IRC-Galleria

Okei, enhän minä näihin vastaile mutta kun esuka innostui ja sitten minä innostuin ja sitten kosmos sanoi pözöng.

...Vuosi on lopuillaan, joten kerrataanpa kuluneen vuoden '09 tapahtumia.
IHMISET
1. Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - työkaverit
2. Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - kenties mieleton tai isoveljeni
3. Tapasitko uusia ihmisiä? - reilusti
4. Riitelitkö usein? - yllättävän vähän
5. Rakastuitko? - en tiedä...
6. Petyitkö ihmisiin? - harvoin, mutta sitäkin ikävämmin
7. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - ehkä, mutta se kai olisi ollut aikaa pois jostain muusta
8. Suutelitko jotakin henkilöä? - ei pelkoo

1. Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä? - kyllä se lienee vihdoinkin hoitoon pääseminen noiden kirottujen kipujen takia
2. Oletko muuttunut jotenkin, miten? - sairastunut yhä pahemmin ja toisaalta alkanut tervehtymään
3. Haluaisitko muuttaa jotain? - vaarallinen kysymys
4. Oletko oppinut uutta? - työhommia sekä yhtä ja toista itsestäni
5. Kadutko jotain? - ei kai sitä muuten voisi sanoa elossa olevansa
6. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - voe tokkiinsa
7. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - jälkiviisaus on eksakti tiede
8. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - en, jos se olisi yksi uusi päivä vähemmän
9. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - tokkopa tuolla olisi kokonaiskuva parantunut

1. Matkustelitko? - peräti Irlannissa asti, harvinaista minun työnarkomanialle
2. Ulkomailla vai kotimaassa? - sekä ja että
3. Kävitkö festareilla? - eipä noissa tule käytyä
4. Jokin surullinen asia? - työkaverin kuolema
6. Miiteissä? - juu
7. Rannalla? - juu, mutten julkisella
8. Parhaat muistot? - kun sain vohvelin Animeconissa (ihan lahjana. ihan oikeesti!)
9. Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - kun sen on saanut elää, sopii olla tyytyväinen
10. Oliko paras kesä? - ainakin kovin, kovin erilainen (which is nice)
11. ...Jos ei, miksi? - vastaukseni on jyrkkä ehkä ja se on lopullinen
12. Millainen tulee ensi vuodesta? - energisempi!

SOSIAALISUUS:
Onko sinulla seurustelukumppania? - ei, mutta toivoa saa
Ovatko vanhempasi yhdessä edelleen? - juu, ihme kyllä
Onko sinulla monia hyviä ystäviä? - ei montaa, mutta sitäkin tärkeämpiä
Entä kavereita? - näitä on
Onko sinulla vastakkaista sukupuolta edustavaa kaveria/ystävää? - kuka ny jotain sukupuolia laskee
Onko sinulla lemmikkejä? - ei
Haluaisitko pikkuveljen tai -siskon? - isoveljessä on tarpeeksi pelättävää
Oletko usein stressaantunut/jännittynyt jostain? - joka kerta kun pitää lavalla esiintyä, silti rakastan sitä hommaa
Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? - toki
Tuntuuko usein, ettei enää jaksa? - ei nyt usein, mutta onhan sitä huonoja päiviä
Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? - päivä päivältä enemmän

CRUSH:
Oletko ihastunut? - toivotaan!
Tietääkö ihastuksesi että tykkäät hänestä ? - kun en tiedä vielä itsekään
Mikä hänestä tekee niin ihanan ? - eiköhän toisen ihmisen kyky välittää ole jo itsessään mahtavaa
Tiedätkö pitääkö hän sinusta? - enpä ole moisen selvittelystä stressannut
Milloin viimeksi ajattelit häntä ? - tuon tuosta

FRIENDS:
Onko sinulla sellaista ystävää, jolle voit kertoa kaikki huolesi? - on
Omistatko parasta ystävää ? - en kehtaisi laittaa paremmuusjärjestykseen
Voisitko elää ilman ystäviä ? - ei o laumaeläimelle helppoa
Oletko koskaan haukkunut kavereitasi päin naamaa? - joskus, vaan harvoin
Oletko tehnyt kavereidesi kanssa tyhmiä juttuja, joita olet katunut jälkeenpäin ? - ehdottomasti
Kenen kanssa kavereistasi vietät eniten aikaa ? - enpä tässäkään paremmuusjärjestyksiä tue

MILLOIN VIIMEKSI:
Pesit hampaat? - puol tuntia sitten
Halasit jotain? - viikonloppuna
Silitit jotain eläintä? - en kait koskaan (ellei kaktuksia lasketa)
Hämmennyit? - päivittäin ja useasti
Poltit tupakkaa? - jos sikari lasketaan, viitisen vuotta sitten
Surit? - juuri äsken
Itkit ilosta? - eilen
Itkit jonkun eläimen takia? - pari tuntia sitten kun naapuri pihalla koiraansa kiusasi

