IRC-Galleria

Eilen oli kylässä vieraita, maistelin niitä ja yritin saada leikkimäänkin. Onkohan ihmiset oikeesti sitä mieltä, että pieni pureminen on muka pahasta. Epäilivät että on vesikauhu sen keskiviikoisen rabiesrokotuksen jäljiltä. Itse olen sitä mieltä, että jos kerran ei muuten huomata niin pieni näykkäisy toimii ainakin. Heti huomaavat :D

Aamulla leikin kilttiä ja silti en saa olla sängyssä. Tosin kun sain ihmiset sieltä pois makasin emännän sylissä pitkään ja kääntelin vain sopivasti itseäni, että rapsutti sieltä mistä kutitti. Oikein mainio rapsutuskone, sopivat kynnet. Jotain omituista siinä rapsutuksessa tosin on. Aina kun rinnuksesta rapsuttaa, niin silmät alkaa mennä kiinni, joskus vielä kaataa selälleen. Menee varmaan hermosto jotenkin sekaisin. Se ilo tosin loppui, kun emäntä kattoi kelloa ja sille tuli kiire. Ei kerennyt etes siivoomaan, joten ajattelin vähän auttaa. Aika työlästä etten sanoisi. Ensin piti siivota pöydän alus, maistui kyllä hyvälle mitä löyty, en ole sen kummemmin viittinyt roskiin viedä, helpompi syödä. Toiseksi olisin siivonnut pöydän päältä, oli sielläkin murusia pojan aamupalan jäljiltä, van ei minun kuulemma tarvia. Olisin kyllä voinut.... Siirryin luuttuiluun, mutta luuttuja oli ihan liian vähän. Pitää kuitenkin olla useampiakin eri tarpeisiin. Ei yhdellä pärjää, ei. Otin ja monistin sen yhden sitten useammaksi, ...siinä joutessani. Luutun koko on vaan vielä vähä hämärä käsite minulle. Taisi mennä pikkusen liian pieniksi, mutta tulipahan satakertanen määrä ainakin. Van ei haitannut sinänsä, vaikkei tullutkaa luuttuamisesta yhtään mitään, kun tuli pikkuvieraita ja se täti jokaainaantaaniilläjääkaapistanakintaimakkaraa :D Aloin pitää kilttinä koirana vieraille seuraa ja vahtia niitä lapsia :)

Minut jätetään heitteille, eilen tää alko ja tänään taas. Eikä kukaan tule auttamaan vaikka kävin parvekkeella ulisemassa. (Joku jätti lähtiessään oven auki...) Makea auttaa masennukseen, onneksi oli keittiönpöydällä sokeria. Piti tiputtaa alas, että purkki aukesi. Kilahti muuten jännästi tippuessaan lattialle. Pöllivät tosin nekin, kun tulivat kotia. Se nainen kiukkusi muille, kun miehet jättäneet sen astian pöydälle. Toiset niin kiltisti ajatelleet etten masennu. Miehet on siis mukavampia.

Taas vietiin autolla tökittäväksi, täti on tosin kiva kun siellä aina kaikkea kivaa herkkupuolta kuitenkin tarjolla siinä pöydällä. En kerennyt vastustamaan sitä piikkiä kun olisivat varmaan vieneet sillä aikaa herkut pois.

Viikonloput osaa olla sitten rasittavia, taas vietiin kun päätöntä sikaa. Oltiin vähän siellä täällä ja jonkun verran tuollakin. Sunnuntaina käytiin moikkailemassa pikkuihmisiä... ne on jonkun verran yksinkertaisia näymä. Eivät älynneet antaa minulle omaa luumua niin katsastin ekana kuka on helpoin nakki, aikani tuijotin van ei älynnyt antaa sitä hetelmää mulle. Silmiä säästääkseni otin sitten oikeuden omiin tassuihini tai paremmin sanottuna hampaisiini ja nappasin sen luumun sitten sen enempiä kyselemättä, olisi varmaan mennyt seuraavaan päivään sekin herkun saanti. Yrittivät sitten senkin kiskoa pois suusta, ennätin syödä sen pehmeän osan, joutikin se kova kiven oloinen juttu, maistuikin pahalle.

