IRC-Galleria

Eli, kuten profiilistani jokainen voi päätellä, olen uskossa. Vaikka en kaikkea ymmärräkään Raamatusta enkä kristinuskon sisällöstä, niin se ei haittaa. Käytänhän minä tietokonettakin, vaikka en ymmärrä sen toimntaa. Jos miun pitäisi selittää jollekin, että kuinka ihmeessä on mahdollista, että voin istua Kauniasissa koneella ja viestitellä ystävieni kanssa jotka ovat ulkomailla, en sitä osaisi. Mutta se ei estä minua tekemästä sitä, vaikka en ymmärräkään. Uskon kanssa on vähän sama juttu. En voi täysin ymmärtää esimerkiksi armoa, voiko kukaan..? Mutta se, että en ymmärrä ei tarkoita sitä etteikö se toimi.

Varhaisteininä menetin lapsenuskoni ja olin jonkin sortin ateisti. En voinut uskoa Jumalaan, en ainakaan hyvään sellaiseen. Jos Jumala on kerran hyvä, niin miksi maailmassa on pahuutta? Miksi minä olen paha, jos kerran olen Jumalan kuva? Aloin uskoa, että jos maailmassa on jokin ihmistä korkeampi voima, sen on pakko olla paha. Tuosta kaikesta tuli vain paha mieli. Tuntui, että minua on kusetettu lapsena kun minulle uskoteltiin että on olemassa Hyvä Paimen ja enkeleitä ja niin päin pois.

Sitten kuitenkin menin rippikouluun. Aluksi siellä opetettavat asiat eivät voineet vähempää kiinnostaa. Mutta viimeisillä kokoontumis kerroilla ennen leiriä lauloimme Nuoren seurakunnan veisuja. Laulut puhuivat. Samoin huomasin, viimeisiä pisteitäni kerätessä, istuessani kirkossa. Virret koskettivat. Ja olen aina nauttinut urkujen äänestä! Rippileirillä kyselin ja sain kaikkiin kysymyksiin vastauksen. Enkä mitä tahansa vastausta, vaan asia perusteltiin Raamatulla. Opin, että Raamatusta löytyy selitys kaikkeen. Myös tuohon pahan dilemaan.

Eli aluksi kun Jumala maailman loi, kaikki oli kaunista ja hyvää. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Ihminen eli yhteydessä Jumalaan, eikä heidän välillään ollut mitään. Ihminen luotiin viljelemään ja varjelemaan maata. Ihmisellä oli oma tahto ja vapaus tehdä itsenäisiä päätöksiä. Jumala ei tehnyt ihmisestä sätkynukkeaan. Vain yhtä ihminen ei saanut tehdä. Hän ei saanut syödä hyvän ja pahan tiedon puusta. Tuli kuitenkin käärme, kavalin kaikista luoduista, joka uskotteli Eevalle, että hedelmän kyllä voi syödä ja silloin ihmisestä tulee yhtä viisas kuin Jumalasta. Eeva söi ja antoi siitä Aatamillekin, joka oli hänen kanssaan. Kun Jumala sitten etsi ihmistä, ihminen piiloutui. Jumalalta on kuitenkin mahdotonta mennä piiloon. Niinpä Jumala sitten karkoitti ihmisen paratiisista. Siitä lähtien on ihmisen täytynyt hankkia otsa hiessä leipänsä, silloin tuli sairaudet ja kuolema ja kaikki muukin paha. Ihminen pilasi kaiken, kun halusi olla Jumalan veroinen. Siksi maailma siis on paha. Siksi minä olen paha.

Mutta ei Jumala ihmistä hylännyt. Halki vuosisatojen Hän on pitänyt meistä huolen. Raamatun kertomuksia on löydetty hyvin eri ajoilta. Kertomus on pysynyt samana. Jumala ei kuitenkaan jättänyt siis ihmistä syntiinsä rypemään. Vanhan Testamentin aikaan ihmiset uhrasivat eläimiä syntiuhreina. Veri pelasti. Mutta sitten Jumala lähetti ainoan Poikansa, joka eli ihmisen elämän. Ainoa ero oli se, että Hän ei syntiä tehnyt. Jeesus opetti ihmisiä. Hänen sanomansa voi tiivistää rakakuden kaksoiskäskyyn: " Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi." Jeesuksen opetuksen tiivistelmä löytyy Vuorisaarnasta, Matt. 5-7.

Jeesus siis opetti. Mutta tärkein, mitä Hän teki oli kuolema. Hän kärsi syyttömänä ristinkuoleman meidän syntiemme tähden. Saat uskoa, että kaikki sinunkin rikkomuksesi ovat anteeksi annetut Jeesuksen uhrin tähden. Jumala itse uhrasi Poikansa meidän tähtemme. Meidän ei enää tarvitse uhrata viattomia ja virhettömiä karitsoja sovittaaksemme syntimme. Jeesuksen veressä meillä on pelastus.

Niin, siis miltä..? Jokainen meistä kuolee ennemin tai myöhemmin. Siihen emme voi vaikuttaa paljoakaan. Mutta siihen voimme, mitä sen jälkeen tapahtuu. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: iankaikkinen elämä tai iankaikkinen kuolema. Itse kannatan iankaikkista elämää ja suosittelen sitä vaihtoehtoa myös kaikille muille. Tarkkaan emme voi tietää, mitä nuo vaihtoehdot sisältävät. Mutta se, mitä Taivaasta kerrotaan Raamatussa, saa ainakin minut kaipaamaan sinne! Siellä ei ole itkua, ei sairautta, ei nälkää, ei kylmyyttä, ei vihaa, ei pelkoa. Se on paluu siihen täydellisyyden tilaan, joka maailmassa vallitsi ennen syntiinlankeemusta. Helvetiisä on tuska ja ahdistus, kauhu ja ikuinen yksinäisyys. Ón vapaus valita, mutta se valinta kannattaa tehdä vaikkapa heti.