SEKALAISTA:
Mitä lukee ensimmäisessä tekstiviestissäsi? - "hei suomen yrittäjien jäsen, osta ylihintaisia hakemistopalveluja..."
Kenen sängyssä nukuit viime yön? - omassa (ja oikein päin!)
Lempielokuva? - Steven Seagalin koko tuotanto!
Paljonko sulla on rahaa tällä hetkellä? - aika paljon, kun juuri auton myin - mutta uusi pitäisi ostaa ja siihen menevätkin
Lempiurheilulajisi? - pesäpallo, mutta vain pelatessa, katsominen on tylsää
Mitä et malta odottaa? - hyvää ruokaa
Millon viimeksi näit äitiäsi? - viikko sitten
Mitä söit eilen illalla? - älä kerro kenellekään, mutta juustoa ja punaviiniä
Katso vasemmalle mitä näät? - television
Minkä vaatteen lainasit viimeksi joltain? - isältä kravatin
Millä sivulla datailet useimmiten? - aamulehden blogit
Onko sulla kasveja huoneessasi? - parvekkeella olis
Sattuuko sua mihinkään tällä hetkellä? - melkoisen pitkä litania, mutta kivut ovat jo kestettävällä tasolla
Milloin viimeksi olit tosi järkyttynyt? - eilen

TÄNÄÄN:
Mitä teet nyt? - rakastan kaapista löytämääni vm-1985 näppäimistöä
Mitä teet myöhemmin? - katson por^H^H^Hanimea ja nukun
Mitä olet tehnyt tänään? - töitä, firman pikku/iso/välijouluruokailua, tavaroiden kantamista, huoneen uudelleenjärjestelyä ja huutamista puhelimeen
Mitä sulla on päällä? - vähemmän kun kehtaan sanoa
Mitä olet syönyt tänään? - pitkän kaavan mukaan The Grillissä

HUOMENNA:
Millainen päivä huomenna? - töitä ja ensitapaaminen personal trainerin kanssa
Mitä suunnitelmia huomiseksi? - kokea jotain yllättävää
Mistä et pidä huomisessa? - pummilla matkustaminen on vähän ikävää

Bloggaamisen ensiyritykseni täällä näkyy jääneen lyhyeksi lääketieteellisistä syistä. Kunnes lääkäri päästää takaisin tietotekniikan pariin, pysyn pimennossa. Puhelinterrorismin uhriksi nimeän kuitenkin mieluusti itseni, sen käyttöä ei ole kielletty. Eipä se minun numeron etsiminen vaadi kovin suuria salapoliisin taitoja, että rohkeasti vaan pirauttelemaan jos asiaa tulee. Tekstiviestejä en kuitenkaan edelleenkään osaa käyttää.

Sen verran on pakko todeta, että animehöröilystä johtuva tai muukaan stressi ei ole kyseessä, ihan itsensä telomisen kategoriaan tämä menee. Todennäköisesti nimeäisin tämän Tietoenator-oireyhtymäksi, eli fyysinen rasitus joka johtuu saman työn tekemisestä moneen kertaan aivan turhaan. Se taas johtuu siitä, että jotkut tietotekniikkafirmat eivät vaan osaa. Jahka tämä ERP-projekti saadaan päätökseen, en kyllä enää koskaan rupea tuollaiseen projektiin. Ainakaan ennen ensi kertaa.

Tarinan moraalinen opetus? Rehellinen työ on pahasta, se tekee parhaista harrastuksista uhreja.

Jätänkin teille enää tutun arvoituksen, jonka ratkaisija oppii päivän mietelauseeni:
a)I'LL be back
b)I'll BE back
c)I'll be BACK

Olen tainnut itsekin joskus voivotella nuorten sisä- ja medialukutaidon puutetta. Parodian toteuttaminen on joskus yllättävän vaikeaa, kun asiaa ei lueta avainsanojen välistä. Toissapäivänä kuitenkin opin, että ongelma ei ole suinkaan nuorten yksinoikeus eivätkä nuoret ole edes taudin pahimpia uhreja. Eduskuntatalon portailla, kuunnellessani eri eduskuntaryhmien edustajien kommentteja sensuurilaista, huomasin että hehän ovat pihalla kuin lumiukot. Heidän kognitiivinen toiminta lakkasi sanaan "lapsiporno", jonka jälkeen edes heidän nenän edessä esitettyjä puheita ei kuultu. Puolueet, joita luulin fiksuiksi, menettivät uskoa minun ja varmasti monien muidenkin silmissä.