Toinen paikka oli mukava, vedettiin Jekun kanssa pikkuinen ruletti siinä pihamaalla. Painittiin ja oltiin vähä hippasilla. Keppiä en kerkiä hakemaan ennen Jekkua eikä se anna sitä sitten etes haistella. Söin joutessani siinä sitten semmosia ruskeita rapisevia maasta. Ne on varmaan eläviä vielä mahassakin joutui syömään ne monta kertaa kun tulivat aina masusta takas. Kestivät ne sitten lopulta mahassa, kun älysin juoda lätäköstä vettä.

Eilen testasin lenkillä miten kovaa pääsee hihnassa... tai olisin kokeillut van se nainen ei päässyt perässä ja pysähteli ihan koko ajan. Ei minua haitannut jos pikkusen hengitys pihisee, mitäs laittaavat kaulapannan, että painaa heti kurkkua jos vähän vetää hihnassa. Kyllä kesti iäisyyden päästä lenkiltä kotia moisilla stopeilla koko ajan. Kilometri ja tunti... on siinä kans lenkkeilijät.

Ai niin vihannekset on kuulemma terveellisiä, ovat vaan saatavissa perin hankalassa paikassa ikkunalaudalla...

on se perse en paremmin sano.. kuka v...ttu näitä sääntöjä täällä kirjottaa..

sain uuden lelun.. joka ei ole lelu... pitää hakea eikä saa purra natustaa. Kun ei saa sitä purra niin nipistin rakkaita omistajiani käsistä, hampaat oli varmaan sitten se vikatikki. Niskaperseotteella joutui sitten arestiin. Ulisin ja raavin van en päässyt pois, en sitten millään. Ääni meni ja väsy tuli niin sitten vasta hakivat. Eläinrääkkäystä! Jos joku lukee tämän voisi opettaa omistajani miten koiria käsitellään..

...olohuoneen lattialla varsinkin. Vesikupista saa yhdellä tassulla läiskyttämällä kaikki vedet pois =) ja lattialle tooooooooooooooosi kivan lätäkön. Olen mittaillut mistä vesi määrästä saa minkäkin kokoisen alueen peitettyä vedellä. Sitäpaitsi jokaikinen kerta pääsee vielä leikkimään mopilla heti vesien levittelyn jälkeen :D varsin mukavaa.

Ruokani jätetään nykyisin kovin korkealle ajatellen sitä mihin yllän, ilman että pitää mennä hakemaan penkkien kautta pöydältä. Tosin hauskempaa minusta kuitenkin nyt tällä uudella tavalla on, sain maitoakin samalla. Omituinen ruokakuppi vain, kovin kiikkerä omaan lattialla olevaan verrattuna.

Naisihminen oli poissa piiiiiiiiiiiiiiiiiiitkäääään... koko yön viikonloppuna. Lähti johonkin autoon tyttöihmisten kanssa, eivät huolineet mukaan vaikka kävivät rapsuttamassa ennenkuin isomahainen ihmeesti muriseva nielaisi koko lauman ja vei mukanaan. Yöllä oli ikävä ja menin nukkumaan isännän viereen emännän paikalle (ihan vaan siksi, jos yrittää hiipiä takaisin niin etten vaikka herääisikään), mutta isännällä ei vissiin ollut ikävä (tai halusi koko sängyn taas pitää vaan itsellään) ja heitti minut lattialle. Onneksi poika on kovin sikeä uninen niin onnistuin nukkumaan jalkopäässä aamuun asti.. pehmeällä sängyllä :) ..aaaaaaaaaaaaah.. kerrankin.
Emäntä sitten tuli takaisin vasta seuraavana yönä. Aamuyöstä piti käydä puolen tunnein välein tarkistamassa sängyssä, että varmasti on siellä. Ettei vaan ole taas hävinyt. Ihmiset ovat kummallisia, naisihminen oli olevinaan väsynyt aamulla vaikka varmasti nukkui enemmän kuin minä, eikä minua väsyttänyt yhtään.

Niin se uusi harrastus, liikenteenlaskenta. Huippuhommaa! Helppoa suorittaa parvekkeelta ja tosi mielenkiintoista. Parvekkeella on ihan kuonotelineet tuijottamista varten. Voi valita sopivan tason riippuen siitä mitä korkeutta tarvitaan. Kun makaa parvekkeen lattialla alin taso on sopiva ja kun istuu niin voi laittaa kuononsa kolmanteen koloon. Ja jos joku oikein hyvä juttu menee ohi niin otsa pitää laittaa suoraan neljänteen lautaan ja voi yrittää pullistaa silmiä siitä kolosta ulommas niin johan näkee paremmin. Suosittelen kaikille. Tyhmät ihmiset sotkevat vaan aina laskennan, kun hätisteleevät sisälle. Jos yritän sulkea korvani ja keskittyä laskemiseen niin sitten väkipakolla kannetaan sisälle. Laske siinä sitten...

