Ystävyys on kaunis asia. Ikävä kyllä miehen ja naisen välinen ystävyys ei tunnu luonnistuvan. Siis jos välillä on muunkinlaista kemiaa.
Se on hitto kumma, miten sitä muuttuu lähinnä omistusesineeksi siinä vaiheessa, kun alkaa jotain sutinaa? Ei enää pidetä lupauksia, ei kiinni kirjoittamattomista käytössäännöistä, vaan alkaa sellanen ihme peli, että ei esim. vastata puheluihin/viesteihin tai koitetaan muulla tavoin olla niin helvetin riippumattomia ja salaperäisiä ja EriKoiSeN IhMeeLLisiÄ, et alta pois. Pistää vituttaa tommanen. Huolella. Mä en ainakaan suostu muuttumaan joksikin nojatuoliksi nurkkaan (<--käytetään tarvittaessa) vain sen takia, et toisella osapuolella on vaikeuksia nähdä mua enää MINUNA sen jälkeen, kun on ihastunut muhun. Vaikeuksia kohdella mua ensisijaisesti YSTÄVÄNÄ (luottamus, arvostus, vastuullisuus), kun tajuaa, et olenkin vastakkaisen sukupuolen edustaja, NAINEN, -et muahan vois vaikka panna.
GRRRrrrrr.....
Rakenna rakkaudelle, siis ystävyyden tapaiselle rakkaudelle, äläkä himojes varaan. Siinä neuvo tälle päivälle. ...Niin. Ketutukseni aihe tuli yllä vissiin kohtuu selväksi. See you!!!