IRC-Galleria

Tulipas huono teksti tänään töissä. Teksti se on silti huonokin.

Tunnit valuu hitaasti,
minuutit liukuesteineen
kuin rollaattori
ja renkaissa hiekkaa.

Sekuntikaupalla kuluu
sekunteja kaupalla;
tuhansittain ylituotettuja tuotteita
kaupan taas.

Porkkanapihvejä sekä
hermoraastetta.

Kuka voisi kellot
käynnistää
ja aikaa edistää?

Jonot kasvaa ja
järki seisoo -
aika ei lennä,
ihan epistä!

Plääh.

Teidän,
Massi

Siis mitä ja enne kaikkea miksi?

Miksi meiän pitää avata kaupat nyt ja pitää ovet kuitenki säpissä enssunnuntaina? Mikä järki täsä on? Ei sielä kuitenkaa kukaan käy. Tai ehkäpä meikällä on oma lehmä ja pääsykokeet ojassa eikä hirmusest huvittais mennä tänää töihin pyörittelemään peukaloita.

Olkoot. Pian on menny jo viikko reissusta ja alkaaha tää arkiki taas maistumaan arjelta. Mut mitäpäs hätiä mitiä - mennää kuulemma kahen vuoden päästä taas käymään Belgiassa. Kui nättii! Määki pääsen viäl messii vaik olenki jo aikamoine seniori sillon. Kui nättii!

Olin eilen baarissa. Ei pitäny kyllä mennä, mut alko olee tylsää istuskella täsä koneella ni mikäs siin sit ko kukaa muukaa ei ollu menossa mihinkää. Miksen mä voi saada bilefiiliksiä sillon ko tapahtuu oikeesti jotai? Kylhä nyt jotai seuraa sai ko soitti melki koko puhelinluettelon taas läpitte, mut onkai se jo aika epätoivosta.

Maistatin eilen perheelle belgialaisia bisselajikkeita, tosin ei alkosta ny niin hirmusta kavalkadia mukaan tarttunu. Niitä nokuja: Leffeä, Kriekiä, Duvelia. Hyviä ovat, mutta parhaat tulee edelleenki Tsekeistä sanon mää. Tuli eile maisteltua suomalaisiaki olusia, jotka yllättäen maistus aivan samalta ko ennenki. Kuka oiskaa arvannu.

Menipäs tääki ny taas tylsäks pölötykseks. Heippis tältä kertaa!

Teidän,
Massi

Kui helmee.

Tai kui helmee ois, et ulkon ois jotai lämpöö, et ois jotai mitä vois mehustella mehunkaa mehukesteillä keskuspuistoissa ja -puistikoissa. Vaan kun ei tuolla oo lämmin - takki päälä pitää hengata vaik on toukokuu. Monet kyl sanoo, et ainaha se tommost on tähä aikaa vuodesta, mut emmä sit nii tie. Ois kiva ko ois kivaa, ei se nii säätä kato mut silti sää tuntuu säätävä meiät kaikki paremmalle fiilikselle.

Niinko esmes Belgiassa, josta pyrähdettiin takasin vapunaattona: siellähä oli joka päivä helleraja rikki ja hiki virtas niinko sylki laamalla. Lähin takki auki reissuun ja sain miljoona uutta kokemusta vastikkeeksi sille muutamalle sadalle eurolle mitkä piti uhrata. Vähän niinkon jopa tekis mieli mennä takasin mieluummin ko synkeillä täällä synkässä säässä. Antais ny taivas ees pikkasen aurinkoa eikä kokoaja tuulis tuhat metriä sekunnissa.

Siitä olikin aikaa ko meikä viimeks ulkomaille pääsi. Tuli taas huomattua, et kuipal hirmusest avoimempaa sakki on Keski-Euroopassa tai varmaan ylipäänsä iha misä tahansa muualla ko tääläpäi; nehä nauraa ja halii toisiaa eikä kännissäkää lyö kirveellä selkään. Hassuja ihmisiä, mutta semmoisistahan minä juuri pidän. Oisimpa vielä itekin simmonen.