Mielenosoituksen tarkoitus oli mielestäni ennen kaikkea vastustaa tehottomia toimia, samalla vaatien tehokkaita. Haluttiin osoittaa, että netin rikollisuus ei ole nopeasti korjattavissa oleva ongelma, vaan vaatii paneutumista ja pitkäjänteisyyttä. Nuoret, joiden oikeusministeri Brax pelkäsi jääneen demokratian pimentoon, ottivat esille vakavan asian ja antoivat trendipolitiikalle kylmää kyytiä. Rikolliset eivät sensuuria pelkää - sanomaa ei voinut olla kuulematta, mikäli korviaan viitsi auki pitää. Jos kuunteli pidemmälle, kuuli myös asialliset perusteet sekä äänensävyistä nuorten aidon huolen. Nuoret kysyivät valtiovallalta, miksi rikollisia pelätään eikä heitä vastaan toimita. Nuoret eivät saaneet asiallista vastausta kuin yhdeltä kansanedustajalta.

Olin positiivisesti yllättynyt kun huomasin ehdotukseni loppupuheeksi kelvanneen. Ryhdyin itsekin miettimään sanojani vielä tarkemmin. On vaikeaa, niin kovin vaikeaa vaatia tällaisen vakavan asian edessä asiallista ja kiihkotonta keskustelua. Erityisen vaikeaa on myöntää, että lainsäädännössäkin voidaan tehdä virheitä. Silti, sanoissani esittämät vaikeat kysymykset vaikeiden asioiden äärellä pitää kysyä ääneen yhä selvemmin, yhä useammin. Onko valittu keino paras keino ongelmaa vastaan? Onko se tehokas, toimiiko se? Voisiko samoin resurssein toimia tehokkaammin? Mitä lieveilmiöitä keinon käytöstä on? Onko valittu keino kestävällä pohjalla ja auttaako se ongelmaan pitkäjänteisesti?

Ratkaisuja on kaksi. Joko ministeri Linden, jonka vastuualueella asia on, myöntää edellisen hallituksen väsäämän lain tehottomaksi. Sitten hän ehdottaa siihen suunnattujen varojen suuntaamista kansainvälisen poliisiyhteistyön ja kansainvälisen ruohonjuuritason työn lisäämiseksi, todeten samalla että vain näillä toimin vakavalle ongelmalle voidaan todella tehdä jotain. Tai sitten suojellaan selustaa ja heitetään miljoonia lahoavan talon kasassa pitämiseen sinitarralla, jolloin virhettä ei tarvitse myöntää, mutta ei tuloksiakaan tarvitse odottaa. Ensimmäisen option valinta edellyttäisi ministeriltä voimaa ja aitoa poliittista tahtoa.

Surullisinta on, että ministeri Lindenillä on media hallussaan ja kansalaisia on äärimmäisen helppoa pelotella vaikeilla asioilla. Epäonnistunutta linjaa voi jatkaa ilman pelkoa laajasta kritiikistä median taholta. Toivottavasti ministeri kuitenkin tietää, että hän on syytämässä valtion rahoja maailman pahimpien rikollisten tukemiseksi - vain oman imagonsa suojelun nimissä. Jos ei muuta, toivottavasti hän edes häpeää.

Vaikka Tampere Kupliissakin pitäisi kuulemma paneloida, on väliin ilmestynyt jotain muuta tekemistä.

Tuija Brax totesi viikko takaperin Aamulehdessä (http://aamulehti.fi/uutiset/kotimaa/70564.shtml) suomalaisen demokratian laskusuhdanteesta kovaa asiaa. Päivä päivältä tätä ymmärtää paremmin, kun katselee fiksujen päättäjien toimia. Inhimillisellä tasolla ymmärtää, että tietoyhteiskunta, Internet sun muut ovat jotain niin suurta ja tuntematonta, että JOTAIN pitäisi tehdä, vaikka vanhemman polven kansanedustajalla tai ministerillä ei olisi pienintäkään tietoa aiheesta. Tiedon puute ajaa yleensä huonoihin päätöksiin, kuten hutiloidun nettisensuurin kanssa kävi.

Itse kullekin tulee elämässä vastaan vaiheita, jolloin edessä on mahdottoman tuntuinen ongelma. Siitä eroon päästäkseen ihminen laiskana olentona etsii oikopolkuja, porsaanreikiä ja mahdollisuutta paeta vastuuta. Monelle tulee riittävän hyvä olo siitä, että asialle teki jotain, vaikka se jotain olisikin vain ongelman lakaisu maton alle. Poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta ei ole aivan tuulesta temmattu. En itse voikaan suoraan syyttää nykytilasta ministerejä yksin, vaan koko valtiohallinnon rakennetta, jossa tietotaito on jäänyt 80-luvulle. Tietoa on kyllä tarjolla, mutta nykyisen asiantuntija-aseman pitäjät eivät ole halukkaita luopumaan asemastaan. Ja tätä kautta Braxin toteama ongelma taas toteutuu: nuoret, jotka kuitenkin tietävät Internetistäkin yhtä ja toista, eivät saa ääntään kuuluville. Pahimmillaan heidät nauretaan lyttyyn ja jopa häpäistään valtamediassa.

