Kun hengityksesi pysähtyy
Jossain kaukana se kaikuu
Tänään on se päivä
Kun en kuule sitä enää
Sumussa, tuulessa, auringon paisteessa
Heinien ja puiden latvoissa havisee
Se ei minun korviini kantaudu
Koska en kuule sitä enää
Koska olet liian kaukana
Lihani heikkous on tämä kylmyys
Jota kantaa äänien menneisyys
Minne ne ikinä kuuluivatkaan
Puhkaistu sielu vuotaa tyhjää
Jättäen onton kuoren ja kylmää
Muistoni hautautuivat tuuleen
Koska en kuule niitä enää