Ne hullut laitto omenahilloa ranskalaisiin ja minä hullu menin tekemään samoin. En tie kuinka moni puhuu mulle enää vakavissaan, jos väitän, et se härpäke vielä maistus jotenki järkeenkäypältä. Sen sijaan maapähkinävoisalaattimetwurstijuustoleipä ei ollu iha nii hirmusen pal namia. Mut kaikkee pitää kokella, myös leipää jossa on suklaatia ja kaljaa jätskin kanssa. Maassa maan tavalla - Belgiassa suklaan tahtiin nii, et korvistaki tulee ulos kaakaopapuja.

Mää meen ny ja jatkan tarinointia myöhemmin, et kerkeen täsä taas tekemään muutaki ko rutisemaan huonosta säästä ja elämän sisällöttömyyksistä ja muusta niin ihanasta plörölörölööstä.

Teidän,
Massi.

Ps. Tultii muuten ykköseks orkesterikilpailussa sunnuntaina. Turun Sanomat uhras meille melkeen kymmenen lausetta. Iso kiitos siitä.

Kesä hei tulee!

Ja näemmä talviki taas, ko ainaski auton ikkunat oli aamulla jäässä. Ja kylmähä tuolla oli nytkin kotiin tulla.

Mut onneks on kesäset popit, niinko otsikkoki kertoo. Tulis vaa ne nurtsikelit et pääsis ksillaa ja tsillaa ja tillantillaan ilta-aurinkoon. Voi poijat et jepjep.

Muutenki on nyt ollu ihmeen hyvät fiilikset. Eikä se johdu ees siitä tärpättipaketista mitä tänää puolpakosta duunissa haistelin. Olin jo ilonen enne sitä.

Oltiin risteilemässäki työporukalla. Meikä pääs kylläki mukaan vasta viitisen tuntia enne lähtöä, mut sehä teki vaa reissusta jännemmän. Jännää oli myös kuinka hyvin pystyin kieltämään itseäni olemasta ihan tapissa ja Da Vintsinä. Tämähän lienee ihan hyvä suunta, ko kuitenki oli hauskaa ja oon näemmä oppinu puhumaanki ihmisille :>

Kesää odotellessa!

Teidän,

Massi

Huomenna on Snooppelin keikka helsingissä. Huomenna lienee siis kivaa.

Tänään tuli uusi tukka. Sekin oli yllättävän kivaa.

Toivottavasti tämä muutenkin kääntyisi tästä kivaksi. Kiva on kivampaa ko tyhmä.

Teidän,

Massi

Minulla on yksinäistä.

Ehkäpä se on ympäröivä maailma. Ehkäpä se on nukkuva kämppis. Ehkäpä on hassua olla taas pitkästä aikaa omassa himassa. Ehkäpä olen vain omituinen. Ehkäpä tämä talvi alkaa jo risoa. Ehkäpä se on myös sunnuntai. Ehkäpä ehkäpä ehkäpä.

Olisi todella kivaa, jos
- ei tarvitsisi katsoa tuota jalkapallomatsia yksin
- jaksaisin huomenna pitkästä aikaa olla töissä
- löytäisin jotakin piristävää elämääni
- löytäisin jonkun piristäjän elämääni
- löytäisin piristäviä. Tai ehkei sittenkään niitä.

Ehkäpä kaikki muuttuu paremmaksi - huomenna voi olla parempi päivä, tosin ei tässäkään mitään vikaa ole ollut. Paitsi nyt tietenkin tällä hetkellä juurikin par'aikaa.

Millon meikästä on tullu tämmönen seurankipeä pölö? Minusta, ujosta ihmisestä?

Vaimo ois komee juttu. Säätiedotus kuitenki meinas, et kevät ei ala vielä ensviikolla. Se on tyhmää.

