IRC-Galleria

7.1.08 heräsin 4 aikaan aamuyöstä ihmeelliseen napsahdukseen mahassa. Se ei sattunut, mutta olin ihan varma et nyt tapahtuu jotain, koska aijemmin ei ole ollut yhtään mitään tuntemuksia. Laskettu oli ollut 4.1.08. Odotin pari minuuttia, mutta mitään ei tuntunut. Laitoin sitten silmät kiinni. Ja sitten se tapahtui..... Elämäni ensimmäinen supistus! Melko kivulias, mutta olin niin tohkeissani etten kiinnittänyt kipuun mitään huomioo. Makasin vaan kippurassa ja hymyilin! Ei pelottanut, olinhan odottanut tätä jo kauan!
Hetken päästä herätin Mikon. Supistuksien välit oli 7-12 min alusta asti. Suututti, kun se ei reagoinut samalla tavalla kun mä mut seolikin ihan unen pöpperössä. Nousin. Menin olkkarin istuskelemaan, olin niin innoissani!

Joskus 5 aikaan päätin mennä suihkuun kun Mikko ehdotti sitä. Se jatkoi uniaan. Kipu oli ihan siedettävää, mutta melko suurta! Suihku auttoi vähän. Siinä 6 aikaan soitin äitille, se oli ihan innoissan, ei meinannut pysyä housuissaan kun sanoin että tänään lähden synnyttämään!
Kello 7 kävin vessassa ja limatulppa tuli kokonaan. Soitin sairaalaan, sanoivat että tule sit kun siltä tuntuu ja tervetuloa synnyttämään :) Olin päättänyt alusta asti että lähden sit kun en enää kestä kipua.
Aamu sit meni jännäten. Supistuksien väli oli 5-10 min, mut ne oli ihan siedettäviä. Mikko hieroi mun alaselkää, se auttoi. Vauva liikkui normaalisti. Vessassa piti käydä usein :>.

Kello 14 aikaan päätin ottaa panadolin että saisin nukuttua ja kerättyä voimia. Panadolin otettua menin maaten ja supistukset loppui tunniksi täysin! Ne oli muutenkin alkanut lievenemään puolen päivän jälkeen. Sain siis onneks nukuttua hetken. Luulin jo, että tää olikin väärä halytys. Onneks ne kuitenkin alkoi taas kun nousin. Viideltä ne alkoi taas voimistumaan. Olin koneella, katoin televisioo ja yritin saada vaan aikaa kulumaan.

Kahdeksalta aloin tosissani harkitsemaan sairaalaan lähtöä. Supistusten väli 5-7 min. Melko kivuliaita, mut silti siedettäviä, pärjäsin sen kanssa. Pelotti vain että menenkin liian myöhään, kun on niitä kauhutarinoita kuullut ettei kerkeä saada puudutuksia jne.

Puoli 10 päätettiin lähteä. 10 oltiin sairaalassa. Sisätutkimukseen. Olin aivan varma että olen ainakin pari senttiä auki, jos en enemmän. Oli kauhee shokki kuulla, etten ole kuin sormenpäälle auki ja kanavaa jäljellä =/. Supistukset oli tietenkin heti laimentuneet kun pääsin siihen koneeseen joka mittaa niitten voimakkuuden =S. Ja väliksikin tuli 10 minuuttia! Sovittiin sitten kätilön kanssa että se kysyy lääkäriltä heti kun se tulee voiko antaa supistuksia estävän lääkkeen että saan nukuttua(kotona siis). Sen lääkärin piti tulla tunnin sisään.

Siinä sitten odoteltiin. Haettiin kahvit automaatista, käytiin kävelyllä jne. Kello oli jotain puoli 12 kun kävin kysymässä kätilöltä että kauan menee vielä. Lääkäri oli kuulemma joutunut johonkin leikkaukseen, ei voinut tulla vielä. Monet äidit odotti sitä tuskissaan. Kätilö sitten sanoi tekevänsä vielä sisätutkimuksen ajankuluks, jos se lääkäri sieltä sillä välin tulis. Saan sitten itre päättää jäänkö odottamaan sitä vai menenkö kotiin ja yritän pärjätä panadolilla. Sisätutkimuksessa olinkin jo sentin auki! ja kanava lyhentynyt, mutta vielä ihan vähän jäljellä. Supistuskäyräänkin piirtyi kunnon suppareita! ja väli 4 minuuttia. Tässä välissä kipu oli jo tosi kova!
Kätilö siinä sitten tuumas, että kysyy lääkäriltä voiko mulle antaa petidiinin. Lupa annettiin loppujen lopuksi, jouduin siinä käyrällä odottelee sen takia puolisen tuntia. Sain sairaalavaatteet! Sanoin Mikolle, et nyt jäädään synnyttää.

Kello oli noin kaksi. Kipu aivan sietämätöntä jo. Sain petidiinistä mukavan olon, se rentoutti ihanasti vaikkei kipua vienytkään pois ollenkaan. Mikko torkahteli, itekkin taisin pari kertaa. Istuttiin sängyllä ja juteltiin.