Eilen oltiin kyläreissuilla, ekassa paikassa yritin taas leikkiä sen vaalean ison kaverin kanssa. Kovin laiska tyyppi. Ihmiset sanoivat, että Vito on jo niin vanha, ettei sitä paljon huvita. Yritin murisemallakin ja hyppimällä ja näykkimällä ja vaikka miten van ei se oikein lämmennnyt. Lopulta sitten haukkui minut, pelotti niin että piti lopettaa riehuminen.. ihan vähäksi aikaa :) ajattelin, ettei yrittänyttä laiteta ja niin koitin uudestaan.. vailla tulosta. Piti tyytyä seuraamaan isoa koiraa. Tein kyllä kaikki samat temput mitä iso koirakin, ne varmaan kuuluu koirien tehtäviin, joten ei oppi ojaan kaatane.

Leikin sen kyläpaikan poikien kanssa pallollakin, jännä sihinä siitä pallosta kuului kun sitä puri kovasti. Tosin siitä tuli sellainen rusina sen jälkeen, ettei se enää pyörinyt maassa ollenkaan. Heikkotekoinen tai jotain...

Nukuin ja minulta on varastettu taas kynnet ja nyt lähti sitten tassuista karvatkin. Omituista sakkia. Hyppäsin hätäpäissäni alas sohvalta ja kappas kummaa luistaapa tassut niin, että lentää turvalleen ja ei jaksa niin pitkään nuolla että lähtisivät mönjät pois. Pysyy kuulemma tassut niiiiiiiiiiiiiiin pehmeinä että.. prkl.. mitään pehmeitä tarvita moon kova jätkä.. tai en oikein tiijä.. oonko mää??

Nää on ollu nää sakit ihan kuolleita monta päivää.. vessaan ei saa mennä mukaan.. joku noro on meillä kylässä, en oo vaan löytäny missä. Tyypit kulkee sankojen kassa sohvalta sänkyyn ja sängyltä sohvalle, kukaan ei leiki miun kanssa ja mulla on hemmetin tylsää. Aikani kuluksi koitin kaluta sohvaa van eivät nouseet ylös sohvalta etes sillä. Siispä aloin näykkiä ihmisten tassuja se toimii sentäs vähäsen. Ihmeen hiljasia ne on olleet. Tänään vähän pirteempää jo.. ikävä kyllä... lähti ne karvat ja kynnet nääs ja sitten se mönjä (vahaa kuulemma) vielä tassuissa. Olisivat nukkuneet vielä tämän päivää...

Että oli namia.. sain illalla luun kun menivät kattomaan jotain Riennon peliä. Joutessani kalusin siitä pinnasta sitä hyvänmakustapehmeetä ainaki puolet. Yritin emännän kanssa vähän painia kun ihmiset tulivat takaisin, mutta masussa vähä omituisesti kupli ja varmana emäntä tökki jotenkin pahasti massuun kun kaikki ne herkut tuli sitten nurinperin ylös. Onneksi ennätin parvekkeenoven edessä olevalle matolle. Ajattelin, ettei sitä passaa hyviä herkkuja hukkaan heittää ja aloin äkkiä ahtaa niitä takaisin "sinnemihinnekuuluu" elikkäs mahaani =) ...van taas... tämän talon ihmiset siis ovat ihan kamalia. Emäntä varasti taas kaikki herkkuni.. valmiiksi pureskeltua vaivatonta ruokaa.. pah... tyhmiä nämä ihmiset. Heitti ne vielä sitten "siihen valkoiseen, joka lorisee omituisesti, kun sen päällä istuu". Olen yrittänyt nuuhkimalla ottaa selvää mitä siinä penkissä tapahtuu, van ihmiset tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei se touhu miulle kuulu. Jotain ihme ihmisten rituaaleja. Jotain samaa varmaan kuin se, että tökkiivät jollain kepillä hampaitaan aamulla ja sama vielä illalla. Varoittelin jo haukahtelemalla, että saattaa vaikka tökätä kurkkuun. Ainakin herkkutikku voi silleen tehdä jos sen kanssa juoksee. Aamulla muuten sitten tuli paskottua vähä lattialle, oli pakki sekasi.. ihan ok sinänsä ei tarvinnu pahemmin ponnistella... Oon sen verran ylpee tekosistani, että yritin puollustaa läjääni ja ottaa "siltämieheltäjokatähänlaumaankuuluu" paperia pois, mutta pakotettiimpa olemaan sitten emännän sylissä koko läjän siivousaika. Niin täällä tuhotaan kaikki mitä saan aikaan.. lähtee aina työllä ja vaivalla silputut sanomalehdetkin.