On mahdollista, että ensi tiistain rullattua ohi, nimimerkki huolestunut perheenäiti voivottelee Helsingin Sanomissa, kuinka vastuuttomat ja työtä halveksivat nuoret koittivat taistella lapsipornon puolesta eduskuntatalon edessä. En itse asiassa pidä edes kaukaa haettuna, että joku valtamedia tai ainakin -puolue hyppää mauttomuuden puolelle kommenteissaan. Yhteiskunta muuttuu ja sitä ei voi kieltää. Muutoksen pelko yhdistettynä joka suunnasta kuuluviin ongelmiin ajaa äärimmäisen epätoivoisiin tekoihin, joita harvoin kadutaan. Vastapuolen naurunalaiseksi tekeminen on sitäpaitsi vanhimpia temppuja nykypolitiikan oppikirjassa.

Sanoman vääristyminen on harvinaisen ilkeä tosiasia. Kun nuoret haluavat asioita hoidettavan vaikean kautta, pysyvästi ja tehokkaasti, heidät voidaan hymyssä suin leimata rikollisiksi. Vain siksi, että he haluavat toimia tehokkaasti rikollisuutta vastaan, taistellen seuraavankin sukupolven elämänlaadun puolesta. On totta, että nuorilla on erilainen käsitys ja kuva nykymaailmasta, mutta eikös se ole koko ihmiskunnan olemuksen perusta? Se muuttuu, se kehittyy ja jokainen sukupolvi on erilainen kun edellinen. Lienee totta, että nuorista on aina tehty pahoja kapinallisia, mutta olen myös varma että jokainen nuori sukupolvi on tuntenut tällaiset herjaukset yhtä ikävinä ja loukkaavina. Toinen ihmiskunnan fakta lieneekin se, että emme koskaan opi virheistämme.

Optimiratkaisu olisi toki mennä homman mukana ja istua kädet taskussa. Sen sijaan päätin, että kuskaan itseni ja autollisen hippejä 4.3 eduskuntatalon eteen. Toivottavasti emme ole yksin.

Eilen, koska luoja soi, vietimme pienellä porukalla Traconin loppumisjuhlaa. Tämä perinteinen tapahtuma sisältää hyvää ruokaa ja juomaa, keskinkertaista saunaa ja äärimmäisen huonoa viihdettä. Välineinä oli lihapata, panimoliiton mainostama suomalainen laatutuote, allekirjoittaneen asunto sekä tuore Steven Seagal -elokuva. Näillä keinoin saimme karisteltua loputkin conistressit pois ja saatua tämän juhlakauden päätökseen.

Tästähän se ajatus sitten lähti, conien järjestäminen on selkeästi uskonnollinen rituaali joka kuuluu neo-conitismin uskonlahkoon. Se lähtee kovasta suunnittelusta, työstä. Sitten on viikon paasto, pyhiinvaellus ja lopuksi viikon juhla-aika. Tämä kaikki suoritetaan hartaudella ja vahvalla vakaumuksella. Matka on täynnä suuria elämyksiä ja haasteita, joista on suoriuduttava päästäkseen lähemmäs vakaumuksensa päämäärää. Juhlatunnelma lopussa on mitä aidoin, sillä sen tietää todella ansainneensa.

Ja ennen kaikkea, lopuksi tulee hyvä fiilis.

On se ihmisen keho vain hiton fiksu laitos. Ei ole eka tai kymmenes kerta kun pärjään stressin voimalla yli vaikka minkä ja vasta operaation valmistuttua kunnialla tulee kuolo. Sekä conin valmistelu, itse conipäivä että sunnuntainen lastaaminen ja Japan Popin toimituskokous menivät ihan ok. Traconin säilytettäviä tavaroita on sitten tätä nykyä enemmän kun yhteen postirullakkoon mahtuu. Global Animen edelleenlähetystä vaativat tavaratkin menivät vain hädin tuskin yhdellä pumpulla, tosin myönnetään että paketointi ei ole vahva lajini. Tällä kertaa kiitän onneani, että tärkein asiakkaani on iso maahantuonti- ja tukkufirma, jossa ei pelätä paketteja.

Eli terveys kesti tuon kaiken ihan kivasti. Sitten, kun olin laina-auton vienyt vanhemmille ja palasin omallani takaisin kotio, huomasin että joku ei tunnu oikealta. Se saattoi johtua siitä, että huomasin olevani eteisen lattialla josta ryömin hiljaa petiin. Viimeiset kuutisen tuntia on tullut kärsittyä harvinaisen voimallista golmohammadia, eli jälkistressiä eli siis post-coniittista stressisyndroomaa. Vahva tavoite on herätä tiistaina terveenä, mutta vielä ei kannata lyödä isoja vetoja sen puolesta.

