IRC-Galleria

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Penni varsoi kauniin tammavarsan 16.6 laitumelle keskellä kirkasta päivää.

Oli sekin varsinainen sirkus... :) Oli pojan syöttö aluillaan ja Pete joutu sit lähtee laitumelle ponin luokse ja minä ikkunassa syötän poikaa ja annan puhelimessa Petelle neuvoja...hih...oli kyllä hermo kireellä... :) Toinen ihan innoissaan kyselee, että katkaisenko napanuoran, vedänkö supistusten tahtiin varsaa ulos, kalvo on ehjä mitä teen... :)
Vaan kaikesta selvittiin ja nyt nuo kaikki kolme ovat laitsalla ja Peetu neljäntenä vahtii ettei noi ketut vie hänen laumastaan ketään.

On ollut surua ja murhettakin. Nyt kaikki näyttää valoisammalta vaikka pieni pelko varjostaakin taustalla.
Oltiin pojan kanssa pari päivää Jorvissa tarkkailussa ja tutkimuksissa kun sen jalat veti ihan siniseks kolmeen otteeseen maanantaina. Keuhkot, sydän, veri ja kaikki muutkin oli kuitenkin, onneks, ok. Mitään ei siis löytynyt. Sormia hoidellaan kun on vissiin saanut jostain bakteeritulehduksen.
Mutta ei nyt muuta, iskä ja poika huutelevat apua...mitä lie taas keksineet... ;)

Sillä sanalla vois kuvailla tän hetken fiiliksii. Vois istuu koko päivän vain tuijottamas toista kun se tyytyväisenä tossa tuhisee. Pahinta mitä tällä hetkellä tiedän on se, että toinen huutaa etkä tiedä mitä tekis. No pikku hiljaa alkaa homma etenee... :) Ilmavaivat, ne pientä välillä kiusaa. Nyt on jo helpottanut huomattavasti ja huutaa vain jos ei ruoka tule tarpeeks nopeest... :) Mutta yks mikä lievittää kun toinen huutaa, on se, että sillä ei tuu vielä kyyneliä. Jos tulis ni mä itkisin varmaan samaan tahtiin... :)

Voiko ihminen muuta näin upeeta saavuttaa elämässään kuin synnyttää oma lapsi?

Synnytys meni hyvin ja nyt kotona voidaan hyvin, kaikin puolin. Koirat on ottanu tulokkaan hyvin vastaan, hevosia oon kerenny hyvin hoitamaan ja untakin oon saanu...vain ei imetys ota onnistuakseen. Se harmittaa.

Ja yhden tärkeän jutunkin olen onnistunut tekemään...tosin hivenen liian myöhään lapsen sikiö-vaiheen kehitystä ajatellen... Tupakkaa en ole polttanut vähän reilu kahteen viikkoon! Jee! Oon tosi ylpee itestäni jos vaan jatkan samaan malliin...Petenkin sain lopettamaan tupakoinnin. Nyt yhdessä kärvistellään ja molemmilla käy varmaan mielessä noi neljä kartsaa röökii vaatekomeron hyllyllä päivittäin... ;)
Jatkamme yritystä... :)

Penni karkas kolme kertaa O.C:n aikana...onneks näin kuitenkin parhaimmat kohat... :)
Molliskin yritti samasta, mutta heikolla menestyksellä... ;) Oli poni vissiin hinkatessaan nostanu yhen tolpan maasta ja venyttäny lankkua väärälle puolen ja näin tuli rako mistä mennä syömään sitä kuuluisaa vihreämpää aidan toiselle puolelle... ;)
Ja kun aamulla on lohjalle lääkäriin meno niin oli pakko tehä yötä myöten uutta viritystä.
Just saatiin sähkölangat, yms kiinne ja Mollis ottikin jo tälliä... :)

Pete tukossa ja hemmo riehuu, öitä!

