IRC-Galleria

Kaaduin tänään ja satutin keskisormeni. Millä ilveellä sitä nyt voi enään viestiä ihmisten kanssa visuaalisesti?

Onpas tänään ollut valtavan hieno päivä. Tosin kello on vasta puoli kolme, joten kaipa se ehtii muuttua yhtä kurjaksi kuin muutkin päivät.

Tänään minulta uhattiin katkaista jalka, jonka jälkeen kehotettiinkiin käymään proteesiteknikon luona ensi viikolla. Joskus on kivaa olla minä.

Tänään hoksasin jotain todella outoa. Osaan yhdistää Nimen Martina Aitolehti tiettyyn naamaan, ja tiedän millainen tatuointi tuolla henkilöllä on. En kuitenkaan tiedä miksi hän on niin tunnettu.

Voi että mikä joululahja.... närästys!

Kuten eilisestä merkinnästä varmaan kävi ilmi, fanitan vanhoja Universalin kauhuelokuvia. Jopa Monster Legacy Collectionissa muistettiin mainita että kyseiset elokuvat innoittivat Van Helsing-elokuvan. Tietenkin kyse on vain Universalin buffauksesta, mutta ajattelin että kyllähän sen leffan voisi katsoa, kun se nyt tulee telkkaristakin. En juurikaan odottanut mitään, mutta ajattelin sen olevan edes hauska sarja erilaisia viittauksia ja fanikamaa, vähän niinkuin vanhat monihirviörahastuselokuvat. No elokuva on nyt kestänyt noin 40 minuuttia, ja sen sijaan että katsoisin sitä, kirjoitan IRC-gallerian päiväkirjaan.

En ymmärrä miten joku on saanut tehtyä noin uskomattoman huonon elokuvan. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen tuntui että elämä on liian lyhyt sellaiseen, ja ennemmin seuraisin vaikka hiusteni päivittäistä kasvua. Pahempaa, ennemmin katsoisin vaikka Plan 9 From Outer Spacen (tähän mennessä useiden yritysten jälkeen olen onnistunut katsomaan sitä vain 40 minuuttia, tyhjää seinää olen joskus tuijottanut pari tuntia...), tai vielä pahempaa Saw 4:n. Van HElsing on niin huono, että se saa Roland Emmerichin "mestariteokset" (esim Day After Tomorrow) vaikuttamaan ihan oikeilta elokuvilta. Mikä järkyttävintä, näyttää siltä että se jopa oli melko suosittu. Ainakin Subilla sitä mainostettiin kuin maailmanloppua Vartiotornissa. Itseasiassa se on niin uono että mieluummin lukisin Vartiotornia kuin katsoisin Van Helsingiä.

Tulis sitten ostaneeksi Universal Monster Legacy Collectionin, jossa on Neljä DVD-kokoelmaa(Draculat, Frankensteinit, Wolf Manit sekä Muumio, Oopperan Kummitus, Mustan Laguunin Hirviö ja Invisiblee man, joista vain kahta viimeistä en omistanut ennestään, ja kolme ensimmäistä elokuvasarjaa minulla oli jo täysin samoina bokseina), ja pienet patsaat Draculasta, Frankensteinista ja Susimiehestä (jotka siis näkyvät kuvassakin). No se että käytin vähän rahaa ostakseni jotain joka oli suurelta osin samaa roskaa jota jo omistin, ei vielä tee minusta kovinkaan nörttiä, ei edes niiden patsaiden vuoksi mutta se mitä huomasin patsaista, tekee.

Kuten kuvastakin näkyy, on Frankenstein patsas hieman pitempi kuin muut. Tämä on vastoin kaikkea järkeä, sillä Borin Karloff, joka näytteli Frankensteinin hirviötä (ja jonka nimi on myös patsaassa) oli suurin piirtein minun pituinen, eli vähän vajaa 180 cm. Lon Chaney Jr (susimies) ja Belà Lugosi (Dracula) taas olivat huomattavasti pitempiä, itseasiassa molemmat n. kymmenen senttiä pitempiä kuin Karloff. Lugosin kohdalla tämä näkyy melko selvästi esimerkiksi Son Of Frankenstein elokuvassa, jossa tämä kulkee selkä kyyryssä Frankensteinin hirviön vieressä (edelleen siis Karloff) ja on silti tätä pitempi. Että tällaista tällä kertaa. Kun keräilyesineitä tehdään, niin tuollaisiin pikkutekijöihin pitäisi kiinnittää huomiota, sillä jos minäkin huomaan kyseisen lähestulkoon epäkohdan, niin miten sitten joku tosinörtti?

P.S. Toki kyseessä on vain rintakuva, joten se kai jotenkin voidaan antaa anteeksi, mutta se olisi helpompaa, jos kaksi muuta olisivat erikokoisia.

Voi miten tylsä ja ykstoikkoinen päivä. Kuka tällaisia lauantaipäiviä oikeasti jaksaa?

Tänään oli hyvä päivä. Kaikkihan tietävät että hyvä päivä on sellainen joka alkaa puhelimisen soimisella kahdeksan aikaan. Mikään muu ei saa aamua niin mukavaksi kuin kaveri joka putkasta päästyään soittaa kyytiä kotiin (Heinolasta, ei tietenkään yhtään lähempää)!

Loppupäivän kruunaakin sitten kotona murjottaminen ja pakkaamisen miettiminen (hemmetin Kuusamo, pitääkö siellä kaiken olla niin kaukana ettei voi päivittäin kauppaan pistäytyä!)

