil sairastui syöpään ja menehtyi. Myöhemmin Vince ja hänen aikaisempi vaimonsa strippari ja mutapainija Sharise Ruddell haastoivat Rocketdyne -yhtiön oikeuteen, koska yhtiö oli päästänyt vaarallisia, syövälle altistavia kaasuja ilmaan Neilin Sim Valleyssa sijaitsevan kodin lähistöllä. Tommy Lee joutui kuudeksi kuukaudeksi vankilaan silloisen vaimonsa Pamela Andersonin ja hänen välisten tappeluiden johdosta.

Vuonna 1999 Tommy Lee ja Vince Neil eivät tulleet pahemmin toimeen keskenään, joten Tommy päätti lähteä soolouralle ja hylkäsi bändin. Hänen tilalleen tuli Randy Castillo, joka oli soittanut rumpuja muutamalla Ozzy Osbournen albumilla. Randy Castillo kuoli syöpään 26. maaliskuuta 2002. Vuonna 2000 bändi julkaisi albumin "New Tattoo", joka sijoittui albumilistan sijalle 41 ja myi alle 150,000 kopiota. Rumpali Samantha Maloney soitti rumpuja "New Tattoo" -kiertueella. Samantha Maloney on ehkä tunnetuin yhteistyöstään Courtney Loven kanssa. Hän korvasi alkuperäisen Hole rumpali Patty Schemelin vuonna 1998.


2000-luku

Viimeisien vuosien aikana Nikki Sixx soitti bändeissä 58 ja Brides of Destruction, Tommy Lee Methods of Mayhemissä ja myös sooloartistina, ja Vince Neil kiertänyt maailmaa sooloartistina laulaen lähinnä Mötley Crüen lauluja.

Vuonna 2001 ilmestyi kirja "The Dirt", julkaistu suomessa nimellä "Törkytehdas", joka sisältää Mötley Crüen tarinan alusta asti miesten itsensä kertomana. Kirja nousi kymmenen parhaan joukkoon New York Timesin parhaiten myytyjen kirjojen listalla. Se myös keräsi bändille kokonaisen joukon uusia faneja. Törkytehtaasta on muodostunut suorastaan "raamattu" kaikille rokkareille ympäri maailman ja siitä ollaan tekemässä elokuvaa. Myöhemmin vuonna 2004 ilmestyi myös "Tommyland", jonka kirjoitti itse Tommy Lee. Nikki Sixx on kirjoittamassa "Heroin Diaries" -nimistä kirjaa.

Syyskuussa 2004 Nikki Sixx ilmoitti, että Mötley Crüe alkaa nauhoittamaan uutta materiaalia. Joulukuussa 2004 bändi kertoi, että uusi kiertue alkaa tammikuussa 2005 ja ensimmäinen keikka soitetaan San Juanissa. Bändin viimeisin julkaisu on kokoelma-albumi "Red, White and Crüe", joka julkaistiin helmikuussa 2005. Suosikkihittien lisäksi albumi sisältää kolme uutta kappaletta, "If I Die Tomorrow", "Sick Love Song" ja Rolling Stonesin klassikkobiisin "Street Fighting Man". "Red, White and Crüe" nousi albumilistan sijalle kuusi ja on myynyt platinaa. Mötley Crüe teki myös kiertueen "Better Live than Dead", joka ylsi myös Suomeen asti. Kesäkuun 7. päivänä 2005 bändi soitti Helsingin jäähallissa ja seuraavana päivänä Turussa.


Kokoonpano

* Vince Neil - laulu
* Nikki Sixx - bassokitara
* Mick Mars - kitara
* Tommy Lee - rummut
* John Corabi - laulu (1992-1996)
* Randy Castillo - rummut (1999-2000)
* Samantha Maloney - rummut (2000) (ainoastaan keikat)

Helloween on saksalainen heavy metal -yhtye. Yhtyeen omaperäisessä tyylissä on vaikutteita perinteisestä heavy metal-musiikista, thrash metalista ja energisestä speed metalista. Sittemmin kyseisestä tyylistä on alettu käyttämään termiä power metal.


Vuodet 1982-1984

Helloween perustettiin Hampurissa vuonna 1982. Aluksi yhtyeen nimi oli Second Hell, mutta jo pian he alkoivat käyttää yhtyeestään nimeä Helloween. Yhtyeen alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat laulaja-kitaristi Kai Hansen, kitaristi Michael Weikath, basisti Markus Grosskopf ja rumpali Ingo Schwichtenberg. He olivat kaikki soittaneet muutamissa kohtuullisen tuntemattomaksi jääneissä yhtyeissä jo aiemmin. Kaksi vuotta perustamisensa jälkeen, vuonna 1984, Helloween solmi levytyssopimuksen Noise Recordsin kanssa. Pian Helloween äänitti kaksi kappaletta Noise Recordsin julkaisemalle kokoelmalevylle nimeltään Death Metal. Molemmat kappaleet päätyivät sittemmin Helloweenin ensimmäiselle täysimittaiselle studioalbumille.


