Onko ne ne pienet sanat, katseet ja kosketukset, millä saa itsensä rakastumaan toiseen niin paljon, että tekisi mieli nauraa ja huutaa se koko maailmalle?
Miten yksi ihminen, joka asteli mun elämään nin oudossa paikassa, on saanut mut tuntemaan oloni...mmm...hyväksi, eheäksi? Mä en muista, koska mulla olisi ollut näin hyvä olla jonkun toisen ihmisen kanssa.
Katsoa sitä kun se nukkuu ja silittää sen selkää.
Nukahtaa sen kainaloon, ja tuntea se tunne, ettei mikään voi satuttaa mua nyt. Tuli mitä vaan, mulla on turvallinen syli mihin käpertyä, tuli mitä hyvänsä.
Herätä aamulla seittemältä, enkä mä tunne itteäni väsyneeksi, mä käännyn ja näen sen uniset silmät ja se sanoo mulle "mä rakastan sua" ja halaa mua.
Tuntuu, että voisin itkeä onnesta. Se ei ollutkaan suloista unta. Se on oikeasti siinä ja pysyy.
Mä olen vihdoin ehjä.