IRC-Galleria

Etelästä purjehtii ilmavene. Kaskelotti kuuluttaa "Verstaalta kumpuaa, veistos on olemassa!" Frank-Apina itkee, mutta minä nauran. Hah hah haa!

:)

Taivaalta putosi vene. Mau'n meni sinne tapansa mukaisesti istumaan. Hän porasi reijän sisäiseen elämänvoima mysteriaansa ja sieppasi sieltä itsellään kiisseliä illallistarpeiksi. Kuu mollotti taivaalla. Kohta puolin, muuan Hepokatti Helvetistä rankaisi veneessä istuvaa paranoidia luumukasaa etelämmäksi. Joe Subaru kerran sanoi "Jos kiven alla on copacabana, minä olen se, joka vatsassasi kiertää. Asteitta en." Ennen tätä kuitekin viimeisen kuunnousun profeetat kokoontuivat luovuttamaan eduskunnalle kärkkään mielipiteensä öljyvarojen mediaseksikkyydestä. "Eiiiiiivittuuuuuuu!"

ERKKI! Vanukas valuu sormenpäistä, en voi estää, en kestää. Panen purkkiin, keitän loput. Ravaan raviradalla rauta-aikaan. Hormoni osuu hermooni, ei! Hermoni on mormoni! Materiaali Marmori, ruotsin mummo murmuri. "Se on hurmuri, eikä imuri." Vanukas valuu näistä, sormenpäistä, perutuista häistä. VÄISTÄ! Eikö olekkin etäistä? Puhutaan säästä eikä säistä. Haavi auki, kalat kappelin lattialle. Kaikelle pyhälle olevalle. Kalle? Katolle kaltevalle Kalle kappelin kalojen alle. Kaloille kelpaa, mutta entäs kalalle? Vanhalle valalle? Ei kai kalalle ole rakas nalle?

Olen seitsemän kirahvia, kaulat vastakkain.
Tänään rakennan siis teille sillan, jota pitkin kävelette kuuhun pitämään hauskaa.
Kuu ukot, oviin lukot. Olette alkupalat.

K H
A O
N M
N O
I T
B R
A I
A B
L A
I A
L
I

Wolf sekoitti sulaa wolframia ja nestemäistä typpeä, mutta eihän siitä mitään tullut, hullut.

Yhden käden sormet,
niillä voi laskea nukutut tunnit.
Sitäpaitsi nukkua ehtii krapulassa.
Päivä käyntiin kahvilla.
Mäkkärin kautta alkoon.
Autolla autoa pidemmät matkat
ja tupakka suussa matkat yleensä.
Telkkarista sisältöä elämään.
Baarista hankin ystävät,
tupakalla identiteetin
ja alkoholilla tulee sosiaalinen puoli esiin.
Grillin kautta kotiin nukkumaan.

Mäki se on alamäkikin,
ja liikettä on putoaminen.
Maku ennen kaikkea.
Pitäähän sitä elämässä makua olla
sen vähän mitä sitä kestää.

Kosovolainen ihmisäyriäinen Tszchjit oli epätietoinen sijainnistaan ja kalsareidensa alkuperäisestä maahantuojasta. Lapussa luki made in China. Saatanan kommarit. Kuka tuo kiinalaisia kalsareita maahan ja kuka purjehtii sellaiset jalassa? Vastauksena veden alta nousi esiin valtava rapukastikeleijona. "Hyvää päivää! Mitä saisi olla?" leijona kysyi. "No katoppa itteäs peiliin ja kysy sen jälkeen uusiks." Leijona muuttui kaasuksi, johon Tszchjit tukehtui. Viimeiset sanat "Voi veljet, olen marenkia!" huulillaan jäi historiaan galaktisella asteikollakin tunnettu pseudoastrologi.

I'm sailing this stormy sea
Searching for the most violent vortex
To swallow and mesmerize me
I am intoxicated by the rain
And how the waves lash this vessel
Sinking towards the seabed
I enjoy every second of it
How I wish there was no bottom

Savuke sormissani
Humallun sunnuntaista
Ja käteni tärisevät kylmässä

Henkäys kerrallaan
Kertaan menneet
Ja puhallan ne historiaan

Savuke ystävänäni
Antaudun hiljaisuudelle
Ja viikko vaihtuu toiseen

Jarmo Pekanmaa oli muinaisessa, pölyisessä holvissa lukemassa kirjoituksia, jotka olivat muinaisia, pölyisiä. Koko holvin kirjoitukset olivat saman henkilön teoksia ja niissä toistuivat samat teemat. Elämän tärkeys ja maailman tarkoituksenmukaisuus. Jarmon ohimoita kiristi hänen lukiessaan näitä tekstejä. "Miten niin kaikki elämä on tärkeää? Miksi se olisi?" Jarmon mieli teki kovasti töitä, jotta voisi kehittää elämän tärkeyden kiistävän tai vähintäänkin kyseenalaistavan argumentin, ihan vain objektiivisemman maailmankuvan luomiseksi. Jarmoa kovin ärsytti, kun hän huomasi miten vaikeaa se oli. Mitä syvemmin ja pidemmälle Jarmo asiaa pohti, sitä hankalammaksi se hänelle tuli. Sanat alkoivat menettää merkityksensä, eikä hän enää oikein itsekään ymmärtänyt pohdintojaan. "Jos jokin on tärkeää, sen on oltava tärkeämpää kuin jokin muu. Mikä tekee jostakin tärkeää? Mitä tärkeys on?" Jarmo päätyi tarkoituksenmukaiseen maailmankaikkeuteen. "Jotta jokin on tärkeää, sillä täytyy olla merkitys!" Jarmo raapi päätään ja hänen otsansa hikoili, samalla kun hän käveli levottomasti edestakaisin holvissa. Sitten Jarmo kuitenkin tajusi "ainiin.. Merkityshän on ihmisen omaa keksintöä!" Epäilys ja pelko valtasivat äkkiä miehen mielen. "Onko millään siis oikeasti merkitystä? Onko tällä maailmalla mitään tarkoitusta? Kuka ihminen on antamaan jokaiselle asialle oman paikkansa universumissa?" Jarmo muisti jotain ja alkoi kaivaa aikaisemmin avaamistaan kaapeista artikkeleita, joita oli aikaisemmin tutkiskellut. "Jotta olevasta voi olla tietoa, on se ensin havaittava ja ainoa havaitsija tässä maailmassa, olen minä. Ihminen käsitteidensä kanssa." Jarmo pillahti vauvamaiseen itkuun.