IRC-Galleria

Hetki sitten kävin katsomassa W.O.M.B.A.T.- testin tuloksen ja mulla kädet täris pahemmin, kuin kun sain kirjeen Yliopistolta, että pääsenkö sinne vai en. Niille, jotka ei tiedä, testi oli pari päivää Rowlingin sivuilla ja siinä mitattiin lähinnä kuinka hyvin tuntee Harry Potterin maailman. Yliopistoon en sitten päässyt ja se vitutti jonkun aikaa, mutta mitäköhän ois tapahtunu, jos oisin saanu W.O.M.B.A.T.-testistä huonon tuloksen? Silloin ois romahtanu osa mun mielikuvitusmaailmaa, joka on mulle paljon, paljon tärkeämpää kuin todellisuus. Sain siitä sitten E:n, joka kyllä riittää mulle (en mä mikään Hermione ole!).

Tämä maailma, missä ihmiset joutuu elää on kova ja kylmä. Hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita ja pahat ihmiset saa vaan lisää valtaa. Koko ajan, minne ikinä mä katson, näen asioita, joita en yksinkertaisesti pysty sietämään. Mainitkaa härkätaistelut, lasten pahoinpitely, sodat, nälkäkuolemat, ihmisoikeuksien polkeminen, eläinkokeet, rasismi tai homofobia ja mun päivä on pilalla. Ei pysty auttamaan muilla tavoilla, kuin sellaisilla, joiden kautta ei tarvi itse nähdä tai kuulla ongelmista.

Ehkä ois helpompaa, jos ei välittäis. Pienempänä mä uskoin, että jossain vaiheessa kehitän itselleni kuoren maailman pahuutta vastaan. Jonkunlaisen kilven, ettei sattuis enää niin paljoa, kun kuulee hirveyksistä. Aikuisena tuntuu vaan pahemmalta, kun tietää, että ne kauheudet ois vältettävissä, mutta yksi ihminen ei siihen pysty. Haluis auttaa, haluis tehdä enemmän, mutta aina tulee oma pienuus vastaan. Vähän niinkuin seisois sotatantereella, eikä tietäis ketä auttais ensin. Joku kuolee teki mitä tahansa.

Mun mielikuvitusmaailmani on se, joka pitää mut pystyssä, selväjärkisenä ja kutakuinkin onnellisena. On joku paikka jonne paeta, kun maailma yrittää hukuttaa alleen. Paikka, jossa voi nollata tilanteen, kun ei pääse eroon kuvista, joita on nähny uutisissa tai kuullu joltakin. Ehkä mussa on vielä eräitä naiiveja piirteitä, kun mä kaipaan paikkaan, jossa suurin voima on rakkaus.