IRC-Galleria

Ei ole otsikkoa. Mitä kirjoittaisin? Jotain pitäisi kirjoittaa, sielu on sairas ja mieli maassa, mutta...
Katson kuitenkin luottavaisena tulevaisuuteen.
Luonto on kaunis, maailma on kaunis. Muusiikkia on yllin-kyllin saatavana. Kirjat , kisu ja Roosa ja Nepu. Mitä muuta minä vielä tarvitsen? Opin kyllä elämään tällä tavalla.
Katsotaan, mitä huominen tuo tullessaan? Kysymyksiä on paljon, mutta vastauksia en saa.

Loma on ohi. Lämmintä oli 26 C . Luonto karua, mutta kaunista. Kaktukset oli hauskoja. Pallukoita oli kaiken kokoisia. Ihmeellistä oli se, että lintuja oli vähän. Hotellialue oli kaunista ja turvallista. Joka paikassa kukkii kiinanruusut, suukkosuut ym. kukkaset.
Meikäläinen kun on hitaas paistumaan, mutta väriä sain iholle kuitenkin, olisi pitänyt olla 2 viikkoa.

Nyt olisi taas runon paikka, mutta....
Ehkä huomenna. Tänään on pää sekaisin!

Pääni on tänään tyhjä. On pyhä ja pitäisi iloita Suomen itsenäisyydestä. Iloitsenkin - omalla tavalla. Lontoon rakas ystävä viettää myöskin syntymäpäiviä - onnea hänellekin!
Tuntuu, että koko elämä murenee käsiin.
Kiitos kaikille veteraaneille ja Viron Suomi-pojille!

Vihdoinkin kaunis ja kuulas ilma. Kovin on yksinäistä. Kenelle puhuisin? Onneksi on pieni Nepsu täällä hoidossa ja saan tällä tavalla ajan kulumaan. Aloin lukemaan Mika Valtaria. Sinuhe on ystävä joka vastaa kysymyksiini. Yllättävintä on se, että 10 vuotta sitten ymmärsin asioita ihan eri tavalla kuin nyt. Onkohan se "se elämän kokemus"? Katson maailmaa eri silmin ja tietyisti ystävät muokkavaat mielipiteitäni. Siis uudemmat ystävät. Uudet ystävät, hm! Eihän minulla vanhoja olekaan. Olen koko ikäni ollut yksin. Onkohan se tietoinen valinta, vai onko lähimmäiset vaikuttaneet elämääni niin, että ei ole ystäviä. Nytkin on vain yksi tosi ystävä ja yksi ns. lärpättelykaveri. Kuuntelin radiota eilen ja sieltä tuli sellaista musiikkia, mitä sen tosi ystävän kanssa paljon kuuntelin joskus. Olisin halunnut puhua hänen kanssaan,mutta se on mahdotonta nykyään. Elämä on....
Minusta on varmaan tullut marisia ja valittaja. Täytyy ryhdistäytyä. Katson hiihtoa toisella silmällä ja olen iloinen Maarit Björgenin voitosta.
Olkaa onnelliset kaikki, ketkä lukevat tämän, melko varmaasti olette kaikki terveitä ja elämä kohdallaan. Ja jos ei ole, niin laittakaa asiat kuntoon.
Muuten, oletteko huomanneet, että on kuutamo!?

Rakkaan poikani synttärit! 23 v, muistan aina, kun henkiriepu meinaas mennä minulta että lapselta.

Konsertti oli mahtava. Ihan nuoruus tuli mieleen. Olisi pitänyt hippikuteissa mennä. Jokaisessa solussa soi musiikki. Ja salissa oli rakkauden tuntu.

Tulin just hautajaisista. Kimmo saatettiin viimeiselle matkalle. Ei lapsia ja nuoria pitäisi haudata, mutta elämä on joskus epäoikeudenmukainen. Katselin siellä sankarivainajien hautoja, monet olivat vasta kaksikymppisiä.

Kaikki hyvin nyt. Vaikka huomenna on rakkaan nuoren ystävän hautajaiset, on silti kaikki hyvin.
Kike - rakas sai rauhan ja katselee meitä jostain avaruudesta. Samoin äitiliini, vaikka välillä tuntuu, että äiti on jossain lähellä. Jospa onkin? Olisi! Haluaisin puhua hänelle, kysyä, mitä minun pitää tehdä, miten olla. Tähän asti saatoin kysyä häneltä, ja sain aina hyviä neuvoja.
Sydämessä on rauha.
Mutta tänään Vaakunaan syömään ja sen jälkeen Hectorin konserttiin. Aion nauttia illasta!

Hiljaisuus kuiskii pahoja sanoja
rumia riimejä korviini.
Sumu ympäröi minua, haparoin,
etsin.
Ei ole paikkaa mihin pääni panisin,
mihin kaipaavan kehoni laskisin.

Jos olet tarpeeksi kauan vainoharhainen, huomaat,
että lopultakin olet ollut oikeassa!

(Joku muusikko on sanonut joskus ja totta se on.)