Neljän jälkeen kätilö tuli ja sanoi tekevänsä sisätutkimuksen. Olin MELKEIN 3 senttiä auki. Kanava kadonnut. Kätilö sit sanoi, et pääsen synnytyssaliin että saan kipuun jotain. Se oli melko jo järkyttävää. Synnytyssalissa oltiin ennen viittä. Ilokaasu tuotiin heti. Sanoivat, että kokeile auttaako tämä. Ja hyvinhän se auttoi aluksi. Mutta noin kuudelta oli pakko saada jo jotain muuta. Kutsuttiin kätilö paikalle monta kertaa ennenkuin sain epiduraalinen, kun anestesialääkärillä oli kiireitä. Teki samalla sisätutkimuksen, 4 senttiä auki. Huh, olipa hidasta! Laittoi mulle sit tipan, että synnytys vähän nopeentuis. Loppujen lopuksi sain sen epin, kello taisi olla 7. Sen laitto tuntu tosi oudolta, hyi! Onneks se ei kuitenkaan sattunut. Ja voi sitä helpotusta, minkä se toi... sain jopa torkahdettua pieniä pätkiä! Kipu oli poissa. Kätilö lupas että saan sen toisen kerran vielä ainakin kun vaikutus loppuu. Ja niin sainkin sitten. Se ei enää kauheen hyvin kyllä auttanut. Supistukset oli tässä välissä erittäin voimakkaat. Mikko nukkui.

Joskus 9 ja 10 välissä herättelin mikon ja käskin sen lähtee hakemaan mulle kaakaoo ja pullaa, itelleen kahvia ja jotain purtavaa. Kätilö oli just tehnyt sisätutkimusken, olin 6-7 senttiä auki.

Odottelin siinä kaikessa rauhassa, kunnes havahduin ihan kauhean inhottavaan tunteeseen - se oli paljon pahempi kuin kaikki supistukset yhteensä! Se oli niin kamala, että purskahdin itkuun enkä pystynyt lopettaa. Karsee ponnistuksen tarve! Kutsuin kätilön. Olin melkein auki! Nyt se tapahtuu, ajattelin. Eikä Mikkoa näy missään! Sillä oli kestänyt jo melko kauan. Ainakin puoli tuntia.. Enkä edelleenkään voinut lopettaa itkemistä, en tajua mikä muhun meni :D Päätin lähteä vessassa käymään, noustuani sängystä tipuin lattialle kun jalat ei kantanut :s. Epiduraali oli vienyt tunnon niistä kokonaan.

Onneks Mikko sit loppujen lopuks tulikin. Kello oli vähän yli 10.. Oli kuulemma kauheat jonot ja jotain muutakin. Olin niin helpottunut! Kutsuttiin kätilö. Täysin auki, ja lupa ponnistaa! Olin tässä vaiheessa jo ihan poikki..
Aloin ponnistamaan, mutta aika varovaisesti. Ei siitä oikein tullut mitään... Kätilö pyysi sit lääkärit paikalle: Huomattiin, että vauva oli kasvotarjonnassa.

Kello oli 11. Sain kolmannen epiduraalin. Ympärillä pyöri kauheesti porukkaa. Aloin ponnistamaan 'kunnolla'. Oli todella vaikeeta, just sen väärän tarjonnan takia. Kätilökin totes ettei vauva päästä mua helpolla :P.
11.30. Olin ihan finito! Lääkärit alkoi olemaan huolissaan, imukuppia ehdotteli. Aloin nyt ponnistamaan ihan tosissani, en jaksanut enää odottaa että saisin vauvan syliin - supistuksia tuli varmaa puolen minuutin välein, silloin vedin ilokaasua ihan simona. Se auttoi. Pyysin kohdunkaulanpuudutuksen ja sain sen. Nyt alkoi tapahtumaan. Tunsin sen! Välilihakin leikattiin pari senttiä. Kätilö sanoi, että meidän vauvalla on tummat hiukset :) Se antoi voimaa! Ponnistin ja ponnistin. Lääkäri tuli jo imukupin kanssa saliin, mut kätilö sanoi että hetki vielä yritetään. Ja sitten se tapahtui! Pää oli ulkona. Ei sattunut yhtään mutta tunsin sen kyllä kun repes värkki :D Ja sit vartalo. Oli tosi inhottavan tuntusta kun kätilö otti sen sieltä, yök.. :D Poika syntyi kello 11.54.
Se vietiin heti tarkistettavaks. Kaikki oli kuitenkin hyvin, turhaan ne lääkärit oli huolissan :)! Mitat 3620g/50cm/34cm, A-pisteet oli 9/9. 10 ei saanut kun oli pikkuisen keltainen. Tässä välissä istukka tuli. Se oli täydellinen, painoi 700g.

Vauva laitettiin mun rinnan päälle. Voi sitä tunnetta... ei psyty sanoin kuvailemaan. Itkettiin Mikon kanssa onnesta. Vauva alkoi hamuilemaan tissiä heti! Se oli hassua :) Tikkaus oli vielä edessä... kamalaa. Olin revennyt aika 'hyvin'. Onneks se ei kuitenkaan sattunut yhtään, toki tuntui. Onneks mulla oli myös ihana kätilö! Tikkaus kesti melko kauan. Kätilö ei aluks meinannut kertoa monta tikkiä tuli, mut kuulemma ihan tarpeeks ja yli 20.

Yritin laittaa tissiä vauavn suuhun mut se ei saanut otetta. Sit tuli joku vanhempi kätilö ja laittoi vaan ronskisti tissin vauvan suuhun ja se alkoi heti imemään tehoimulla, ja se sattui :D Olin onnesta sekaisin mutta silti ihan poikki. Nukahtelin siihen. Vauva käärittiin peittoon ja se laitettiin kärryyn. Se nukahti. Mun oma pikku enkeli :') Juotiin kahvit vielä sielä salissa ja sit meidät vietiin synnytysosastolle. Olin ekan yön sielä ilman huonekaveria. Mentiin nukkuun molemmat siihen sänkyyn vaikkei mikään perhehuone ollutkaan. Nukuttiin ainakin 2 tuntia :) Sen jälkeen syötiin ja vaan ihasteltiin meidän pikku ihmettä. Mikkokin lähti kotiin vasta 10 jälkeen :D

Sainpas sit loppujen lopuks kirjoitettua tän :D Voi olla kirjoitusvirheitä aika reilusti, mut toivottavasti saatte selkoo.