IRC-Galleria

Kännykkäni soi jossain. Ryntäsin etsimään sitä. Se soi jossain vaatekasan pohjalla. Hetken tongittua löysin sen. Alice soitti. Vilkaisin kelloa. Eikös Alicen pitäisi olla tunnilla?!
”Moi kulta,” vastasin kännykkääni.
”Alyssa...” Alice nyyhkytti.
Hälytyskelloni alkoivat saman tien soida.
”Mitä on tapahtunut?”
Hetken kuului vain Alicen nyyhkytystä. Hän yritti selvittää kurkkunsa itkun alla.
”Mut raiskattiin,” Alice sai soperrettua.
”MITÄ?!”
”Niin...”
”Missä olet?” aloin saman tien kerätä tavaroitani. Avaimet, lompakko, housut jalkaan...
”Kotona...”
”Okei. Älä lähde mihinkään. Tulen sinne niin nopeasti kuin pääsen,” hevin hupparin päälleni ja suljin vetoketjun.
”Okei.”
”Olen kohta siellä. Koeta jaksaa hetki, rakas,” sanoin ja katkaisin puhelun. Tungin kännykän taskuuni ja ryntäsin alakertaan. Thomas oli olohuoneessa katsomassa televisiota.
”Minun pitää mennä,” sanoin laittaessani kenkiä jalkaan.
”Minne?” Thomas kysyi.
”Alicelle. Hän tarvitsee minua.”
”Miten niin? Onko jotain tapahtunut?”
”On, jotain todella kamalaa. Kerron myöhemmin jos Alice hyväksyy sen.”
Thomas vain katsoi minua hölmistyneenä.
”Soitan myöhemmin. Moikka,” sanoin ja läksin ulos.

Alice avasi oven. Hän oli itkenyt. Meikit olivat levinneet täysin ja hän näytti muutenkin kamalalta. En osannut tehdä muuta kuin kietoa kädet hänen ympärilleen ja rutistin tiukasti itseäni vasten.
”Kerrot kaiken kun kykenet siihen,” sanoin vain.
Alice purskahti itkuun. Suljin ulko-oven ja menimme Alicen huoneeseen.