IRC-Galleria

Kun kerran metsässä kuljeksin
hämärän tulleen huomasin.
Ja puiden lehdet olivat pudonneet
ja sumupilvet laskeutui ja ympärilleni kietoutui
ja taivaan linnut olivat vaienneet.

Mikäs paikka tämä oikein on?
Näin usvametsän aution
ja silloin kuulin laulun ihmeellisen
Laa la lalala laa
Ja huomasin metsässä neitosen
ja se neitonen oli surullinen
ja poskellaan mä näin kyyneleen.

Usvametsän neitonen
hän kertoi läpi kyynelten
tarinansa surullisen
ja se oli niin ihmeellinen
että minä ymmärtänyt oikein en.

Oon Usvametsän vanki tää
ja ainiaaksi tänne jään
vaikka viihdy täällä en mä ollenkaan.
Tahtoisin mennä pois
kauniimpaa varmaan muualla ois
mutta löydä en kai tietä milloinkaan.

Lähdeppä sitten matkaani mun
Röllimetsään opastan sun
siellä kukki metsä ja puut
ja laulaa lintujen suut
nii'in laulaa lintujen suut.

En poistua täältä saa
tää on minun kotimaa
vaikkei ruoho täällä enää kasvakkaan.
Jos ajatella kauniisti
sä osaisit niin varmasti
saisit kaikki kukat kukkimaan.

Mutta enhän minä kauniita
osaa paljon ajatella
kun tuhma täytyy olla mun
minä muuten auttaisin sun.
Muuten mä kyllä auttaisin sun.

Voi eikö kukaan kaunista
osaa enää ajatella?
Vain niin voi tämän metsän pelastaa.
Jos yrittäisit kuitenkin
mä iloiseksi tulisin
ja kauniiksi myös muuttuis tämä maa.

No, minäpäs koetan ajatella
jotain hyvin kaunista.
Rakkaus ja ystävyys
ne ovat kauniita.
Nehän ne ovat kauniita.

Nyt linnut tulevat takaisin
kai huomaat sen jo sinäkin.
Ja puiden lehdet ovat kasvaneet.
Metsä jälleen kaunis on
ei kukaan ole onneton.
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet.

Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet.
Ovat kaikki tänne takaisin saapuneet!