IRC-Galleria

Olipas se....ja saa jäädäkin ainoaksi sellaiseksi :D

Tänään ollut ensimmäinen päivä, kun tuntuu että ehkä selviää... :D

Mutta joo taas on torstai ja kohta vkoloppu jälleen...nyt pitäis ottaa todella rauhallisesti...

Päällimmäisenä ajatuksena olis Norjaan töihin lähtö, mutta paljon on asioita, jotka jarruttaa. Uskaltaako vakiduunin jättää tosta noin vain, rahakkaan määräaikaisen norjan työn takia...joka ei edes ole niin varma, ennen kuin paikalle menee. Kait se vaan on otettava riski, muuten harmittaa loppuelämä...??? KOmmentteja...:D

No trust for anyone anymore...

Mervi xxx

Lueskelin omia päiväkirjajuttujani...ja päädyin diagnoosiin: HULLU! koska masentunut, surullinen, iloinen, mahtava olo, ym ym...:D

:D koska jälleen kerran olo on mitä mahtavin...olin aamun juuri duunissa vanhassa työpaikassani, ja työkaverinani oli eräs ihminen, jolle oli todella helppo puhua, ja mielestäni nämä kaksi työpäivää paransivat mieltäni ihan...sikana! Kiitos hänelle! Varsinkin tämän päivän jälkeen mieli on kirkas ja toivoa täynnä! :D ( ja tietysti aamuiset viestit, jotka kertoivat toiseen sattuvan ehkä enempikin)

I'm allright, and will be :D

Möy xxx

Tämän päivän piti olla parempi, mutta ei se häävisti alkanut kun yöllä ei tullut nukuttua juuri lainkaan...mutta ei murehtimisen takia, vaan tämän hiton flunssan...yskin koko yön nii et keuhkot meinas pihalle tulla. Töissä aamu ja kohta iltaan taas töihin.. ihan hyvä viettää tämä "suruaika" töissä. Ei ehdi murehtia niin paljoa :D . No mitäpä minä murehtimaan muutenkaan. Uudet tuulet puhaltaa ja on taas aika kääntää sivua elämässä. On kuitenkin voittajaolo..sain mitä halusinkin, joten mitä sitä turhaan siis märehtimään pidempään. Jos joku tässä erossa hävisi tai menetti jotain..se en ollut minä :D näin uskon. (itserakas paska hih)

Ilma on ihana, aurinko paistaa ja lämmin on..paremmin ei olla voisi (paitsi tietty vapaata sais olla :D)


Möy xxx
:P

Noh, jälleen sinkkuelämää tässä vietetään! Juuri muutama hetki sitten tiet erosivat lopullisesti, ja omituista kyllä, ettei kyyneliä ole paljoa vuodateltu! Asiaa itsekin pohtineena jo useita viikkoja, ero ei tainnut olla mikään yllätys. Jotenkin vain en saanut sitä itse sanottua, ja odotin (kiukuttelin) kunnes toinen osapuoli teki ratkaisevan siirron. Näin on parempi! Mutta usko rakkauteen on mennyt, ja kun tunnin haukkumistani kuunneltuani puhelu loppui vihdoin, ei paljoa itsetunnosta/arvostuksesta ole jäljellä. Palasia ei vaan ole kukaan tällä hetkellä keräämässä...mutta toivottavasti huomenna on parempi päivä! ja toivottavasti huomaan, kuinka hyvä ratkaisu tämä oli. Mutta pelkään kuitenkin, että sitä murehdin tulevaisuudessa, jotta mitä jos....?! Mutta miten kukaan ikinä voi tietää...


