IRC-Galleria

Tuuli. Lempeä ja lämmin. Sellainen on Kissalaaksossa puhaltava tuuli. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat iloisella äänellä kauniissa kesäsäässä. Myös Olavi oli juoksemassa tässä kauniissa säässä. Nurmikko hulmusi ja kukat pöllysivät Olavin pyöriessä mäkeä alas pienenä pallona. Hän oli matkalla hakemaan Mauria ja Tanelia mukaansa. "Taneliii, tule ulooos. Minulla on asiaaaa" huutelee Olavi Tanelin kotikolon ulkopuolella. Mitään ei kuulu. "TANELIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII"! "Mitäh, miksi sinä huutelet täällä? Olin nukkumassa ja näin aivan mahtavaa unta, olin siinä suuri mahtava merirosvo ja olin juuri saamassa kulta-aarteen käsiini kun sinä herätit minut" Taneli vastasi silmiään hieroen. "Vai että merirosvo, mutta hei! Lähdetään hakemaan Mauri ja keksitään jotain hauskaa tekemistä" Olavi ehdottaa tasajalkaa hyppien. "Kyllä minä lähden mukaan, herätit jo minut joten minun on turha enää yrittää saada unta" Taneli vastasi ja suuntasi Olavin kanssa kohti Maurin asuinpaikkaa.

Hetken matkattuaan Olavi ja Taneli tulivat Maurin asuinpaikan luokse, missä Mauri köllöttelikin jo valmiina pihalla, ihmetellen maailman menoa ja nauttien kauniista säästä. "Terve kaverit, mikäs teidät sai tänne ilmaantumaan" Mauri kysyi. "Tulimme hakemaan sinua mukaamme" vastasi Olavi. "Minne olette menossa?" Mauri kysyi kömpien jo ylös tuolistaan. "En ole vielä sen kummemmin miettinyt asiaa, halusin ensiksi hakea teidät mukaan " Olavi vastasi. "Hyvä on, tulen mukaanne, eihän minulla ole täällä kummoisempaakaan tekemistä ja alkoihan tuo tuolissa löhöäminen jo hieman puuduttamaan". Kaverukset lähtivät matkaan ottaen suunnan kohti järveä. Saavuttuaan järven rantaan Olavi alkoi katselemaan ympärillensä, etsien silmillään jotain mielenkiintoista. "Hei katsokaa! Tuolla on vene" huusi Olavi. "Niimpäs onkin, mutta mitä siitä?" kysyi Taneli raapien päätänsä hieman tyhmistyneen oloisena. "Me voisimme leikkiä merirosvoja! Sinähän näit hetki sitten unta kuinka olit suuri ja mahtava merirosvo. Nyt olisi miehistökin kasassa" Olavi ehdotti. "Joo, erittäin hyvä idea" Taneli vastaa riemun kiljahduksin. "Miten me oikein aiomme saada tuon veneen rantaan? Sinne on pitkä matka ja järvi on syvä" kysyi Mauri näyttäen käpälillään etäisyyttä. "Kyllä tämä merirosvomiehistö ratkaisun keksii! Ei hätäännytä kaverit. Pääsemme varmasti veneeseen kunhan hieman katsomme ympärillemme" Olavi vastaa ja alkaa kuumeisesti tutkiskelemaan ympäröivää luontoa. Ei aikaakaan kun Olavi huomaa kallellaan olevan vanhan kuusen järven varrella. "Katsokaa. Tuo kuusi, se on virtauksen varrella. Ja vene on menossa siitä ohi! Äkkiä kaverit, kerkeämme vielä" Olavi huutaa ja lähtee kipittämään kuusen luokse. "Odota, älä mene yksin! Sinun käy vielä huonosti" Mauri huutaa perään mutta Olavi liitää kuin lokki ahvenen luokse. "Äkkiä, meidän on saatava tuo vene kiinni, emme voi muuten olla mitään merirosvoja jos meillä ei ole edes purtiloa" Olavi huutaa ja alkaa kipuamaan kuusen runkoa pitkin kohti virtausta.