Kerron kuitenkin jotain. Conipäivän tunnelmaa kuvastaa pitkälti se, että esitin staff-huoneessa laulun "Aikuinen Nainen" ja vaadin Paula Koivuniemeä seuraavan Traconin kunniavieraaksi. Olen varma, että se on parasta mitä suomalaiselle animetapahtumalle voisi tapahtua. Jälkikäteen mietittynä saattaisin vaihtaa kuitenkin tilalle Arja Saijonmaan. Ja siitä todellakin tunnen ystävän, kun on coni-iltana siivoushommissa mukana hän.

Ja takaisin Pasilaan.


PS. Ei mikään asialta mitätön uutisviikonloppu muutenkaan - Traconin lisäksi melkoista juhlaa on pidetty niin Kosovossa kun Blu-Ray -leirissäkin. Tarjoaapa historiankirja ainakin vähän referenssejä meidänkin "historiallisen" tapahtuman muistelemiseen.

Viimeisiä paperitöitä on tullut tehtyä parin päivän ajan. Niitä muuten on aika hemmetin paljon. Tällaisella pikaotannalla niitä voisi jakaa muutamaan kategoriaan.

Cosplay-puolella on numerolaput, jotka pitää tehdä ensin kaksipuoleisena ja sitten laminoida, leikata ja käyttää rei-koneen läpitte. Tarvitaan myös kunniakirjat, jotka nekin tehdään kaksipuoleisena, jonka jälkeen ne signeerataan kahden henkilön toimesta ja pistetään muovitaskuihin. Juontajat ja tuomarit tarvitsevat omat lappukokonaisuutensa, jotka koostetaan suljettaviin kirjoitusalustajutskiin. Infotiskille ja kuvaussaliin tarvitaan luottamukselliset tarkistuslistat jonka lisäksi kuvaajan ohjaajalle tarvitaan ohjauslista. Äänestyslappuja tarvitaan viitisensataa kappaletta tällä kertaa, jotka pitää leikkaamisen lisäksi vielä leimata. Ääntenlaskijoiden elämääkin on helpotettu laskenta-, koonti- ja tuloslomakkeilla. Sitten vielä varakappaleita kriittisimmistä tuotteista, kaikkien lajittelu ja paketointi. Aikas monta sataa arkkia on tuohon mennessä käynyt niin tulostimen, paperileikkurin kuin laminaattorinkin läpi.

Vaan ei tässä vielä kaikki, sisätiloissa tarvitaan salien ja luokkien oviin kyltit. Lisäksi niitä tarvitaan oviin joista on päässy kielletty, hissien luo, sisäänkäynneille, infoon, ulko-oville ja käytäville. Jossain on ohjelmakarttaa, jossain tilakarttaa, toisessa kulkuohjeita ja vinkkejä, kolmannessa ja yhdeksännessä tietoa ohjelmamuutoksista. Taas meni useampi sata arkkia niin ettei edes plop-ääntä kuulunut - ei sillä että normaali tulostin sellaista ääntä usein pitäisikään.

Nimilappuja on conitealaisille, ohjelmanjärjestäjille, median edustajille, vieraille ja työvoimalle yhteensä useampia satoja kipaleita. Kaksipuoleisuus on hyväksi näissä joten moiseen ryhdyimme. Sitten leikkelyä ja taas rei-koneen kimppuun käyntiä. Komeita niistä ainakin tuli, vaikka Siviksen puolesta itse sanonkin.

Ulkotilat ovat vaativampia, A-kyltteihin tarvitaan reilusti aakolmosia joista sitten saa kasattua jonkinlaisen paketin. Leikkelyä ja asettelua tarvitaan yksittäisiä enemmän, jotta kyltti näkyisi kauas ja olisi selkeä. Aivan pahimpaan hifistelyyn emme päätyneet, vaan totesimme tietyssä kohtaa lopputuloksen olevan riittävän hieno.

Tämän lisäksi monet innokkaimmat ohjelmanjärjestäjät väsäävät toki vielä omia mainoksiaan, kuten taidekuja täällä ja mangakirppis tuolla -tyyppiset mainokset. Parille sponssille on luvattu näkyvyyttä seiniltä ja tokihan sellainen järjestetään kun kiltisti tapahtumaamme tukevat. Aika moni myyjä pistää vielä omia lappusiaan esille myyntipöytänsä ympäristöön.

