IRC-Galleria

Eipä tää elämä mua näköjään vieläkään päästä helpolla. Aina tulee jotain. Vihdoinkin ku olin löytäny vierelleni aivan mahtavan ihmisen ja luulin et mulla rupeais vihdoinki menemään hyvin niin eiköhän tule takapakkia niin että tuntuu. Mitään ei kyl ole VIELÄ menetetty, mut ei sekään niin kaukanakaan ole. Elämä koettelee mua turhanki usein ja kovaa. Mut silti pitäis jaksaa taistella takaisin. Ehkä joskus myös mulla menis asiat hyvin ja saisin olla onnellinen. Täl hetkel se ei näytä olevan edes mahdollista. Mut sitä odotelles yritän uskoa parempaan huomiseen.

Ihmisen täytyy käydä näköjään ihan pohjalla ennenku tapahtuu mitään hywää. Ei uskois et vielä pari kuukautta sit mulla ei ollu syytä enään elää. Ja haudoin ja jopa yritin itsaria. Jouduin vielä jopa suljetulle siitä. Ja ei sekään poistanu mun kuoleman kaipuuta. Kunnes tapasin yhden ihanan ihmisen. Nyt ei oo synkkiä ajatuksia. Ja olen jälleen oma itseni. Olen pitkästä aikaan onnellinen ja täynnä elämän halua. Joten iso kiitos hänelle ku ilmestyi mun elämääni näyttäen et on olemas vielä hyviäki asioita. Kiitos Milla et olet olemas. I <3 U