Hetkinen... noin niinkuin kirjotettuna toi vaikuttaakin aika kamalalta päivältä. Että pitääkin kaikki kestää!

Vietin tänään päivän biitsillä. Kyseessä oli Kelventeen isobiitsi. Aurinko paistoi ja sai istuskella jututtamassa rannan sekalaista seurakuntaa. Aamuherääminen ja mukana kulkenut laukullinen byrokratiaa muistutti ikävästi siitä tosiasiasta että siellä piti tehdä töitäkin.

Keväällä minulla oli tarve saada kesäksi työharjoittelupaikka, jotta saisin kasaan kuusi ylimääräistä opintoviikko, voidakseni valmistua koulusta ajoissa. Paikka löytyi metsähallitukselta, ja kokonaisuus riittää n. 10-12 opintoviikkoon (mukaan ei ole laskettu toukokuuta, joka on käytännössä samaa jaksoa). Eli ei pahempi juttu. Työ on ihan kiva. Kuljeskelen metsähallituksen veneellä (niin kaikki veneen omistajat leuhkikaas nyt sillä kuinka saatte ihan itse maksaa polttoaineenne, toiset kruisaa valtion laskuun) Päijänteen kansallispuistossa tekemässä jotain mukatyötä ja juttuamassa ihmisten kanssa. Hienompi nimitys tälle on kävijätutkimuksen tekeminen ja sen yhteydessä puistoluonnon valvominen.

Tänään oli ensimmäinen päivä kävijätutkimusta, ja paikkana oli Hinttolan hiekka, jossa istuskelin klo 14:stä klo 19:n. Homman varjopuoli tuli esiin jo ekana päivänä. Hinttolan hiekan suosiosta huolimatta siellä ei ollut tuona viitenä tuntina ketään. Ei siis KETÄÄN!! Tämä siitä huolimatta että paikalle oli pystytetty teltta, ja vielä viikkoa aikaisemmin paikalla oli muutama äijä loisimassa (eli asustelemassa pitempään kuin puiston säännöt sallii). Teltan pystyttäjä taisi olla vähän matkan päässä veneellään kalassa, sillä kyltti teltan luona ainakin sanoi tämän olevan näköetäisyydellä kalassa, mutta yhtään ihmistä ei rannassa näkynyt. Vene kuitenkin oli muutaman sadan metrin päässä koko päivän. Myös juuri saapuessani Elbatar-ristelijä poistui Hinttolan hiekalta. Pelkäsivät kai että Metsähallituksen mies tulee sieltä pilaamaan päivän (eivät tajunneet että siellä saattaakin tulla vain kiltti harjoittelija)

Yritin saada aikani kulumaan polttelemalla kaisloja, siivoamalla vessaa, sahaamalla puuta (urheiluna se on paljon hauskempaa), tarkistelemalla kävijälaskuria, soittelemalla Kempille (ei siis sinne firmaan), tarkistelemalla paikan koordinaatteja gepsistä, laskemalla koordinaatit kartasta (gps kun heittää 5-10 metriä :-), selailemalla nettiä kännykällä, juomalla kahvia (jota en enään viitsisi muuten juoda) sekä muutamalla muulla tavalla. Tylsää kuitenkin oli. Olisi nyt edes joku käynyt siellä (wink wink veneilijöille, käyskennelkää Kelventeellä [ja Hietasaaressa]).

Joskus viiden jälkeen sitten tuli sorsa pitämänä seuraa. Kyseinen sorsa oli melko arka, mutta kolmen metrin päästä sekin tuli syömään keksiä. Puolen tunnin päästä kun tämä sorsa oli lähtenyt, saapui hiukan rohkeampi pari paikalle. Aluksi luulin sorsan vain hakeneen vaimonsa apajille, mutta kun tämä ensimmäinen sorsa tuli hengailemaan paikalle uudestaan, niin tajusin (viimeinkin) kyseessä olevan täysin erillisen parin. Nämä sorsat eivät paljon ujostelleen. Ei ainakaan naarassorsa, jolla ilmeisesti oli kovakin nälkä. Jo ennen kuin olin mitään syötävää antanut, tämä tuli alle metrin päähän vaakkumaan. Heitettyäni pari palaa keksiä, ei sorsaparista enään eroon päässytkään. Sorsat lähtivät seuraamaan vanhanaikaisessa herramiesjärjestyksessä (naiset edellä heikoille jäille ja vaarallisen ihmisen eväitä syömään). Yritin kohteliaasti sanoa sorsille että älkää viitsikö seurailla, kunnes muistin että Kansallispuiston säännöt kieltävät eläinten hätyyttämisen. Vielä lähtiessäni urossorsa yritti uida potkurin alle, mutta tajusi hiukkasen pelätä pörisevää Busteria.

Kotimatkalla ajattelin vielä ajaa Karhunkämmeneen lukemaan mittaria, mutta aallokko Kelventeen länsipuolella oli huomattavasti kovempaa, joka verottaisi vauhtia merkittävästi joten jätin sen toiseen kertaan. Kotimatkalla näin Vääksyssä rankkasadetta, ja jotain sumun ja tihkun risteytystä jouduin matkalla sietämään (muuten kauniin päivän päätteeksi). Komea sateenkaari siitä kuintenkin tuli Asikkalan selälle. Sade/sumu oli niin tiheää ja pienipisaraista, että sateenkaari päätyi veneen laitojen sisäpuolelle. Ihan kiva päätös melko tylsälle päivälle. Ei tarvinnut edes leikkiä ilkeää Metsähallituksen roistoa, joka pilaa loisten kesälomanvieton.