Kohti parempaa,

Massi :)

Tein tänään töissä runon. Näin se kuuluu:

Kilinää kassassa
ko vilinä massassa yltyy.
Sekoittaa pasmansa
ken mihinkään kyltyy -
kymmenen per talous!
Lyödäänkö yhteen
hynttyyt?

Sikiää narkoosit,
lailla kipinän syttyy
tarve kipittää markettiin;
kaikkeen ne pystyy.

Hiki pääs osaansa
vihdoin piripää tyytyy.

Vaan silmässään
hirmuisin myrskykin tyyntyy:
auta armias Actimel -
kansamme uudestisyntyy!

Tänään tulee uutta tekstiä. Tuntuu ihan siltä.

Edit.

Eipäs tullutkaan. Meni niin myöhään Prisonia ja Heroesia kattellessa, että ny kutsuu unimaailma.

Toivottavasti en tänä yönä näe unta koiliperhosista. Mitä sitten ovatkaan.

Lauri

Mitäs sitä mies muuta tekisi ko kuuntelis Sigur Rosia keskellä yötä? Täydellistä sekoilua. Ihihihii.

Viisas mies nukkuisi.

Oi rakas päiväkirjani, anna minulle anteeksi. Olen laiminlyönyt tunteitasi ja jättänyt kirjoittamatta kuukauden päivät. Eikä se edes tarkoita, että olisin löytänyt järkevää tekemistä. Tarkoittaisikin.

Tuli taas riehuttua yksi viikonloppu ja sen jälkeen myös mietittyä, että onko siinäkään sitten niin mitään järkeä. Ei kai siinä ole. Ensviikonloppuna pyrkimys on riehua vähemmän ja sitä vastoin tehä jotain fiksua - jos se nyt mitenkään on mahdollista meikän kohdalla. Viikonloput tulevat ja menevät, mutta ennenkaikkea ne myös vähenevät tulevan risteilyn edeltä. Tuota kruisia on toisaalta odotettukin; kauhiat täpinät ollu jo monta viikkoa.

Otsikon biisivalinta on taas tätä peruslässyä ihkumusiikkia, mitä allekirjoittanut on viimeaikoina kuunnellut yllättävän paljon. Mutta mikä toisaalta onkaan mukavampaa, kuin ladata ämpeekolmonen täyteen herkkiä viisuja ja kuunnella niitä sitten väkijoukkojen keskellä täysin omissa hurmostiloissa. Ehkäpä olen sekoamassa - ketäpä se silti edes yllättäisi, onhan tätä jo odotettukin.

Tuntuu jo nyt, että tästä tekstistä tulee kaikkien aikojen pohjanoteeraus: on vain pakko kirjoittaa ja kirjoittaa ja kirjoittaa. Töissä kai tämä mielentila iski eikä se jättäny rauhaan, vaikka itte rauhottumaan kotiin jo pääsinkin. Työnteko muutenkin oli tänään kovin levotonta, liekö johtunut väsymyksestä, joka toisaalta ei taas ole selitettävissä ainakaan huonoilla yöunilla. Tai ainakin nukun tarpeeksi tunteina, mutta voishan sitä tietenkin heräillä ennen puoltapäivää.

Valvottajana on toiminut uusi Potter. Olen pian 21-vuotias ja vieläkin vain luen lapsille kirjoitettua saagaa. Siitä ei vain pääse irti - joku sisäinen pakottava tarte taustalla saa meikän lukemaan vielä sen seitsemännenkin osan, vaikka ilmestymispäivä olisi vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Eikä edes hävetä, koska ei tämäkään osa ole toistaiseksi mitään pakkopullaa ollut. Ehkäpä lapsenmielisyys ei kuole ihmisestä koskaan, sitä vain kontroloi eri tavoin eri ikäkausina.

Taidan itseasiassa mennä nytkin lukemaan edellämainittua nidettä. Päästän sinut, päiväkirjaiseni, suuremmitta paskapuheitta; järkevät sanomiset näyttävät tällä kerralla olevan vähissä.

Öitä,

Massi.