Vaikkakin olen niitä paheksuttavia ihmisiä, jotka uskovat puiden kasvavan uudestaan, totean silti paperityötä olevan tuhottomasti. Päivätyöni alalla olen säädellyt monenlaisia paperittomia ratkaisua ja kieltämättä esimerkiksi cosplayssa on monta asiaa jotka voisi hoitaa ihan hyvin elektronisesti. Itse asiassa, tästä ei puutu kuin vain ja ainoastaan jumalaton säkki rahaa sekä kenties vähän rohkeutta. Jo vuosia sitten ehdoteltiin sähköisiä äänestyspisteitä kisoja varten, mutta idea jätettiin pian sikseen tekniikkaongelmien pelossa. Taitaapi olla niin, että infotiskin tykki/isoruutu ja mahdolliset info-tv-järjestelmät ovat toistaiseksi ainoita sähköisiä tiedotusmenetelmiä conipäivänä. Kenties joku päivä tilanne muuttuu ja jokin iso logistiikkatekniikan firma haluaa käyttää conia koekaniininaan. Kenties tämän tekniikan hinta vielä halpenee rajusti ajan myötä. Toistaiseksi kiitämme muinaisten Kiinalaisten viisautta sekä suomen vihreää kultaa.

Ja kukaties laadukas opastus paikan päällä helpottaa sen verran monen kävijän elämää, että operaatio on ehdottomasti nähdyn vaivan ja tuhlatun puun arvoinen.

Vaikka tämä tuntuu aika hullulta, kysymys ei suinkaan ole hifistelystä tai ylienergisestä mielikuvituksesta, vaan vähitellen kerääntyneistä tavoista välttää ongelmia. Conipäivä on melkoinen kuormitus conitealaiselle, tarjoten hyvinkin neljätoista tuntia työtä ja (kieltämättä pitkälti tarpeetonta) stressiä aika pienellä ravinnolla. Kokemus on osoittanut, että sopivalla valmentautumisella conipäivästä nauttii monin verroin enemmän ja myös kunto kestää paremmin. Ratkaisuksi tähän on tullut tietynlainen tiukka rytmi viimeiselle viikolle ennen conia.

RUOKAILUN osalta normaalit sikamaiset ruokatapani saavat hetken paussia. Pyritään kahteen lämpimään ateriaan päivässä, vihanneksia saa mennä kilo päivässä jos rahat riittää. Eines/valmisruoasta kelpaa vain pinaatti- ja hernekeitto, pikaruoasta lähinnä Subwayn keveimmät optiot. Jos tilaisuus löytyy, investoidaan poikkeuksellisesti myös tuoreeseen leipään. Toki näkkileipä varmasti pitää pintansa ykkösenä, mutta jälkiuunileipää tai muu laatuleipä siintää toiveissa. Juomapuolella tyrnimehua ja piimää kitataan sitä tahtia kun vaan alas menee. Kofeiinitasapainoa valmistellaan siihen, että conipäivänä ei kahville juuri ehdi. Tämä tapahtuu tasoittamalla kahvin juontimäärää ja laskemalla sitä jopa vain noin viiteen kuppiin päivässä. Energiajuomaan voi joutua alistumaan conissa, mutta ei edeltävällä viikolla. Niistäkin tuetaan mielummin vaikkapa Vita Novaa, jossa ei ole normaalien energiajuomien haitta-aineita.

VUOROKAUSIRYTMI ei ole vahvimpia puoliani. Valmennusviikolla siihen pitää kuitenkin keskittyä ja sitä on pidettävä kurissa. Unen määräksi pitää saada melko tarkka seitsemän tuntia ja vähitellen säätää heräämisaika aamulle aamu- tai puolipäivän sijaan. Päivä kerrallaan säädetään rytmiä niin, että torstaihin mennessä herätään seitsemältä, jotta conipäivänä lauantaina päästään kuuden-seitsemän aikaan hereille virkeänä. Iltaisin juostaan pientä lenkkiä jos ei tahdo muuten väsy tulla. Talvi tekisi kieltämättä hyvää, että pääsisi ladulle mutta terkkuja vaan Bushille ja kiitos vesisateisesta helmikuusta.

TYÖTAHTI on normaalisti infernaalinen, mutta näissä oloissa jopa yrittäjän on katsottava peiliin ja elettävä realiteettien mukaan. Se tarkoittaa sitä, että yli kymmentä tuntia ei olla päivittäin toimistolla ellei jotain todella yllättävää tule vastaan. Jos oikein säätää ja saa työkaverien kanssa tilanteen optimoiduksi, voi päästä joskus 6-8 tunnin päivilläkin.

SAUNA on yksi valmentautumisen kulmakivistä, niinkuin tässä maassa sietää ollakin. Jos vain mitenkään päivään mahtuu, siellä vieraillaan valmennusviikolla joka päivä, vähintään joka toinen. Hullutteluun tai löylykisoihin itsensä kanssa ei lähdetä, vaan otetaan rauhallisesti. Niinhän saunassa pitäisi aina tehdäkin.