Vuodet 1985 - 1986

Vuonna 1985 Helloween äänitti ensimmäisen levynsä, viisikappaleisen vinyylilevyn nimeltään Helloween. Se oli suuri menestys ja jo myöhemmin samana vuonna Helloween julkaisi ensimmäisen täysimittaisen albuminsa, Walls of Jerichon. Sitä seuranneen kiertueen aikana selvisi, että Kai Hansenilla oli vaikeuksia laulaa ja soittaa kitaraa samaan aikaan. Vuonna 1986 julkaistun Judas-nimisen singlen jälkeen Hansen lopetti laulamisen yhtyeessä, mutta hän jäi kuitenkin vielä yhtyeeseen soittamaan kitaraa.


Vuodet 1986 - 1988

Aluksi Helloweenin uudeksi laulajaksi harkittiin entistä Tyran Pace-yhtyeen laulajaa Ralf Scheepersiä. Pian Helloweenin jäsenet kuitenkin tutustuivat 18-vuotiaaseen Michael Kiskeen, hampurilaisen III Prophecy-yhtyeen laulajaan. Sitten Michael Kiskestä tuli Helloweenin uusi laulaja. Hänen kanssaan levytettiin vuonna 1987 albumi Keeper of the Seven Keys, Part 1. Sen ansiosta Helloweenistä tuli pian yksi suosituimmista eurooppalaisista heavy metal-yhtyeistä. Sitä seuraava albumi, vuonna 1988 julkaistu Keeper of the Seven Keys, Part 2 on nykyään yhtyeen yksi tunnetuimmista. Pian Keeper of the Seven Keys, Part 2in julkaisemista seuranneen Euroopan kiertueen jälkeen kitaristi Kai Hansen ilmoitti jättävänsä yhtyeen kokonaan. Hänellä oli ollut joitakin riitoja bändin muiden jäsenten sekä levy-yhtiön kanssa. Entinen Rampage-yhtyeen kitaristi Roland Grapow valittiin pian yhtyeeseen uudeksi kitaristiksi.


Vuodet 1989 - 1992

Vuonna 1989 Helloween julkaisi live-levyn nimeltään Live in the UK. Se sisälsi musiikkia, joka oli nauhoitettu vuoden 1988 Euroopan kiertueen aikana. Pian julkaisemisen jälkeen alkoi liikkua huhuja, joiden mukaan Helloween olisi lopettamassa toimintansa. Vuonna 1991 Helloween kuitenkin solmi levytyssopimuksen EMI Recordsin kanssa. Samana vuonna he julkaisivat uuden albuminsa, Pink Bubbles Go Apen. Se oli kaupallinen epäonnistuminen ja samoihin aikoihin yhtyeen jäsenten keskuudessa alkoi syntyä joitakin erimielisyyksiä.


Vuosi 1993

Vuonna 1993 julkaistiin uusi albumi nimeltään Chameleon. Monet Helloweenin fanit eivät pitäneet siitä, koska siinä oli paljon vaikutteita pop-musiikista. Sen takia yhtye menetti useita alkuperäisiä fanejaan. Samoihin aikoihin yhtyeen rumpali Ingo Schwichtenberg joutui jättämään bändin sairastumisensa ja huumeongelmiensa vuoksi. Helloweenin jäsenten keskuudessa oli suuria musiikillisa erimielisyyksiä varsinkin Michael Kisken kanssa. Michael Kiske sai lähteä yhtyeestä.


Vuodet 1994 - 1997

Helloween perustettiin kuitenkin uudelleen vuonna 1994. Yhtyeeseen tuli uudeksi laulajaksi aiemmin Pink Cream 69-yhtyeessä toiminut Andi Deris. Uudeksi rumpaliksi puolestaan tuli Uli Kusch, joka oli aiemmin vaikuttanut Kai Hansenin perustamassa Gamma Ray-yhtyeessä. Uudella kokoonpanolla julkaistiin pian menestyksekäs comeback-albumi Master of the Rings. Vuonna 1995 Helloweenin entinen rumpali, vakavasti sairas Ingo Schwichtenberg teki itsemurhan. Hänen muistolleen vuonna 1996 tehty albumi The Time of the Oath teki yhtyeestä jälleen supersuositun. Pian sen jälkeen Helloween teki maailmankiertueen ja julkaisi live-albuminsa High Liven.