Mutta kuinka väärässä ihmiset voivat ollakkaan, luulevat osaavansa toisia lukea, analysoida, ja kuitenkin menevät niin metsään siinä. Sitten johtopäätökset vedetään oman pään aiheuttamien ajatusten myötä...joka taas on niin väärin. Mutta sen voin sanoa, että rakkautta en osaa feidata..enkä sen puuttumista. <///3

Möy xxx </3

Elämä taas on yhtä vuoristorataa..voisikohan se joskus jopa jo tasoittua..kun en tahto enää pysyä kyydissä....putoaminen siltä radalta saattaisi olla aikamoinen takaisku. Mutta mutta...olisikohan ratkaisu tasoittumiseen löytynyt....MUUTTO TAMPEREELLE TAI KUOPIOON. :D

Todellakin muiden ihmisten huolten ja murheiden murehtiminen näyttää sit olevan mun elämäntehtävä. Miksihän se niin menee...saakohan siitä sit kuitenkaan mitään kiitosta...noh, ehkä siitä ei tarvitsekaan saada...! Kunhan sais joskus sit kuitenkin sen oman elämän..ilman huolia ja murheita...(turha toivohan toi on).

Ei tässä näköjään osaa yhdessä paikassa turhan kauan viihtyä, jotenka jos asia masentaa ja mietityttää harva se päivä niin kai sille on aika jo tehdä jotain. Sillähän se sit selviää, että onko päätös hanurista vai positiivisesti yllättävä! Viimeistä vaihtoehtoa toivoen...


Möy xxx

Ihan pihalla ....

Omat ja muiden ihmisten turhat, pienet, pinnalliset murheet tuntuvat niiiiiiiiiiin säälittäviltä ja itsekkäiltä tämän päivän jälkeen......

Toivon, että olosi olisi parempi eikä sinuun sattuisi...en ehkä enää edes auttamalla ...voisi sinua pelastaa :,( toivon olevani väärässä...

Voimia ja jaksamista...! Se on niin väärin, hyville ihmisille sattuu liian pahoja asioita...

Toivon, että tunsit tänään läsnäoloni, ja tiedät, että rakastan ja ajattelen sinua...

Rakkaudella S:lle,

Mervi xxx

Bandit testattu ja moottoripyöräkuume senkun taas kasvaa. Tietty 1200 on mulle liikaa, kun se hieman painaa, ja ohjaus ei tottele mua ehkä niin helposti kuin joku pienempi esim 750 mopedi. Jälleen yksi päivä takana täällä jumalan selän takana. Tämä päivä kyllä alkoi yöllä jo painajaisilla ja ne jatkuivat todellisina painajaisina sitten pitkin päivän. Kaksi minulle rakkainta ihmistä saivat mut kyllä huolestumaan heistä niin pahasti, että keskittyminen kaikkeen juhlatohinaan oli miltei mahdotonta, mutta pakollista. Vasta päivällä sain varmuuden, että toinen heistä on edes elossa. Ja toinen heistä on (aiheestakin) ihan rikki, ja sattuu niin paljon kun en voi tällä hetkellä olla siellä missä tarviisi. Tällaisia päiviä ei todellakaan saisi olla usein.

No onneks juhlat ohitse ja nyt saa rentoutua...vaikkapa hyvän kirjan ääreen... nam

Kivaa alkavaa viikkoa...:D

Möy xxx

Ihanaa! Kello herättämään 11sta ja kuinka ollakkaan, tottakai heräsin jo 8lta automaattisesti...kiitos aamutyön! PRKL! Olo oli todella levännyt ja jotenkin kiireetöntä tääll maalla tämä homma, mihinkään ei tarvitse hötkyillä, kunhan on vain. No ei sillä, että täältä mihinkään vielä pääsisikään, kun auto on porukoilla aina käytössä. Mutta onneksi tekemistä riittää, jos vain vihtis. Leipomista ja siivoamista huomisia valmistujaisjuhlia varten olisi aloitettava. Broidi tulee kohta pyörähtään, jotta meikä pääsee koklaan sen 1200 bandittia...nam! Saas nähdä tuleeko pitkästikin saikkua ..hih! Oikein hyvää viikonloppua, ja ottakaa rennosti...no panic!

Möy xxx