Mauri juoksi perästä minkä kerkesi Tanelin pitäessä kiinni Maurin hulmuavista karvoista. Olavi oli jo hyvää vauhtia menossa puolessaväliä kuusta. "Varo! Se kuusi voi olla liukas" huutaa Mauri. "Kyllä minä pärjään, meillä kissoilla on pettämätön tasapainoaisti" vastaa Olavi viitaten kintaalla Maurin varoitukseen. Olavi alkoi jo olemaan kuusen latvassa ja vene lähestyi virtauksen ansiosta Olavia. Veneen ollessa kohdalla Olavi hyppäsi veneeseen. THUMPS! Olavin tassut kastuivat ja vene alkoi pikkuhiljaa vajoamaan. "Apua, auttakaa! Tämä vene on laho. Mitä minä teen en pääse pois" huutelee Olavi hätääntyneenä. Vene alkoi täyttymään vedestä nopeammin ja nopeammin. "Hyppää pois ja ui rantaan!" huutaa Taneli. "En pysty, tassuni on jumissa veneen pohjassa olevassa reiässä. Apua mitä minä teen". Pakokauhu alkoi valtaamaan Olavia. "Meidän on toimittava nopeasti, vene uppoaa kohta ja Olavi mukana ellemme keksi jotain ja äkkiä" Mauri toteaa miettien vimmaisasti keinoa pelastaa Olavi. "Katso! Tuolla on vanha virveli. Joku ihminen on jättänyt sen tuonne" sanoo Taneli osottaen kiven juurta muutaman metrin päässä. "Hienoa Taneli, myyräksi omaat tarkat hoksottimet" toteaa Mauri ja lähtee juoksemaan virvelin luokse. "Koeta kestää Olavi, saamme sinut hetkessä rantaan" huutaa Taneli. Olavilla alkaa olemaan jo tukalat paikat, vettä on kaulaan asti ja etäisyyttä rantaan, missä Mauri ja Taneli ovat pelastussuunnitelmansa kanssa, on melkoisesti. "Osaatko sinä käyttää tuota?" kysyi Taneli Maurilta. "Kyllä, olen joskus käyttänyt. Isoisäni oli kova kalastamaan ja opetti minua siinä samalla" vastaa Mauri tarkistaen nopeasti siiman ja virvelin kunnon. "Äkkiä, minä en saa pian enää henkeä" huutaa Olavi hädissään. Mauri ottaa virvelin käteensä. "Taneli, pois kyydistä ettet lennä vahingossa mukana". Mauri tempaisee siiman painoineen kohti Olavin venettä. "Voi ei, heitit yli" Taneli voivottelee. "Suu kiinni, tiedän mitä teen!" Mauri murahtaa alkaen kelaamaan vimmatulla tarmolla. Siima tarttuu kuin tarttuukin veneeseen. "Kelaa vauhdilla, Olavilla on tukalat oltavat!" Taneli hoputtaa nakertaen kynsiään jännityksestä. "Ole nyt jo hiljaa, tiedän mitä teen" Mauri murahtaa jo hieman kiukkuisena. Vene lähestyy ja lähestyy rantaa vauhdilla. Lopulta Mauri saa veneen rantaan. "Missä Olavi? Ei kai hän vaan hukkunut..." Taneli kysyy jo hieman nyyhkyttäen. "Voi ei, olimme liian myöhässä" Mauri vastaa kyynelten jo valuessa hänen poskiaan pitkin. "Mitä te oikein nyyhkytätte?" kysyy Olavi hölmistyneenä. "Olavi! Me luulimme sinun hukkuneen kun et ollut enää veneessä kun saimme sen rantaan" Taneli vastaa. "Olisin hukkunut ellei siima olisi kiskaissut minua irti veneestä. Virta vei minua hieman alajuoksuun mutta pääsin siitä nopeasti kivelle ja sitä kautta takaisin rantaan" Olavi vastaa kuivaten turkkiaan. Riemu valtasi Maurin ja Tanelin mielen. "Missä olet oikein oppinut käyttämään virveliä?" Olavi kysyi. "Isoisäni kalasti paljon ja opetti minua samalla. Onneksi joku ihminen oli unohtanut tämän tuohon kiven juurelle, muuten olisimme olleet pahoissa ongelmissa" Mauri vastaa hymyn vallatessa hänen mielensä. Pelastihan hänen isoisänsä opit ystävänsä hengen. "Vau, hienoa. Saat opettaa minua joskus käyttämään tuollaista... härveliä?" Olavi vastaa. "Kyllä, mutta joku toinen kerta. Tule, mennään kuivattelemaan äitisi luokse ettet vilustu ja tule kipeäksi" Mauri sanoo. Kaverukset ovat yhtä mieltä ja matka kohti Olavin kotia alkaa.

Kotona äiti kysyy Olavilta: "missäs sinä itsesi noin märäksi olet saanut"? "Ulkona tuli nopea sadekuuro enkä kerennyt sateensuojaan" Olavi vastaa Tanelin ja Maurin nyökytellessä mukana. "Hyvä että tulit pian kotiin, et vilustu ja olen juuri sopivasti leiponut pullaakin. Maistuukos pojille? Olavin äiti kysyy. Maurin ja Tanelin vastausta ei tarvinnut edes kysyä. Syötyään mahansa täyteen maukkaita pullia kaverukset menivät hyvin ansaitulle levolle, ladaten näin akkuja uutta seikkailua varten.