IRC-Galleria

Vaikka tämän illan baarireissu menikin perseelleen niin voin olla silti iloinen. Vaikka kärsin lukiessani tekstiä ruudulta; tiedän, että asiat tulevat selkenemään. Kierrän puukkoa omassa haavassani, mutta en vain voi unohtaa. Anteeksi, että tunnen niin voimakkaasti.
Anyways, odotan sitä viikonloppua, kun näen Sinut. Odotan, valvon, kärsin. Tiedän tehneeni väärin ja saan kestää siitä seuraukset. Olen kuitenkin kiitollinen, että suostut minua kuuntelemaan. Vaikka tiedän melkein täysin, että asiat eivät muutu itselleni suosiolliseen suuntaan uskon asioiden selviämisen tuottavan itselleni paremman olon. Tärkeintä on kuitenkin miltä Sinusta tuntuu. Saan kärsiä, osaksi itseni osaksi toisen ihmisen takia, mutta kohta... Kohta... Saan rauhan sielulleni. Mutta mitä tässä nyt huomannut niin kappas tuntemukseni eivät ole olleet väärässä. Ne erittäin harvoin ovat. Olen jo kauan tiennyt. Minulle voi valehdella vaikka minkä päin naamaa, mutta osaan kyllä huomata mikä on totta mikä ei. Joku muu on tekopyhä, peittäen oman kaksinaamaisuutensa syyttämällä minua sellaiseksi. Ennen olisin siitä jaksanut välittää ja jauhaa. Nyt on toinen ääni kellossa. Ei muuta sanottavaa kuin, että jos et minusta pidä niin se on oma ongelmasi - ei minun. :) Niinhän se on: toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä.
Kuitenkin, minulla ei ole nyt muuta kuin aikaa. Mutta jaksan odottaa, hyvän asian puolesta. *huokaus*