Minua muuten yritettiin kai opettaa hakemaan leluja. Siis mitä järkeä, kysympähän vaan... sitten ei antanu etes sitä makupalaa jos ei ollut lelu mukana, kun tulin takasi luo. Ei sille mitään voi, ettei muista kun lähtöhetken sen lelun. Aina kun pääsin lelun luo muistin, että makupala jäi emännän käteen JA SYÖMÄTTÖMÄNÄ. Kaameaa haaskausta ja kaikkien tämän lauman herkkujenjakoperiaatteitten mukaan en sitä olisi kuitenkaan myöhemmin enää saanut. Olisi kuitenkin syönyt senkin omaan massuunsa, on se niin ahne.

Minua raahaillaan ulos vaikkei huvittais.. Ihmispojalla on velipuoli täällä mukana ja kokoajan joutuu parivaljakon mukaan ulos. Tuo lehtipissiminen on paljon helpompaa ja vaivattomampaa. Onnistuin sentäs emännälle näyttelemään, etten jaksa ulkona kävellä. Tasku rapisi tosin niin mukavasti, että sitä piti tuijottaa ja kävelin ihan vahingossa sen vierellä eteenpäin. Tuijottaminen kannatti lopulta ja sain sitten raksuja puoli kourallista. Ne on muuten ihme sapuskaa, maistuuvat kupista ihan erilaiselta kuin ulkona. Onneksi osaan sisällä lajitella koiranmakkaran papanoitten seasta aika taitavasti, että saa hyvää ruokaa pahimpaan nälkäänsä. Eivät oikein nuo ihmiset tajua, että voisin sitä makkaraa vaan syyä, ihan liian vähän joka annoksessa. Kokille varmana pitäisi antaa vähän palautetta aiheesta.

Oli meillä muitakin vieraita. Viiva tyttöjen kanssa kyläilemässä, mukavaa sakia. Sain nimittäin nuolla jäätelöpaketin pahvin. Siinä oli kuitenkin niin vähän syömistä, että ajattelin käydä pöydästä lisää. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset on ahneita, minut ajettiin pois ja söivät kaiken sitten itse. Suhteellisen epäreilu jakotapa herkuille.

Illalla ihan selvästi minulle oli tuotu uusi peti lattialle Janin huoneeseen. Sain sen just fengshuijattua asialliseen kuntoon ja tehtyä sopivan pesän niin eikö tämä pienempi poika tunge siihen ja omi sitä itselleen. Sitten vielä laitettiin ovi kiinni, eikä laskettu enää "sinne huoneeseen, jossa varmasti joku olisi leikkinyt minun kanssa". Pääsin sentäs Janin kanssa vielä suihkuun kun Santeri avasi oven. Kävin pikapesulla ja kipaisin emännän kuivattavaksi.

Tänä aamuna sain herättää isännän ja pojat. Oikein riemukasta touhua, suoritin aamupesut kaikille miespuolisille. Se meillä asuva naisihminen ei antanut pestä naamaansa, peitti varmaan kaikki liat sillä tökötillä, joka haiseekin niin pahalle, että pitäisi pestä pois naamasta. Yritin van ei niin ei, pitäköön mönjänsä pyh.. menin vielä parvekkeelle tarkistamaan asian, ettei se tukehdu niihin rasvoihinsa. Alhaalla oli joku iso auto, vähänkö pelotti, että se huomaa minut ja hyppää parvekkeelle. Kerran minä pääsen sohvalle, se ihan taatusti jaksaa hypätä meille tänne ylös. Kaisa kyllä sanoi, ettei se kolmanteen kerrokseen pääse, van en usko. Ei tullut ihan vaan kun osasin piiloutua jalkojen juureen ettei huomannut.