Vesipumppu käy yksinään-->joku siis käyttää vettä ja keittiöst kuuluu äänii...
Joka kämpäs on kummituksii, ainaki niis mis me ollaan Peten kans asuttu. Pitäskö muuttaa takas äipän ja iskän luo...?
Heh, sinne härdelliin mua ei enää saa... ;)
Iskä oli ostanu Artulle tänään crossi-mopon, käy kateeks...vaan on meijänkin lapsella varmasti samat etuudet sit joskus...oonhän mä aina ollu isin tyttö... :)

Peten muuttunut veroilmoituskin piti viedä postiin...pitäskö äkkiä hurauttaa vasta katsastetulla opelitskilla viemään se ennenku jään kiinni varhaisesta dementiastani...? Vaan kaippa se on huomannu jo senkin... :)

Illat supistelee ja Pete hermona kun ei tiedä millon lähetään. En tiedä minäkään...

Jaah, ottasko pollet jo sisään? Täytyy miettii... :)

Kuulostipa kivalta otsikolta... :)
Odottelen tässä Pennin ja mun maha-asukkien syntymistä. Odottavan aika on pitkä. Hitto kun ei kukaan oo voinu sanoo tarkkaa päivää koska nää syntyy. Oliskos hippasen helpompaa suunnitella kaikkee?

Hevosista lähtee järjetön määrä karvaa, mutta kun ei pysty niitäkään harjaamaan kun alkaa heti supistelemaan tai jalka kramppaa, yms. Oon kyllä hampaita purren yrittäny niitäkin rapsutella.

Koirat on ollut nyt viikon päivät yötä myöten ulkona. Kyllä tykkäävät. Luita ja yö-eläimiä nurkat pullollaan ja saa vahtia pihaa. Peetu ei edes suostu tulemaan enään iltasin sisällä käymään, sitä kyllä ihmettelen kovasti. Aamulla eivät nouse edes tervehtimään kun hepat haetaan ulos, makaavat ja kattelevat. Peetun karvatupentulehduskin parani parin lääkekuurin jälkeen, onneks.

Pete fiksailee ooppelia ja mä yritän pestä vimosia vauvan vaatteita, harmittaa kun tossa "uudessa" koneessa ei oo sitä puol koneellista-vaihtoehtoo.

Eiköhän tää tästä.

Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

Viikkoja 30+2 takana...kohta tuleepi uus asukki...vähäks jännää... ;)

Mollis karkas isukilta lauantai-iltana kympin jälkeen ku haki niitä sisään... :) Kävi laukkailemas tuol kilometrin pääs ja tuli vastaan ku ajeltiin ettimäs sitä... :) Pitäsköhän hommata sille se vakuutus...? ;)

Jaah, ei oo muistaakseni muuta tapahtunu...ainakaan mitään kovin erikoista...lastenhuoneeseen ollaan kalusteita hommattu ja yritetty kämppää siivoilla. Hemmetin kusijalka (pekko) ku joka aamu on kuset jossain...

"Myydään hyvään kotiin suomen lapinkoira 2.v, haukkuu jänistä (ja kaikkea muutakin)"

Heido!

Kävin tossa hakemassa heppoja sisään ja Mollis oli taas tapansa mukaan kuskaillu riimunnarua pitkin tarhaa...jouduin ettimään sitä kännyn lampun avulla ni sitäkös tää yks smöllis pelkäs... ;) Hyppi ja pomppi ku mikäkin seinähullu ainaku valo heilahti.
Voi että sitä elämän menoo ja tietty se lukko oli sit jäässä ja jouduin kikkailee kahen pollen ja kaksinkerroin olevan narun kans...ja kun se yks oli sit viel ihan tohkeissaan... ;)
Ja kun minä en turvallisuudesta mitään ymmärrä niin molemmat talutetaan yhtä aikaa sisään ja vain toisella on naru ja tietty se koira pyörii jaloissa...tai ainakin jahtaa kissaa... ;)

Maha hivenen kipeä...näitten harjotus-suppareiden ei pitäny sattuu...? Mutta kun ei tuu koko aikaa ni en huolestu...

Mitä ihmiset tekee kun puoliso on töissä? Odotan kultaa kohta kotiin saapuvaksi, odottavan aika on pitkä......en osaa tehä yhtään mitään kun Pete on töissä. Masentavaa.
Mahaan alkoi sattumaan, vissiin niitä harjotus supistuksii. Odotan, et kulta tulee niin pääsee hevosetkin sisään. En uskaltanut lähtee ottaa niitä sisään yksin kun käveleminen tuntuu nyt aika pahalta. Noh, kaippa tää tästä... :)