Entäpäs se pikkujuttu nimeltä conin valmistelu? Nykyään pidän tavoitteena että kuskaamista lukuunottamatta kaikki isot hommat on valmiina viikkoa ennen conia. Tällä haavaa näyttää siltä että painosta pitäisi saada vielä cosplay-kunniakirjat ja muutama kymmenen julistetta. Lisäksi pitäisi printtailla vähän tarkistuslappuja, leikellä ja leimata äänestyslaput sekä tehdä muiden conitealaisten kanssa monenlaisia ostoksia. Conia edeltävät isoimmat ja ilkeimmät hommat on kuitenkin saatu alta pois. Ennen kaikkea tämä ennakointi helpottaa jos (ja kun) jotain yllättävää menee vikaan. Sitten on vielä jonkinlaiset saumat viime hetken korjailuihin, kun ei ole jokainen viimeinen minuutti buukattu.

Itse conipäivän elintavoista pitää koittaa vielä kirjoitella jotain muuta, mutta kiitos Aura Ijäksen, meillä on tulossa myös paikan päälle definitiivinen ohjeistus kävijöille. Varoitettakoon myös - jos vain ehdin, pidän siellä jälleen propagandapuheen kotimaisten elintarvikkeiden puolesta.

Tässäpä yksi jutun tynkä, jonka saattaisin kirjoittaa mitä mainioin perusteluin myös tämän tekstin täydellisenä vastakohtana. Aika ajoin kun on syytä osata delegoida, ettei ihan kaikkien conin tekijöiden tarvitse ihan kaikista asioista stressata. Delegoinnin ei kuitenkaan tarvitse eliminoida dialogia ja conitean kaiken mahdollisen järjen käyttämistä, ainakin tarkistusvaiheessa.

Parhaimmillaan homma toimii niin, että ensin valitaan eri hommille aktiivit ja määritellään karkeat raamit toiminnalle. Tällaisia ovat vaikkapa kyseisen homman tavoitteet, budjetti ja aikataulu. Vastuun ottaneelta tulee yleensä pian paluupostina toiveita ja tarkentavia kysymyksiä, jonka jälkeen hommassa päästään töihin. Riippuen projektin laajuudesta, välissä saattaa nytkähtää kuukausiakin, joiden aikana tilanneraportit ovat melko lyhykäisiä.

Kun homma lähenee valmista, kannattaa aika ajoin asia nostaa vielä kertaalleen pöydälle. Eilen jutustelimme niinkin yksinkertaisesta ruohonjuuritason asiasta kun opastekylteistä conipaikalla, niin sisä- kun ulkotiloihinkin. Ehdotetut kyltit, niiden sijoituspaikat sekä määrät lueteltiin läpi melkoisen virkamiesmäisessä litaniassa. Pääosin operaatio sujui nyökyttelemällä, mutta muutama yllättävän fiksu ehdotus tuli vielä mukaan.

Sisäinen tiedotus on aivan oma taiteenlajinsa, jossa taidokkain järjestäjä osaa kuvitella itsensä erilaisten conivieraiden saappaisiin juoksemassa virtuaalisesti pitkin käytäviä, ollen milloin minkäkin paikan tai tiedon tarpeessa. Hyvän sparrauksen tarjoavat infotiskillä aiemmin työskennelleet, jotka osaavat kertoa mitä asioita heiltä on eniten perinteisesti kyselty. Viimeinen silaus tulee osaavalta vastuuhenkilöltä, joka tietää miten asiat sanotaan lyhyesti ja mahdollisimman yksiselitteisesti. Niinkin pieni asia kun kirjoittaa ulkokylttiin TRACON eikä TRACON III vaikuttaa varsin oleellisesti siihen, kuinka kaukaa kyltti on vielä helppolukuinen.

Tässä tuli vastaan myös aiemmin mainitsemani välineurheilu. Saimme käyttöön aivan ihania ulkokäyttöön tehtyjä A-kylttejä, joihin mahtuu just eikä melkeen neljä A3-arkkia sisälle, reunasta reunaan. Aiempiin puolistandardimallisiin verrattuna pääsimme tästä hommasta uskomattoman helpolla ja saatoimme käyttää säästyneen ajan nuolimerkkien syvälliseen psykoanalyysiin. Päädyimme kansankäräjillä siihen, että ne joko näyttävät johonkin suuntaan tai sitten eivät. Koska kukaan ei tähän tyytynyt, jäämme odottelemaan KHO:n päätöstä.

Tässäpä on yksi aihe, joka ei vielä jokunen vuosi sitten käynyt animealan tapahtumajärjestäjillä mielessä. Nyt, kun tiettyjä asioita tekee vähintään kerran vuodessa, tulee yhä useammin mieleen etsiä tapoja työmäärän vähentämiseksi. Toisin sanoen, sitä oppii sekä tekemään että käyttämään työkaluja, joilla jotkut pahimmat rutiinit helpottuvat. Tutuimmaksi näistä ovat tulleet monet pienet tietokoneohjelmat, jotka säästävät nykyään monenmoiselta työltä. Koska tällainen tekniikka harvemmin näkyy kävijöille, kerrottakoon hiukan tarinoita esiripun takaa.

