IRC-Galleria

Kohta ollaan kaikki venäläisiä.

No, tuskinpa Suomessa kovin montaa isänmaallista ihmistä onkaan. Varsinkaan nuorissa.

Kuka tätä maata puolustaisi.

Turhaan kävitte sen intin.

Mua jotenkin vitusti huvittaa aina kun ulkomaalaiset kertoo suomalaisten olevan niin kohteliasta kansaa. Meillähän on täällä jatkuvasti menossa vittuilun mestaruuskisat ja suomalaisen perustunne on vitutus. Negatiivisuutta levitetään sitten ympäristöönkin välillä salakavalammin ja välillä selkeämmin.

Esim. näsäviisastelun keinoin. "Luin vähän tossa yliopistossa sivuaineena filosofiaa ja nyt voinkin sitten kertoa kaikille masentuneille mikä niiden ajatuksissa on pielessä!" Toki hirveä liuta paskaa hiljentää jokaisen suun eikä se silti tarkoita että toinen olisi oikeassa- tai viisaampi.

Se on mielenkiintoista miten jokaisesta vittuilevasta Jouni Hynysestä tulee positiivinen Marco Bjurström kun toinen ilmoittaa olevansa jostain "Ranskasta tai Kanadasta". Suomalaisten kesken kynnet otetaankin esiin. Ja se on aivan sama puhuuko mies naiselle vai mies miehelle- vittuilu ei tunne sukupuolirajoituksia.

Kokemusta on...

Miehet ja naisethan voi olla aivan samalla tavalla epävarmoja oman vartalon suhteen- vai voiko?

Jotenkin en usko.

Miehelle vartalo on kuin "työväline"- ja näin ollen on huomattavasti helpompi suhtautua objektiivisesti, hakemalla ratkaisua ja toteuttamalla se. Ilman sen suurempia tunnemyrskyjä.

"Juu, tullut muutama liikakilo. Alan käymään salilla ja herkut pois. Piste."

Nainen:

"Miten mä voin olla tällänen helvetin virtahepo... miten mun mies edelleen haluaa mua? Haluaakohan se edes oikeasti? Ketäköhän se miettii seksin aikana? Ei vittu. Tästedes lahnailen peiton alla piilossa. Näytänköhän ihan naurettavalta seksikkäissä alusvaatteissa? Varmaan mun mies vaan säälii mua. Ostan mummoalkkarit... ei, vaan muotoilevat alushousut! Pakko saada pömppis piiloon... Oon täydellinen epäonnistuja! Mitä mä nyt alan tekemään? Vatsoja mainostauoilla? Joogaa? Spinningiä? Juoksen ulkona? Apua, ehkä jooga on liian kevyttä... Mutta toisaalta en mä halua sellaseksi suorittajaksi! Kauhee stressi ja stressiin tulee kuitenkin huomaamattakin syötyä vaikka mitä! Jos vaikka eroaisi kun seurusteluhan lihottaa, kaikkihan sen tietää! Miksei mun mies ole sanonut mitään? Kuitenkin se on koko tän ajan ajatellut että en ole sama nainen johon se alunperin ihastui!"



(NOU HÄTÄ...)

....that's why I have no friends.

10-11-vuotiaana sairastamani anoreksia on vissiin taas puhkeemassa. En syö oikeestaan mitään ja liikun pakkomielteisesti. Katselen kuvia laihoista naisista ja toivon saavuttavani saman.

Ei sillä etteikö olisi syytäkin pudottaa painoa.

Kahvinkeitin hajosi mut pikakahvi on oikeestaan ihan hyvää.

Mistäköhän johtuu että miehet ei panosta pukeutumiseensa YHTÄÄN kun menevät mun kanssa treffeille?

Esim. viimeisin tapaus. Keltainen kaulus t-paita (en mä tiedä mikä se tarkempi "nimi" tolle vaatteelle on) ja sen päällä huppari joka sopisi ehkä 10v nuoremmalle jäbälle? Sitten takkina sellanen helvetin ruma tuulipusakka.

Kiusoittelen pukeutumisesta ja mies toteaa vaan tyyliin.. "joo mä en usein pyykkiä pesekään joten otan vaan mitä on puhtaana.."

Luulen etten ole ikinä kiinnostanut yhtäkään miestä. Niin sen täytyy olla. Kai ne on aina tulleet puolipakotettuina tapaamiselle.

-Forever alone-



"IsYouOkayIsYou:n kanssa kuumille treffeille..."

Oon huono päässälaskija ja köyhä.

Miksei kaupoissa kaikki voisi maksaa tasasumman tyyliin 1e, 2e, 3e, 4e, jne..?

Ahdistaa. Jos tilillä esim. 50e en tiedä paljon sillä saa.

Senttien pyöristelykin ahdistaa, väsyttää ja turhauttaa.

Käteiselläkään en uskalla maksaa. Häkellyn jos laskinkin ostokseni väärin.

Kuolisin häpeään just sillä hetkellä kuin kassaneiti toteaa ettei tilillä ole katetta.

Kännykässä on tietysti laskin. Tuntuisi kuitenkin hassulta joka ostoksen kohdalla näppäillä hinta muistiin- ja miltä se näyttäisikin.

Voisi tietysti myös lakata olemasta köyhä. Ois tosi jees.