Elämä taas on yhtä vuoristorataa..voisikohan se joskus jopa jo tasoittua..kun en tahto enää pysyä kyydissä....putoaminen siltä radalta saattaisi olla aikamoinen takaisku. Mutta mutta...olisikohan ratkaisu tasoittumiseen löytynyt....MUUTTO TAMPEREELLE TAI KUOPIOON. :D
Todellakin muiden ihmisten huolten ja murheiden murehtiminen näyttää sit olevan mun elämäntehtävä. Miksihän se niin menee...saakohan siitä sit kuitenkaan mitään kiitosta...noh, ehkä siitä ei tarvitsekaan saada...! Kunhan sais joskus sit kuitenkin sen oman elämän..ilman huolia ja murheita...(turha toivohan toi on).
Ei tässä näköjään osaa yhdessä paikassa turhan kauan viihtyä, jotenka jos asia masentaa ja mietityttää harva se päivä niin kai sille on aika jo tehdä jotain. Sillähän se sit selviää, että onko päätös hanurista vai positiivisesti yllättävä! Viimeistä vaihtoehtoa toivoen...
Möy xxx