IRC-Galleria

Kolme tuntia väännettiin ja sitten viimein soitettiin tohtori tuikkaamaan rauhottava suoneen.
Perkele että on joka paikka ruvella. Menihän koppiin kun liinalla kiskottiin ja harjalla paiskottiin perseelle.

En muuten tykänny yhtään, mutta ei sitä olis sinne saanu sitten niin millään. Saatana kun koppiin tuli kymmenen kertaa ihan itse kävelemällä todella hienosti, mutta kiinni ei saanu laittaa, heti peruutti.
Lopulta särki päitset ja rallasi puoli tuntia pitkin peltoa tukka putkella, potkaisi uutta omistajaa ja oli muutenkin niin fiksu ja filmaattinen.

Nyt alkaa tajuaan, että se oikeesti lähti, että paperit on tehty... Itku kutittelee silmännurkassa, oli se niin perkeleen rakas kaikesta huolimatta.

Koko ajan siihen asennoitui niin, että ei se mulle jää, mutta kyllä se oli taas niin hieno tyttö eilen ja tänään, ja kaunis.. Mutta ei maha mittään, sinne män *itQ*

Mahdottomasti edistyttiin, karvakin lopulta kiilsi ja lihaa sai luiden ympärille.. Kyllä se hyvään paikkaan pääsi, mutta ei se poista tätä syyllisyyttä mihinkään... Että mä hylkäsin sen. Jotenkin petin.. en mä tiedä.

Pakko olla tytöllä motivaatiota, kun hevonen jo tavatessa potkaisee mahaan niin että mä kuulen sen losauksen 20m päähän.. Ehkä ne pärjää. Toivottavasti se oppii ymmärtämään sen hevosen mielenliikkeitä edes yhtä hyvin kuin minä, toivottavasti paremmin.