IRC-Galleria

Joskus tekisi mieli laskea montako kertaa päivässä kuulen sanan ÄITI, onnettomuudekseni joudun toteamaan, etten välttämättä osaa laskea niin pitkälle tai sitten menen jo laskuissa sekaisin puolen päivän jälkeen, koska sitä tulee lähes jokaisen suusta yhtäaikaa.
Mikä siinä on, että se sana osataan meillä paremmin kuin esimerkiksi "isä, isi ja iskä" sanat??
Onko syy se, että olen niin silmiin painuva / pistävä, ettei todellakaan voi unohtaa?? Vaiko se. että minä olen aina tavoitettavissa?? Tai se, että kun sitä on vaan niin kiva huudella.......ihan vaan dementian varalta, ettei vain pääse unohtumaan.....??
Luulisi kai toiseksi nuorimmallekin olevan helpompaa opetella sana, isi, kun opettelee puhumaan..
Jaa, mutta niinhän se meneekin, että mitä turhaan sitä sellasta huutaa, kun ei se kuitenkaan kalastuspaikalleen kuule monen kymmenen km:n päähän......
Onhan se hienoa tietää, että on äiti ja nähdä, kuinka lapset kehittyvät, vaikka ei sitä aina huomaa.
Siirikin antaa niin sanoinkuvaamattoman ihanan, vanhan mummon hymyn ( hampaattoman), kun saa masun täyteen, ettei sellaista heti unohda (varsinkaa kun osa maidosta haisee puklina ÄIDIN puserolla) ja Ani roikkuu housunlahkeessa kiinni pyyhkien jogurttiviiksiään niihin. Jos neitiä saattaakin hieman ärsyttää se, kun ÄITI kieltää dvd- levyihin koskemasta, on hauska sitten hakata päätää istualtaan suorin vartaloin lattiaan....Sitten voikin huutaa lisää, koska sattuuhan se.
Mutta minkäs teet kun toinen yrittää viisastua....??
(toivottavasti hakkaa enemmän kuin isänsä....)