IRC-Galleria

Mikäs tämmöinen juttu nyt on?Kauhee häly tullut tästä päiväkirja hömpötyksestä,joten kaipa sitä jotain outoa vois alkaa nakutteleekin periaatteessa tänne.Periaatteessa monologiaa itseni kanssa ja jotain sielun paloa tai tilitystä elämäntilanteesta riippuen.Jokainen tuomitkoon omantuntonsa pohjalta.Kieliasua ei ehkä aina ole korrektia ja Yhdys-sana-hillerit repii varmasti perseensä kun lukee näitä sepustuksia,mutta kuten kaikki kunnollinen ja proosallinen hengentuotos,niin tämäkin herättää tiettyjä tuntemuksia lukijassaan....Hmm.Kello on nyt 18.08 ja ulkona sataa lunta.(aika korni alku) Täytyy kyllä sanoa,että vain luoja tietää,mutta en ole pitkään aikaan tuntenut oloani näin piestyksi.Niin fyysisesti kuin henkisestikin.Pähkinän kuoressa voisi sanoa,että liikaa on tapahtunut,liian nopeasti,liian lujaa.Kolotus alaraajoissa ja ohimossa kyllä menee ohi,mutta haavat,mitä ympäristö repii toiminnallaan onkin erilainen konsepti kohdata itsensä konkreettisella tasolla.Päällimmäinen tuntemus on kiukku omasta riittämättömyydestä hyväksyä aikasempia tekojaan,ja toisaalta pelko tulevasta.Mutta jotta tämä ei nyt olis pelkkää ruinaamista ja sentimentaalista itsesäälissä rypemistä,täytyy sanoa,että ilman lähimpiä ihmisiäni en olisi välttämättä täysin kykenevä suoritumaan kunnialla arkielämästä eteenpäin.Vaikka paskaa sattuukin,maailma ei pysähdy sen tähden.Kaikenlainen kokemusmaailma luo ihmisestä kestävämmän kokonaisuuden ja opettaa ajattelemaan laaja-alaisemmin ja hyväksymään erilaiset ilmiöt ja kanssaeläjien rakentavat mielipiteet.Ainakin luulen niin.