Mä tein tossa pari päivää sitten päätöksen, että mulla on kavereita/ystejä ihan tarpeeksi.
Eräs naishenkilö kysyi asiaa ivallisessa merkityksessä, mutta se oli oikeesti vaan hyvä, koska tajusin kun hänelle vastasin kysymykseen "sulla taitaa olla Liikaa kavereita??", -että juu, mulla on ihan RiiTtäVästi kavereita.
Keskityn hoitamaan siis näitä/teitä: Ihania ystisuhteitani!
**
Juttelin tässä päivänä eräänä yhden kanssa, joka tekee rahaa kyseenalaisin keinoin ja jolla sitä rahnaa siis on.
Vaikka olen köyhä ku kirkonrotta taas tällä hetkellä, täytyy sanoa, et ei khyl kiinnosta pätkääkään tommaset rahat, -lainaks eikä muutenkaan. Miksi?
Rutikuiva fakta kun on, että harvemmassa ammatissa saat järjettömiä liksoja puhtaalla omallatunnolla, niin ihmisen täytyy vaan joko a.) tyytyy elää kohtuu onnellisena, mutta (useimmiten) rajallisen toimeentulon turvin tai b.) alkaa hankkii rahaa kyseenalaisin keinoin.
(Tarkoitan kyseenalaisilla keinoilla esim. varastetun tavaran hankkimista/myymistä, aineiden myyntiä, prostituutiota, ihmiskauppaa.. etc.)
MÄ henk.koht. oon päättänyt, et jos jotain tienaan, tienaan sen rehellisesti. En todellakaan kannata sitä, että ihminen "huoraa" periaatteillaan rahan takia.
Miksi?
Ku se ei tee onnelliseksi. Raha siis. Sitä ei koskaan oo tarpeeksi, jotta olis onnellinen! Lisäksi sen hankkiminen kyseenalaisin keinoin ei tee onnelliseksi. Kyseenalaiset keinot lisäksi vähentää niitä asioita, jotka oikeesti tekis onnelliseksi!!! Eli lopulta sitä koittaa tyhjällä täyttää tyhjiötä ja tyhjyys vaan lisääntyy!! Mikä helkatin logiikka SIINÄ sitten on??
Me ollaan muutakin kuin erilaisten organismien summa. Me ei olla pelkkiä koneita, jotka tankataan ja huolletaan ja sitten taas mennään. Ei. Ihminen ei toimi niin.
-Vaikka saisit mässäillä herkuilla, ajella upeilla autoilla, painaa satoja naisia/miehiä, syödä joka helvatun ilta ravintolassa, pukeutua parhaimpiin, keskittyy vaan ulkonäköös ja hauskanpitoon...
-sun elämäs kumisee kohta tyhjyyttään. Takki tyhjänä. Sisin tyhjänä. Elämän sisältö? Onko se jotain syötävää?
Parhaimmatkin herkut alkaa ajan myötä maistua puulta ja tekisit mitä tahansa saadakses levätä siellä lapsuuden mökillä mummun aikaisissa petivaatteissa, massu täynnä äiteen väsäämää nakkisoppaa;
ihmiset muuttuvat silmissäsi vain manipuloitaviksi, kiiltävää ulkokuorta ja pyrkyriyttä peilaaviksi "patjoiksi", etkä pysty kohta enää luottamaan että kukaan vois koskaan TODELLA rakastaa sua, -sen enempää että itsekään koskaan kykenisit rakastamaan ketään toista varauksettomasti ja vilpittömästi jne. "Päältä kiiltelee, sisältä mätänee"... The Rainia lainaten.
---
Onneksi joidenkin omatunto on "kovempaa luuta", kuin toisten.
Joidenkin sisällä se omatunto ei suostu olemaan hiljaa, ei vaikka kuinka perustelisit sille mitä tahansa: Ignooraisit sitä, järkeistäisit sille asioita älys varassa, tekisit mitä vaan. Se haastaa muuttumaan, tarkistamaan suuntas.
Ei suostu olemaan hiljaa, vaan herättelee ajatuksia siitä, että ehket ookaan oikealla tiellä?
Että ehkä jossain, jotenkin, ois sellaista, joka oikeasti toisi sitä aitoa onnea ja täyttäis tyhjyyden?
Niin.
**Että eläisit elämäs kohtuu normaalina, kohtuu onnellisena, lompakko ehkis tyhjempänä, mutta elämä ja sydän huomattavasti täydempänä loppuus asti? Tottakai rahaa tarvitsee, -ei ihminen pelkillä ihanteilla elä-, mutta jospa niitä ihanteita ei sentään myisi pois rahan vuoksi?**
Miten sinä ajattelit viettää elämäsi?