Vuodet 1998 - 2004

Vuonna 1998 julkaistu albumi Better Than Raw oli yhtyeen tyylillisesti raskain levy sitten heidän debyyttialbuminsa jälkeen. Vuonna 1999 yhtye julkaisi cover-albumin nimeltään Metal Jukebox. Vuonna 2000 julkaistun The Dark Riden jälkeen kitaristi Roland Grapow ja rumpali Uli Kusch lähtivät yhtyeestä. Heidät korvasivat kitaristi Sascha Gerstner ja rumpali Stefan Schwarzmann. Seuraava studioalbumi, Rabbit Don't Come Easy julkaistiin vuonna 2003. Sitä seurasi menestyksekäs maailmankiertue, johon sisältyi yhtyeen ensimmäinen keikka Yhdysvalloissa sitten vuoden 1989. Helloweenin vanhat laulajat Kai Hansen ja Michael Kiske vierailevat Avantasian albumeilla.


Vuosi 2005

Rumpali Stefan Schwarzmann koki, ettei selviydy tulevan levyn haasteista eikä myöskään tahdo tuottaa bändille pettymystä. Niinpä hän päätti lähteä yhtyeestä 2005. Hänet korvasi Dani Löble, joka on aiemmin toiminut yhtyeessä entisen Iron Maiden -vokalistin Blaze Bayleyn sooloyhtyeessä sekä Rawhead Rexx -yhtyeessä. Lokakuun lopussa 2005 Helloween julkaisi uuden, odotetun albuminsa Keeper of the Seven Keys: the Legacy, joka jatkaa kahden aiemman vastaavasti nimetyn levyn teemoja. Helloweenin vanha laulaja Michael Kiske on vierailijana Edguyn singlellä Superheroes ja Tribuzyn Execution-albumilla. Lisäksi hän julkaisee lokakuussa uuden yhtyeensä Place Vandome kanssa ensimmäisen levyn

Megadeth:

1983-1986

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Chris Poland - Kitarat
* David Ellefson - Basso
* Gar Samuelsson - Rummut

1986-1989

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Jeff Young - Kitarat
* David Ellefson - Basso
* Chuck Behler - Rummut

1989-1998

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Marty Friedman - Kitarat
* David Ellefson - Basso
* Nick Menza - Rummut

1998-2000

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Marty Friedman - Kitarat
* David Ellefson - Basso
* Jimmy DeGrasso - Rummut

2000-2002

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Al Pitrelli - Kitarat
* David Ellefson - Basso
* Jimmy DeGrasso - Rummut

2002-

* Dave Mustaine - Laulu ja kitarat
* Glen Drover - Kitarat
* James MacDonough- Basso
* Shawn Drover - Rummut

Julkaisut:

* Killing Is My Business... And Business is Good! (1985)
* Peace Sells... But Who's Buying? (1986)
* So Far, So Good... So What! (1988)
* Rust in Peace (1990)
* Countdown to Extinction (1992)
* Youthanasia (1994)
* Cryptic Writings (1997)
* Risk (1999)
* The World Needs A Hero (2001)
* The System Has Failed (2004)
* Back to the Start - Greatest Hits (2005)

AK-47 (venäjäksi Автомат Калашникова образца 1947 года, Avtomat Kalašnikova obraztsa 1947 goda) on neuvostoliittolaisen Mihail Kalašnikovin suunnittelema ja vuonna 1949 käyttöön otettu rynnäkkökivääri. Tällä hetkellä AK-47 on maailman yleisin jalkaväen ase. AK-47-tyyppisten aseiden suosio perustuu niiden rakenteelliseen varmatoimisuuteen, helppoon huollettavuuteen ja edullisuuteen.

Ominaisuudet:

AK-47:n liikkuvien osien käyttövoimana on ruutikaasujen paine. Se on toimintavarma ja helppo puhdistaa sekä korjata myös kenttäolosuhteissa. Aseessa on vakiona metallinen tai punaruskea bakeliittinen 30 patruunan tankolipas (RPK:n 40 panoksen tanko-, ja 75 panoksen rumpulipasta voidaan myös käyttää) ja sillä voidaan ampua sekä sarja-, että kertatulta.

* Kaliiperi 7.62 x 39 mm M/43
* Pituus 870 mm
* Piipun pituus 415 mm
* Paino tyhjänä 4,3 kg
* Paino täyden 30 panoksen lippaan kanssa n. 4,9 kg
* Teoreettinen tulinopeus 600 laukausta/min.
* Luodin lähtönopeus n. 710 m/s
* Pisin tehokas ampumamatka kertatulella n. 300-400 metriä