Cosplay Finland Tourin perustaminen 2006 lähti liikkeelle suurelta osin Animeunionin Profiilijärjestelmän (nyk. oma.aniki.fi) kehittymisestä. Liikkeellelähtöä varten lainasimme vähän ohjelmakoodia firmaltamme, jolla lomakkeiden tekeminen onnistui. Menemättä yksityiskohtiin, todettakoon että tuon jälkeen on esimerkiksi kunniakirjat, cosplay-numerolaput, kuten myös juontajan, tuomarin ja kuvaajien lomakkeet tuotettu automatiikalla. Ohjelmalle syötetään tarvittaessa graafinen ulkoasu ja koordinaatteja (=mihin kohtaa numero tai nimi tulee), jonka jälkeen parin napin painalluksella saadaan valmiit laput, jotka voi sitten printata tai toimittaa painoon. Vaikkakin tulostaminen, laminointi, leikkaus ja rei'itys vie edelleen pitkät ajat, on pienellä ohjelmoinnilla säästetty ehkäpä jo satoja tunteja työaikaa.

Automaattista lomakkeiden tekoa käytetään yhä enemmän muissakin tehtävissä tätä nykyä. Tracon III:een ollaan ensi kertaa tekemässä myös nimilaput automatiikalla. Jälleen säästyy aikaa ja kahvia. Tekniikka on ehkäpä joillekin tuttua Anikin badgegeneraattorista, joka vaikuttaa edelleen osoitteessa www.aniki.fi/badge. Tuonkin palvelun suosio ajoin pelottaa, eikös tuo ole vähän kun maalitaulun pistäisi rinnuksiinsa...

Työvoimapuolella vastaavaa on sovellettu myöskin. Kun vänkäreitä ja järjestyksenvalvojia on kolminumeroinen määrä, työtehtävien ja -tekijöiden yhteensovittaminen on pienoinen haastelaji. Nykypäivänä nämä naputellaan koneelle, jota sitten seuraillaan infopisteeltä käsin. Jos jokin vänkäri ei ilmoittaudu tehtäväänsä, hyppivät punaiset valot silmille varoittamaan että nyt tarvitsee saada joku paikkaamaan. Paraskaan kone ei kuitenkaan korvaa etenkin järjestyksenvalvojien kenties tärkeintä apuvälinettä, eli radiopuhelimia. Tämä on yksi kohta, jossa Ropeon ry ansaitsee massiiviset kiitokset. Ropeconin lainaamat radiopuhelimet ovat auttaneet monia coneja ja epäilemättä auttavat vielä useasti vastakin.

Tietotekniikkaa käyttäessä voi pitää conia onnekkaana, jos käyttöön on saatavilla laadukkaiden merkkien tekemiä laitteita - ainakin tekniikkavastaavan elämä helpottuu tällöin rutkasti. Plussaa ovat myös pienet ja ripeät lasertulostimet, joilla ex tempore -kyltit ja tuloslaput saadaan infossa aikaan kivuttomasti. Vähemmän teknisissä asioissakin laatu helpottaa elämää. Tukevat ulkokäyttöön tehdyt A-kyltit auttavat oikeiden paikkojen löytämisessä, kestäen conista ja vuodesta toiseen. Hyvät kirjoitusalustat puolestaan helpottavat niin juontajien, panelistien kuin tuomarienkin työtä monissa eri ohjelmanumeroissa.

Yhteistä kaikelle ylläolevalle on mielestäni se, että näiden keinojen käyttäminen conista toiseen ei vie conilta persoonallisuutta pois. Toiveeni onkin, että monenlaisia työkaluja ja välineitä voitaisiin lainata jatkossa yhä useammin conien kesken, eikä ainoastaan samalla paikkakunnalla. Kukaties jokin päivä coniteat voivat ihailla alan yhdistysten tarvikelistoja ja säästää lainoilla niin rahaa kuin vaivaakin.

Loppuun mainostan vielä, että yhden parhaista conitealaisen työkaluista on teettänyt amerikkalainen verkkojätti Cisco Systems. Heidän pöytäpuhelimien pahvilaatikot ovat täydellisen muotoisia ja kokokoisia kaikenlaisten lomakkeiden ja lappujen kuljettamiseen, jonka lisäksi laatikon etualalle mahtuu kivasti kynät ja pientarvikkeet. Conin jälkeen näistä voi tehdä yhden conin mittaisia arkistoja, joihin mahtuu yli jääneiden ja käytettyjen lomakkeiden lisäksi muutama conin ohjelmalehti. Sitten vain kylkeen conin nimi ja hyllylle siistiin pinoon. Loistavaa tuotekehitystä!